Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs ja epävakaa äiti/mummi - miten jaksaa?
17.06.2026 |
Äitini on aina ollut itsekäs. Kaiken on pitänyt mennä hänen mielihalujensa mukaan. Äiti on myös ollut aina hyvin epävakaa ja lapsuus meni äidin oikkujen mukaan eläessä ja pelätessä, mistä äiti nyt keksii suuttua. Äiti usein raivosi ja antoi kohtuuttomia rangaistuksia (tyyliin 2 viikkoa kotiarestia, kun ysin oppilaana sain minulle vaikeimman kouluaineen kokeesta arvosanan 6 1/2).
Ailahtelu on jatkunut aikuisenakin. Jos olemme sopineet perheenä menevämme ravintolaan x, niin haluaakin vaihtaa ravintolan y:ksi, kun siellä on hänelle mieluisin lounas. Tai jos olemme sopineet pysähtyvämme matkalla jäätelölle ja asia on kerrottu myös lapselle, saattaa äiti kesken kaiken todeta, että ei pysähdytäkään jäätelölle, kun hänen ei teekään jäätelöä mieli. Väliä ei ole sillä, mitä muut haluavat. Isäni on aina joustanut lähes kaikessa, antanut periksi ja hoitanut ison osan kotitöistä. Äidillä on myös lyhyt pinna. Hän saattaa sanoa tekevänsä asian a, mutta luovuttaa parissa minuutissa ja käskee minun/isäni hoitaa asian. Itse ei näe käytöksessään mitään vikaa.
Arvata saattaa, että äitini ei ole mikään maailman ihanin mummi. Kärttää kylään (asumme tosi kaukana) ja hokee, että saatte olla kylässä niin pitkään kuin haluatte. Sitten on kuitenkin jo ihan kypsä ekan päivän jälkeen. Lapsen ollessa vauva sanoi hoitavansa vauvaa, jotta pääsen yksin lenkille. Meni 10 min, äiti soitti minut takaisin kotiin, kun ei saanut vauvaa lopettamaan itkemistä. Jos menemme kylään, ei suostu nukuttamaan isommaksi kasvanutta lasta, kun lapsi ei vain kiltisti nukahda sänkyynsä. Äitini ei kestä yhtään lapsenlapsen negatiivisia tunteita, eikä minunkaan negatiivisia tunteitani. Kun sanoin pettyneeni erääseen asiaan hänen käytöksessään, niin kieltäytyi auttamassa ko. asiassa enää ikinä.
En ole näiden vuosikymmenten aikana päässyt perille siitä, mikä äitiäni vaivaa. Mistä tässä on kyse ja miten jaksaa tällaista?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Haluaisin kuitenkin olla tekemisissä isäni kanssa. Vanhempani ovat yhdessä, joten jos otan etäisyyttä äitiini, joutuisin ottamaan etäisyyttä myös isääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Taas teit pikän viestin ja tsemppiä vastasi. En jaksa tuohon vastata mitään kun entiedä teidän elämästä. Tee niinkuin ennenkin itsellesi kysymyksiä. Jookoos kookos.
Pidä ainakin se lapsi poissa tuolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samantyyppistä täällä.
Niikööö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Haluaisin kuitenkin olla tekemisissä isäni kanssa. Vanhempani ovat yhdessä, joten jos otan etäisyyttä äitiini, joutuisin ottamaan etäisyyttä myös isääni.
Ap
Ei mene noin. Soittelet isällesi ja käytte lounaalla. Äitisi kanssa ei enää koskaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon samaa kuin minun äidissäni. Omani on tosin myös tarkoituksellisesti ilkeä.
Minulla meni yllättävän kauan, ennen kuin totesin, että minun äitini nyt vain on tuollainen eikä siitä muuksi muutu, vaikka minä mitä yrittäisin.
Nykyään tapaan häntä harvoin ja pikaisesti.
Oma äiti on dominoiva ja päsmäröivä, mutta ei kovin lämmin ja äidillinen. Huolenpitoa joutuu kerjäämään eikä sitä saa aina silloinkaan. Näin vanhemmiten olen tyytynyt vaan toteamaan että hän hoiti lakisääteiset velvoitteensa ja se oli siinä. Mietin asiaa siltä kannalta, olisinko hänen kaverinsa, sillä äiti hän ei enää ole, ei ehkä koskaan oikein ollutkaan. En olisi.
