Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä helvetti siinä imetyksen hullussa ihannoinnissa on???

Vierailija
16.05.2007 |

Itse täysimetän ja välillä aikas tosi pienillä väleillä, vauva nyt 3 kk ja kasvaa hyvin. Koitan jatkaa, mikäli se on järkevää kokonaisuuksien kannalta.



MIKÄ joitakin hulluja vaivaa, kun mukamas imetys menee mielenterveyden ja lapsen liian hitaan kasvun ohikin????????????????? SIIS mikä ihmeen ilmiö, että imetys OLISI NIIIIIIIIN tärkeetä täällä hyvinvointiyhteiskunnassa???? Että oikeasti on urpoja olemassa, jotka ovat juuri niitä " ylitäydellisiä" pikku lähiörouvia, jotka pitävät lapsensakin kotona 3-vuotiaaksi, vaikka masennus vaivaisi eikä energiaa olisi lapsia hoitaa 7/24. Sitten tiuskitaan ja valitellaan uhrautuvuutta, mutta periksi ei anneta. EI! Ettei vain joku luulisi, että ei olekaan täydellinen pikku rouva. Vaikka todellisuudessa juuri onkin täydellinen luuseri, joka yrittää pitää hampain kiinni illuusioistaan ja epärealistisesta minäkuvastaan. Ja kenen ksutannuksella??????????????? Lasten ja miehen. On siinä miehelläkin sitten kestettävää kuulla jatkuvaa naputusta kaikesta. Kun ei itse osaa löysätä.

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Vierailija:


Itse en imettänyt ollenkaan ja osasyynä siihen oli se, että imetyskeskustelujen fanaattisuus saivat minut inhoamaan jo pelkkää ajatustakin imetyksestä, ennen kun vauva oli edas syntynyt.

tulee mieleen mun luokkakaveri peruskoulusta, joka ois periaatteessa tykännyt eräästä yhtyeestä, muttei voinut kun sen ällö naapuri diggaili ko. orkesteria :D

No mulla tuo imetyksen inhoaminen meni siihen pisteeseen, että aloin itkemään kun vain ajattelinkin asiaa. Olin tosi helpottunut, kun kätilö kertoi ennen synnytystä, että jos en halua imettää, saan osastolla maidon nousun estämiseksi.

Vierailija
2/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei varmasti noin imetysyliherkän äidin seurassa vauva ole yhtään sen paremmassa turvassa kuin imetysfanaatikonkaan hoidossa.



Eiköhän tässä nyt keskustella varsin marginaalisista ongelmista. Ei niistä kannata aivan noin kiihkeästi innostua kuin ap. Minä en ole edes vakuuttunut, että koko ongelmaa on olemassakaan. Vähän keksityn tuntuista, kun tutun tutun tutulla on joskus kaukaa nähty jotain sellaista...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äidinmaito on parasta lapselle ja sitä varten sitä kehittyy. Mikään korvike ei pärjää sille. Mitä tekevät nämä mukavuudenhaluiset " yhyy kun ahdistaa muiden mielipiteet" -naiset? Jättävät imettämättä ja sitä pidetään tässä maassa ihan normaalina!! Jumalauta mitään muuta enää ajatella kun äitiä, viis lapsen tarpeista tai siitä, mikä hänelle on parhaaksi...

Vierailija
4/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan siksi että kaikkien kolmen lapseni imetys on ollut osin tuskaa fyysisesti ja osin psyykkisesti. Rinnat on menny rikki niin että kipu imettäessä on ollut aivan valtavaa. Ja lapsi ei ole pulloa heti kelpuuttanut vaan on ollut minusta riippuvainen imetyksen ajan. Kamala yhtälö.



Imetyksessä ei mielestäni sinänsä ole mitään upeaa, mutta äidinmaito on toki hieno juttu.

