Eann kavastuspsykologon ajatuksia: nykyajan koulussa ei enaa opeteta mika on oikein ja mika vaarin. Sen sijaan nykykouluihin on

KOTONA ei enää opeteta, mikä on oikein ja mikä väärin!

Minun mielestäni on ensisijaisesti kodin asia opettaa, mikä on oikein ja väärin. Jos aloitetaan vasta koulussa, ollaan armottomasti liian myöhässä.



Vai tarkoitettiinko tässä sitä, että erilaisilla diagnooseilla (esim. adhd) tavallaan oikeutetaan ns. huono käytös ja annetaan lapselle lupa olla " häirikkö" ? Ehkäpä on näinkin. Ja ehkä diagnoosikin voi antaa myös lapselle mielikuvan siitä, että hän on häirikkö luonnostaan eikä voi sille mitään.

Meillä ainakin lapset tietävät oikean ja väärän eron, ikää heillä 4v ja 6v. Aina on keskusteltu aiheesta. Luemme yhdessä ilmaisjakelulehdet tarhamatkalla junassa. Kun he näkivät uutiskuvassa itkevän naisen pommitetun talonsa raunioilla he omasta aloitteestaan piirsivät naiselle lohduksi uuden talon. Tietenkään en voinut lähettää kuvaa kuin ko. lehteen asti. Mutta yritys kuitenkin!



Käymme miekkareissa ja marsseilla kolmisin, museoissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Taideteosten kautta voi keskustella paljonkin oikeasta ja väärästä. Puhumme maailman tapahtumista. Puhumme siitä, mitä lapset leikkivät. Puhumme saduista, käymme läpi onko joku tehnyt oikein vai väärin.

Vierailija:

KOTONA ei enää opeteta, mikä on oikein ja mikä väärin!

Vaan se, ettei ole " kilttiä" ja " tuhmaa" , vaan normaaleja ja diagnoosia kantavia, joille jälkimmäisille ehkä tehdään karhunpalvelus mukauttamalla vaatimuksia.



Tulee itselleni mieleen kuukausi pari takaperin tv-dokumentissa esiintyneen aikuisen autistin ajatukset. Ihan hyvin elämän itselleen rakentanut Temple Grandin totesi, että onneksi tuli kasvettua 50-luvulla, jolloin jokainen ainakin oppi istumaan nätisti ja sanomaan päivää ja kiitos. Peruskäytöstavoilla pärjää jo pitkälle.

Kuitenkin kaikki tutkimuksetkin puhuvat sitä, että koulun vaikutus lapsen kehitykseen on erittäin merkittävä, eli ei ainaakaan ko. opit hukkaan menisi.



Miten koti voisikaan vaikuttaa lapseen nykyään NIIN merkittävästi, koska lapset viettävät suurimman osan elämästään ensin päiväkodissa, sitten kolulussa, sitten harrastuksissa.



Vanhemmat eivät tiedä, mitä lapsen päivässä todella tapahtuu, miten hän kokee ympäristön, vieraat ihmiset sekä heidän vaikutuksen kasvavaan lapseen.



Vanhempien tärkein tehtävä varmasti olisi antaa lapselle varhaislapsuus niin täydellisenä ja turvallisena, että hänen aivonsa kehittyvät vastaanottavaiseksi empatialle ja moraalitajulle sekä sitä kautta vuorovaikutustaitoiseksi ihmiseksi.



Tämä taas onnistuu vain vanhemman hyvän itsetuntemuksen kautta, jotta hän pystyy kohtaamaan lapsensa vaativatkin luonteenpiirteet aikuismaisena kasvattajana. Eli myötäelämään lapsen tunnetiloja ja vastaamaan niihin tarkoituksen mukaisesti.



Kommetteja?

hoito ja koulu jakavat tätä vastuuta kodin kanssa.



Jos kotona annetaan ymmärtää, että omia puolia pidetään väkivallalla, on ihan turha opettajan koulussa tai hoitajan päikyssä sanoa, että se on lyöminen on tuhmaa. Lapsen mielestä omat vanhemmat ovat oikeassa.

opitaan aikuisen antaman mallin mukaan 0-3 elinvuoden aikana.



Kun lapsi on kasvanut väkivaltaisessa tai muuten kaltoinkohtelevassa ympäristössä, häneltä puuttuu aito myötäelämisen epatian tuntemisen kyky.



Siksi koulun olisi erittäin tärkeätä ainakin jossain muodossa tuoda oikeat moraalikäsitykset lapselle, että tämä saisi ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden.



t. 8