Äiti 2 viikon reissuun yksin, lapset isän kanssa kotona?

Mies on kovasti " työntämässä" minua parin viikon matkalle (toiselle puolelle maailmaa sukuloimaan) yksin, kun koko perheen lähteminen ei taloudellisesti ole oikein mahdollista ja muutenkaan järkevää. Ihanaa olisi lähteä, mutta jotenkin olen ihan hämmentynyt koko asiasta, kun en itse ollut tullut edes ajatelleeksi, että voisin lähteä yksin. Ajatus tuli siis täysin miehen puolelta.



Lapset olisivat suunnitellun reissun aikaan 2½- ja 4-vuotiaat, ja olisivat arkipäivät päiväkodissa miehen ollessa töissä. Onko kenelläkään kokemusta noin pitkästä poissaolosta lasten luota? Ovatko lapset ikävöineet kovasti, ja onko äiti osannut nauttia matkasta miettimättä koko ajan kotiasioita?



Uskon kyllä mieheni pärjäämiseen lasten kanssa keskenään täysin, mutta jotenkin tuntuu epäreilulta, että minä pääsisin reissuun ja muut eivät. Haluaisin kuitenkin vielä ehtiä näkemään minulle rakkaita iäkkäitä ihmisiä, joilla ei välttämättä enää ole monia vuosia jäljellä... Olenko ihan hullu, jos edes harkitsen lähteväni, vai olenko enemmän hullu, jos en lähde?