Vierailija
5/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyseenalaistat otsikossa imetyksen ja seuraavassa lauseessa todistat itsekin olevasi jollakin tasolla riippuvainen " hyväksynnästä" , jonka imettämällä saa. Hieno juttu, että olet imettänyt jo noin pitkään, monella imetys loppuu erinäisistä, usein itsestä riippumattomista syistä jo aikaisemmin. Jos imetys ottaa koville niin relaa, jos tuon vuodatuksen syy löytyy sieltä. Kotipsykologina sanoisin, että nyt sulla kiristää ja kovasti. En ymmärrä tätä meuhkaamista puolesta ja vastaan imetyksen/ korvikkeen, lastenkotihoidon ym. Jokainen tekee kaikilla elämän osa-alueilla omat ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuun. Turha niitä täällä on tilittää ja selitellä. Jos tuo oli provo, niin ainakin sait muutaman liikkeelle. Minutkin, joka ei yleensä näistä purkauksista välitä. Onnea siitä!

Vierailija
6/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jopas oli purkaus!



Mulla molempien lasten imetys on sujunut naurettavan helposti, mutta pulloruokinta taas ei onnistunut. Kumpikin hylki tuttipulloa, joten sitten suosilla imetin sen vuoden verran molempia lapsia.



Kotihoidosta sen verran, että koen pääseväni helpolla lasten kanssa kotona vrt. työssäkäyvään äitiin. Jotenkin aina näistä kirjoituksista puuttuu perspektiivi; kolme vuotta on tosi lyhyt aika, kyllä työelämässä ehtii paahtamaan vielä kymmeniä vuosia hoitovapaan jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen sijaan minä en ymmärrä nykypäivän äitejä. Patalaiskaa sakkia...

Kotona on mikrot, vedet, lämpö, valmisvaippoja, purkkiruokia, jääkaapit täynnä ruokaa, sisävessat ym. mukavuuksia jne... ja silti valtaosalle äideistä homma on järkyttävän rankkaa...



Tottahan se rankkaa onkin, mutta se ratkaiseva asenne onkin juuri se että nykypäivän äideillä ei ole sitten sitä asennetta jaksamiseen. Nykykulttuuri kannustaa kaikkeen helppoon ja vaivattomaan. Lapset kasvavat helpossa ja vaivattomassa ja heistä tulee työtä vihaavia löysäilijöitä... Kun pikkuisenkin vastoinkäymisiä niin heti parahtaa ja kaikki helpotukset käyttöön. Nykypäivänä lapset eivät edes näe vanhempien siivoovan kun kotona käy siivooja...



Mutta siltikin... On tietysti ehdottoman tärkeää että äidit jaksaa lapsiperheissä tervejärkisinä ja hyvinvoivina. Sillä jos äitin vointi pettää, se tarkoittaa pientä romahdusta koko perheelle. Siinä mielessä äiti on koko perheen pää ja selkäranka. On äärimmäisen tärkeää että äidit jaksavat.



Se on vaan niin surullista miten pienestäkin äidit jo luovuttavat...

(olen monesti kuullut 6vko vanhan vauvan äidin sanovan että alkoi antamaan pulloa kun se vauva koko ajan riippui rinnassa, ja samalla kertoo sitten kuinka ollaan miehen kanssa niin jo oman ajan tarpeessa että hotelliviikonloppu on varattu!)



Vierailija
8/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhut kuin joskus olisi ollut aika, jolloin äidit olisivat olleet ' kestävämpiä' .



Ennenvanhaa kotiäidit olivat paljon muutakin kuin kotiäitejä. He tekivät maatilan työt, pienetkin lapset olivat paljon keskenään ja isommat mukana töissä. Nykymittapuun pienet lapset olivat heitteillä. Omassa lapsuudessani monet äidit painelivat töihin lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen.



En ymmärrä, miten voit verrata nykyäitiyttä entisiin aikoihin? Eivät monet olleetkaan silloin kotiäitejä vaan tekivät työt siinä ohessa. Kotien koneistuminen ym. ovat toki helpottaneet arkea, mutta tuskin nykyäidin suurin ongelma onkaan fyysinen jaksaminen. Suurimpia ongelmia kotona on turhautuminen. Kotiäitiys ei vastaa useinkaan siihen haasteiden tarpeiseen, mihin olemme kasvaneet jo pienestä pitäen ja mikä on vain vahvistunut opiskellessa ja työelämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikutat hirveän katkeralta, onko sinulla asiat ihan kunnossa? Minulle imetys oli aina helppoa, vaivatonta, kivaa, nopeaa ja vauvat kasvoivat liiankin hyvin rintamaidolla. Ei olisi tullut mieleenkään tulla tänne kirjoittamaan noin aggressiivista vuodatusta, toisten imetysongelmat eivät ole minun ongelmani. Kamalaa, miten toisten, vieraiden ihmisten imetysasiat voivat jollekin muodostua noin suureksi asiaksi!!

