UHMAIKÄ- neuvoja tarvitaan kipeästi!

Mulla kanssa välillä hermot palaa ja huonoa omaatuntoa poden. En tiedä, löytyykö meidän arjesta apua, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Mä ainakin koitan pukea, vaikka kuinka rimpuilisi, ainakin jos on pakko lähteä. Jos lähtö ei onnistu ja myöhemmin tekisi lapsen mieli niin sitten selitän, että nyt ei mennä, kun ei äsken kelvannut. (tietenkin tuota seuraa uusi raivari.)

Meillä ollaan vielä osin vaipoissa, mutta jos potalle ei kiinnosta mennä, annan olla ilman vaippaa jonkun aikaa.Yleensä, kun alkaa kunnolla pissattaa, mennekin potalle. Jos tulee pisut muualle, sitten hdessä ne siivotaan.. yleensä lapsi muistaa vähän aikaa, ettei ole kiva, kun pissaa lattialle ja varpaatkin on pissassa jne.

Kyllä meilläkin kannetaan muksua julkisilta paikoilta veks. Toisaalta itse olen sen verran kova kalloinen, että pyrin hoitamaan asiani, vaikka sen karjuvan lapsen kanssa, jos raivari sattuu esim. kesken kauppareissun jne.

Meillä auttaa se, jos saa jonkun aikaa mesota, eikä siihen kiinnitä sen kummempaa huomiota. Nopeasti huomaa, ettei tästäkään apua tule. Sitten kun on rauhoittunut, otan syliin ja juttelen asiasta, esim. namia saa vain jos osaa pyytää nätisti, ei huutamalla.

Meillä auttaa monesti se, että vien huomion muualle. Rupean höpöttämään lapselle kaikenlaista, vaikka ulos mennessä, pukiessa, että mitäs kaikkea kivaa siellä ulkona voi tehdä, että jos äiti tekee vaikka valtavan hiekkakakun jne.

Kun itse vaan pysyisi rauhallisena eikä anna periksi (helpommin sanottu kun tehty..) Voi ruveta vaikka lauleskelemaan.



Meillä tyttö on jo reilu 3v ja kokeilee rajojaan aina silloin tällöin esim. iltaisin ennen nukkumaan menoa usein sanoo, että ei ole pissahätä eikä hän halua mennä kokeilemaan tuleeko pissa. Sanon, että ennen ei lähdetä vessasta minnekkään ennen kun on pöntöllä käyty. ja ei lapsi kauaa jaksa odottaa, joten pissalla käydään ja sitten voidaan jatkaa..



Mä yritän viimeseen saakka keksiä kaikkea " kivaa" ja jos se ei auta niin sitten tehdään se ikävästi esim. sitten minä puen väkisin.

Ja jos joudut uhkailun polulle. Käytä uhkauksia jotka voit todella täyttää. Itse olen joskus joutunut syömään lapsen vanukkaan hänen nenän edestään. Perunut oikeasti sen karkkipäivän jne. Huutohan niistä on tullut, mutta lapsi tietää, että jos äiti ei pärjää järkipuheella, hän kertoo tottelemattomuuden seuraukset (esim. ei iltasatua lapselle joka tekee tyhmyyksiä tai tuhmuuksia) ja ne myös pitävät. Kotonamme on tällä hetkellä 2V uhma, 3V uhma ja 6V uhma meneillään, että jonkunlainen kuva on asiasta itselläkin. Joskus olen vienyt lapsen pelkkään huopaan käärittynä hoitopaikkaan ja sanonut että ei suostunut pukemaan. Oli tyttö noloissaan kun oli alasti tädin ovella. ELI ei auttanut " minä en lähde hoitoon" kiukuttelu, hoitoon mentiin silti. Kaupassa ei olla saatu raivareita, kun on aina pidetty siitä kii, et jos äiti on ehtiny sanoo ei lelulle tai karkille tai autokärryille se on pitäny. Nyt on käytössä rangaistuspenkki. Jos lapsi tekee jotain tuhmaa, ja kielloista huolimatta jatkaa hän joutuu istumaan penkilla yhtä monta minuuttia kuin hän on vanha. Toimi vanhimmalle, nyt käytössä keskimmäisellä. Joskus aikanaan kun äiti suuttui tai huusi, esikoinen sanoi että nyt sohvalle ja viis minuuttia! Huvitti, mutta lapsi oli oikeassa. Jokaisen perheenjäsenen pitää käyttäytyä yhtä siivosti..:))

Mutta paljon käytän etukäteen varoittamista, siis että " kohta mennään sisälle" tai " äiti tiskaa loppuun ja sitten kerätään lelut" . Lapsi uhmaa ehkä vähemmän kun toiminta ei tule hänelle yllätyksenä.



Ja monista asioista käytän käskymuotoa, " nyt lähdetään sisälle" (tuttu sanoo aina kolmevuotiaalleen että " lähdetäänkö nyt" ), " nyt käydään pissalla" (3,5-vuotiaalla ei koskaan ole pissahätä jos kysyn onko, esim. uloslähtiessä) jne. Kaikissa asioissa lapselle ei ole sananvaltaa, silloin en kysy häneltä tehdäänkö vai ei. Vähemmän tärkeissä asioissa onkin hyvä antaa lapsen päättää parista vaihtoehdosta.