Ja ennen kuin marttyyrimummot laukkaavat syyllistämään niin äitiyden palkkio on se lapsen kanssa oleminen, ei se että lapsi jää loppuelämäksi johonkin kiitollisuudenvelkaan ja velvoitteeseen sietää oikuttelua ja sietämätöntä luonnetta. Niitä siedetään silloin lapsena, kun on ihan pakko. Kukaan ei ole mitään velkaa vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Haluaisin kuitenkin olla tekemisissä isäni kanssa. Vanhempani ovat yhdessä, joten jos otan etäisyyttä äitiini, joutuisin ottamaan etäisyyttä myös isääni.
Ap
Ei mene noin. Soittelet isällesi ja käytte lounaalla. Äitisi kanssa ei enää koskaan mitään.
Pitttääpä kokkeeella.
No, hyvin todennäköisesti äidilläsi on jonkinlainen persoonallisuushäiriö ja isäsi on mahdollistaja. Itselläni on muuten sama juttu, mutta äiti on se mahdollistaja.
Mahdollistaja ei ole tällaisissa kuvioissa syytön eli jos et pysty solmimaan häneen puolisostaan riippumatonta suhdetta, niin suosittelen ottamaan etäisyyttä myös häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Haluaisin kuitenkin olla tekemisissä isäni kanssa. Vanhempani ovat yhdessä, joten jos otan etäisyyttä äitiini, joutuisin ottamaan etäisyyttä myös isääni.
Ap
Ei mene noin. Soittelet isällesi ja käytte lounaalla. Äitisi kanssa ei enää koskaan mitään.
Jos kaukana asuvat, niin on melkoinen matka lounaalle...
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi jaksaa?
Jokainen vain ite tietää jaksamisensa ,turha tuntemattomilta kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä ainakin se lapsi poissa tuolta!
Sehän tuo on viisasta että lapsinkin mummosta vieroittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ainakin se lapsi poissa tuolta!
Sehän tuo on viisasta että lapsinkin mummosta vieroittaa.
Ei sitä vieroiteta vaan suojellaan. Se on vanhemman tehtävä.
Ymmärrn tilannettasi ap ja valitettavasti tuota on vaikeaa enää korjata. Minulla äiti oli epävakaa koko lapsuuden ja isä sitten siinä sivussa määräili kaikestamutta äidin toiminnan vuoksi isän hankaluudet jäivät vähemmälle huomiolle. Varhaisessa aikuisuudessani äitini alkoholisoitui ja lasteni synnyttyä en ole enää pitänyt yhteyttä. Isäni oli lasten elämässä mukana mutta siinä oli paljon häiritseviä tekijöitä. Kuten tunnekylmyys lapsia kohtaan, kaikesta itse ehdottomasti päättäminen, hoito-ohjeiden laiminlyönti. Minä tein sen virheen että otin ongelmat puheeksi ja sanoin että ei voi enää lasten kanssa keskenään olla ennen avointa keskustelua. Hän pisti välit poikki. Olen kuulemma katkera ja vihainen ja hankala ihminen.
Ottaa pannuun kun ei ole yhtään normaalia vanhempaa. Lapsia ihmetyttää tilanne mutten tietenkään heitä aikuisten asioilla halua vaivata.
En siis osaa auttaa koska ei tuossa mikään toimi. Jos rajaat, saat ihmettelyä. Jos kerrot syyn, saat syytökset. Jos et rajaa, kärsit samoista tilanteista. Saat kaiken sympatiani.
Sama kokemus mullakin. Kurjinta on, kun haluaisin jälkikasvun olevan tekemisissä vain toisen vanhempani kanssa. Mutta kun ei voi sanoa, että tavattaisiin vain toista vanhemmistani (ovat naimisissa). Väsyttää vanhemman ailahtelut ja muutokset, en kaipaisi niitä pikkulapsiarkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Haluaisin kuitenkin olla tekemisissä isäni kanssa. Vanhempani ovat yhdessä, joten jos otan etäisyyttä äitiini, joutuisin ottamaan etäisyyttä myös isääni.
Ap
Ei mene noin. Soittelet isällesi ja käytte lounaalla. Äitisi kanssa ei enää koskaan mitään.
Miten käydään pitkän välimatkan päästä lounaalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.
Haluaisin kuitenkin olla tekemisissä isäni kanssa. Vanhempani ovat yhdessä, joten jos otan etäisyyttä äitiini, joutuisin ottamaan etäisyyttä myös isääni.
Ap
Ei mene noin. Soittelet isällesi ja käytte lounaalla. Äitisi kanssa ei enää koskaan mitään.
Miten käydään pitkän välimatkan päästä lounaalla?
Ei mitenkään.
Ottamalla,etäisyyttä. Joulukortti jne.