Vierailija
10/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Veikkaisin kuitenkin, että 80 % äideistä imettää ilman suurempia ongelmia, ja heille luultavasti kehittyy ne terveimmät ja tasapainoisimmat lapset. Ei niinkään imetyksestä johtuen, vaan äidin omasta hyvinvoinnista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Stressaaminen ja jännittäminen vaikuttaa ihan suoraan maidontuotantoon. Etkö ole 3 kuukaudessa jo oppinut nauttimaan vauvastasi? Minä onneksi tajusin heti synnytyssalissa asennoitua niin, että nyt nautitaan joka hetkestä yövalvomisia myöten, sillä vauvat ovat vauvoja niin lyhyen ajan. Ja ensimmäisen lapsen kanssa se vauva-aika on vielä aivan erityinen.



Minulla aina välillä maidontulo ehtyi, kun huomasin stressaavani jostain. Kun sen tiedostin, ei ollut ongelmia ja vauva kasvoi hyvin.



Tsemppiä sinulle äläkä välitä noista supermamman titteliä havittelevista. Ole paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi, se riittää.

Vierailija
12/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


vaan siksi että kaikkien kolmen lapseni imetys on ollut osin tuskaa fyysisesti ja osin psyykkisesti. Rinnat on menny rikki niin että kipu imettäessä on ollut aivan valtavaa. Ja lapsi ei ole pulloa heti kelpuuttanut vaan on ollut minusta riippuvainen imetyksen ajan. Kamala yhtälö.

Imetyksessä ei mielestäni sinänsä ole mitään upeaa, mutta äidinmaito on toki hieno juttu.

että vauvani ei ollut pyytänyt saada tulla maailmaan, vaan minä ja mieheni olimme hänet tarkoituksella tehneet, niin tässä nyt vaan kestetään. Kyllä se minun mielestäni oli sen arvoista. Ei siitä imettämisestä kannata tehdä niin isoa numeroa, se on ihan luonnollista. Kumma, että samat akat, jotka eivät antaisi lapsen imeä rinnastaan ravintoa, antavat kyllä äijiensä imuttaa niitä rintoja ja jopa panna itseään peräreikään. Että sellaiset arvot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viittaan entisiin aikoihin kyllä.

Mutta en sillä tavalla että kokisin entisaikojen olleen paremmin.



Tarkoitin sitä että entisaikoina nämä raskaat hommat (maatilantyöt, kotityöt, lastenhoito, kasvatus yms.) oli pakko tehdä. Ei silloin naiset kaiketi nurisseet näin paljon kaikesta... Hommat oli pakko tehdä! Mitä niitä narisemaan, sellaista se elämä oli. Ei itketty asioita ja kilpailtu lähiseudun äitien kanssa. Ei todellakaan voitu valita sitä helpompaa vaihtoehtoa jotta lapsi nukkuisi paremmin jne.



Enkä tarkoita ylistää entisaikoja, silloin oli paljon puutteita, epäkohtia, virheitä ja ikäviä asioita...

Pointti vaan oli että silloin naisten asenne työn tekoon oli parempi kuin tänäpäivänä. Työ ei ollut kivaa vaan se oli tehtävä.

Vierailija
14/23 |
17.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni imetys on maailman luonnollisin, kätevin ja helpoin tapa ruokkia vauvaa - jos se onnistuu. Itse olen neljästä lapsesta yhtä onnistunut imettämään niin että vauva ei edes pulloa huolinut, kolme muuta saivat pulloa kun imetys ei onnistunut enkä jaksanut stressata sen vuoksi, joten siirryimme sujuvasti pulloruokintaa.

Mutta joidenkin muiden mielestä asiat ovat ihan toisenlaisia, heille imetys on hyvän äidin mittari, kunniakysymys tai he pelkäävät sitä että vauvasta kasvaa älykääpiö, jos saa muuta kuin äidinmaitoa.

