Miesystävä lupasi, että voimme muuttaa yhteen sitten kun hänen lapsensa on aikuinen. Jaksaisitko odottaa noin 5 vuotta?
Oma lapseni on jo kohta 18, mutta miehen lapsi nuorempi. Olen useasti pyytänyt, että muutetaan yhteen. Mutta mies ei suostu, koska katsoo sen olevan lasten edun vastaista. Hän sanoo, että vasta sitten kun lapset lentää pesästä. Tätä on jatkunut kohta jo 4 vuotta. Hän on hyvä mies, mutta on vaikea odottaa niin kauan.
Kommentit (27)
Siis suostuisin olemaan erillään asuva tyttöystävä liki vuosikymmenen? Juuei, en olisi suostunut alunperinkään. Mutta miehelläsi on järkevä näkökanta jonka olet tiennyt koko ajan, niin typerää siitä on nyt alkaa kiukutella.
Ei kaikki pariskunnat asu yhdessä. Mitään takeita ei ole, että mies suostuisi asumaan yhdessä sen jälkeenkään, kun lapsesta on tullut aikuinen. Minusta ap:n pitää miettiä, onko hän valmis aikuiseen suhteeseen, jossa ei leikitä kotia, vaan kumpikin asuu omassa asunnossa.
Miksi pitää asua yhdessä? Mukavampaa erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää asua yhdessä? Mukavampaa erikseen.
Kyllähän siinä säästäisi molemmat, jos asuttaisiin yhdessä. Miehellä on iso omakotitalo. Ja arjessa olisi enemmän yhteistä aikaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää asua yhdessä? Mukavampaa erikseen.
Kyllähän siinä säästäisi molemmat, jos asuttaisiin yhdessä. Miehellä on iso omakotitalo. Ja arjessa olisi enemmän yhteistä aikaa. ap
Jaa, rahasta oli siis kyse ja isosta omakotitalosta. No niin. Ehkä mies on tosiaan viisas.
En muuttaisi edes senkään jälkeen, kun lapset ovat omillaan. Enemmin kahden aikuisen suhde, jossa on nähdään kun on aikaa ja innostusta ja ei nähdä, jos ei ole sellainen fiilis.
Tämä trolli on ollut täällä ennenkin, ap on mies, joka tekee päivittäin noita aloituksia rahsnahneista naisista. Poistakaa.
Mä en puolestani suostunut miehen ja hänen poikiensa kotiin muuttamaan. Isompi rivarikämppä, hyvällä paikalla ja päätyhuoneisto. Kivat naapurit. Jos siellä välillä oleskelenkin muutaman päivän putkeen, niin se on heidän kotinsa. Pääsen sitten tarvittaessa omaan rauhaan, omaan kotiin. He käyvät siellä, mutta harvemmin jäävät yöks, kun on pieni kaksio.
Olishan se taloudellisempaa, mutta raha ei nyt mene edelle. Vaan arki ja käytänteet. Heillä on omat juttunsa, joista mun ei tarvi tietää, eikä tapella siivoamisista ja omasta rauhasta. Ei tarvitse kouluttaa pois lojuvista sukista ketään!
Mies laittoi suhteen poikki parin vuoden seurustelun jälkeen, mutta tuli sitten takas. Hänkin alkoi näkemään eri asumisten järkevyyden. Eikä mun tarvii osallistua hänen poikiensa kasvatukseen tai eksänsä masinoimiin älynväläyksiin. Saan rusinat pullasta ja olla poikien aikuiskaveri. Jee. <3
Joko odotat tai erotatte. Ei toisen kotiin voi väkisin muuttaa. Mitä hohdokasta siinä edes on, että luopuu omasta kodista ja irtaimistosta?
Äitipuolen elämä ei ole ruusuista.
Mies jättää sinut, kun lapsi lähtee. Ja ottaa nuoremman kotiinsa asumaan ja lisääntyy tämän kanssa. On nähty.
No en kyllä jäisi odottamaan. Ei ole mitään takeita että lapsi muuttaisi pois kotoa heti kun täyttää 18 eikä myöskään siitä että mies sillonkaan haluaisi muuttaa yhteen. Ei ole myöskään lapselle reilua että hänet hätistetään pois kotoa isän tyttöystävän tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää asua yhdessä? Mukavampaa erikseen.
Kyllähän siinä säästäisi molemmat, jos asuttaisiin yhdessä. Miehellä on iso omakotitalo. Ja arjessa olisi enemmän yhteistä aikaa. ap
Jaa, rahasta oli siis kyse ja isosta omakotitalosta. No niin. Ehkä mies on tosiaan viisas.
Niin, kyllähän kaikki aina haluaa itselleen enemmän rahaa, myös se mies, joka asustaa omassa ok-talossaan.
Voi olla vain pyrkimys säilyttää nykyiset edut. Välttämättä mitään aitoa aikomusta yhteenmuutosta ei ole.
En ihan ymmärrä, miksi olet pyytänyt yhteenmuuttoa useasti, vaikka mies on selkeästi kertonut oman rajansa ja ilmaissut, että vasta sitten kun lapset ovat aikuisia. Tuollainen jankuttaminen on aika epäkunnioittavaa. Tietenkään sinunkaan ei tarvitse odottaa melkein 10 vuotta, eli mikäli yhteenmuutto on sinulle ehdoton juttu, silloin olet väärän ihmisen kanssa, jos teidän toiveet eivät tuossa asiassa kohtaa.
Itse olen samoilla linjoilla kuin miehesi, eli jaksaisin hyvin odottaa. Mutta tässä ei ole oikeita eikä vääriä tapoja, eli myöskään sinun toiveesi yhteenmuutosta ei ole väärä. Jos koet odottamisen vaikeaksi, silloin etsi uusi mies. Jos taas koet, että mies on oikea, silloin sinun pitää punnita, jaksatko odottaa. Ei toista voi yhteenmuuttoon painostaakaan, ja lasten etu on kyllä ihan ymmärrettävä peruste odottamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vain pyrkimys säilyttää nykyiset edut. Välttämättä mitään aitoa aikomusta yhteenmuutosta ei ole.
Mitkä edut? P*llu?
Jätä se sika