MUN ELÄMÄ ON IHAN SEKAISIN, haluan pois:((((

ensinnä positiiviset asiat. mullaon kaksi ihanaa lasta, perhe, koti ja kaikki.



käyn töissä. olen tehnyt sijaisuuksia yli vuoden pätkityillä sopimuksillä, melkein kaikki viikonloput töissä, joten perheelle ei ole ollut aikaa, tai no lapsille on, mutta ei miehelle eikä koko perheelle koska teen vuorotyötä ja mies päivätyötä. joten kuten arvata saattaa, parisuhdetta ei enää ole, melkeen voi kysyä mitä parisuhdetta?? ennen käytiin joskus jopa yhdessä ulkona, enää en edes osaisi vaivaantumatta lähtä mieheni kans minnekkään, esim. baariin. käymme siis erikseen, silloin kun käydään.



olen väsynyt, töissä on ahistavaa, väsyttävää ja raskasta, tuntuu että työpäivien jälkeen olen kuin joku kamala kotka, liekö lapsetkaan kohta enää tuntee äitiänsä.. tiedän, olen väsynyt, uupunut, stressaantunut. monesti työpäivän jälkeen vaan itken ja itken... ja suunnittelen jo miten päätän päiväni, mutta eihän musta oo siihenkään



Mua pitää kasassa toistaiseksi miespuolinen ystävä (tai ehkä jopa enemmän) jos sitä ei olisi, olisin jo ihan hukkunut näihin ongelmiin, sille olen niistä puhunut ja hän ymmärtää, onhan sillä samantapainen tilanne meneillään. Joo olen ihastunut, ja se on molemminpuoleista, en tiedä todellakaan mitä teen. en halua olla pettäjä, huono äiti ja kokoajan väsynyt. pääkaupunkiseudulla olen lääkärissä käynyt oireineni, otattivat verikokeet ja se siitä, jatkosta ei ollut puhetta joten tässä tilanteessa edelleen. yksityiselle ei varaa.



Tehkää joku mulle palvelus, ja päästäkää mut tästä paskasta elämästä.



tee nuori äiti joka tuntee olevansa tien päässä....