Sallikaamme jokaiselle oma katsantokanta ja käytäntö tässä asiassa, kunhan vaan jokainen pitää ns. mölyt mahassaan eikä yritä saada muita ihmisiä kääntymään omalle kannalleen. Eikös niin? :-) t. Neljän äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
16.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisiko syytä hieman relata?



Mutta asiaan... En kyllä itsekään ymmärrä miksi jotkut ovat imetyksestä aivan vauhkoina. Itse olen imettänyt molempia lapsiani 9kk, joista ekat 5kk täysimetyksellä. No, ei AIVAN täysimetyksellä, sillä toisiaan lapsen isä antoi pullosta korviketta kun minä olin omissa menoissani. Tätä tapahtui ehkä 1x viikossa. Mutta kyllä sain siitä kuulla, jopa omalta äidiltäni, joka ei ollenkaan ymmärtänyt että haluan harrastaa jotain kerran viikossa! Olisi kyllä luullut että lapseni sai jotain pahimman laadun myrkkyä pullosta, kommenttien perusteella!



Yksi ystäväni on aina antanut illalla pullosta korviketta aivan siitä syystä, että sen avulla vauva nukkui koko yön heräämättä. Häntä paheksuttiin, tietysti! En tosiaan ymmärrä, mitä pahaa on siinä että äiti ja vauva nukkuvat yön heräämättä yhden pullollisen avulla! Eikä tämän ystäväni maidon tuotanto yhtään siitä häiriintynyt eikä vauva alkanut hyljeksiä tissiä vaikka saikin illalla pullosta maitonsa.



No, meitä on moneksi mutta kyllä ihmetyttää nämä hysteerikot...

Vierailija
16/23 |
16.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meinasitko kommentoida jotain jo käytävää keskustelua vai tuliko ihan noin vaan mieleen?

Vierailija
17/23 |
16.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kestää naputusta.

Vierailija
18/23 |
16.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilman muuta on ihmisiä, joille yksi/muutama yksityiskohta lapsen hoidossa kasvaa ylettömän tärkeäksi ja kokonaiskuva katoaa. Kuvitellaan vaikkapa, että kantoliina tai omatekoiset soseet ovat jotenkin ratkaisevan tärkeitä.



MUTTA yleensä uskon, että äideillä pelaa maalaisjärki aika hyvin. Se, että pitää jotakin asiaa suotavana ja lapselle hyödyllisenä ei tarkoita, että he jotenkin uhrautuisivat tai uhraisivat perhe-elämänsä niiden takia.



Mistä siis olet saanut käsityksen, että esim. imetys tai kotihoito kolmevuotiaaksi saakka olisi naisille tällaisia asioita? Se, että he marisevat joskus arkensa raskautta ei kaiketi tarkoita, että he uhraisivat sen näiden muutamien seikkojen takia.



Ja miehet, ne kannattaakin panna hiukan osallistumaan asioihin... Tarkoitus ei kai olekaan, että lapsien pitäisi kasvaa " siinä sivussa" ja aiheuttaa mahdollisimman vähän vaivaa.



Asia ei ole mustavalkoinen: lapsien puolesta kannattaa vähän " kärsiäkin" pientä epämukavuutta, aina ei tarvitse olla KIVAA, jos lapsi siitä hyötyy.



Mutta tietenkään yhden yksityiskohdan takia ei saa uhrata kokonaisuutta: perheen koossapysymistä, omaa mielenterveyttä.

Vierailija
19/23 |
16.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten se mielenterveys imetyksestä menee? Miten imetys olisi jotenkin syynä (?) liian hitaaseen kasvuun? Maitohan erittäin rasvapitoista.



Jokainen taaplaa tavallaan ja todellakaan ei hampaat irvessä mitään kannata tehdä - edes lapsia. Tokihan kuitenkin normaalit äidit haluavat lapsensa parasta ja ovat kyllä parhaita päättämään mikä on parasta omalle lapselleen.

Vierailija
20/23 |
16.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja koska itse on tehnyt toisenlaisia valintoja, niin sehän tekee itsestä vallan erinomaisen ihmisen.



Kuitenkaan kukaan ei voi toisen elämästä tietää kaikkea, ei asioihin johtaneita syitä, ei muita vaikuttavia tekijöitä, ei kompromisseihin johtaneita seikkoja, eikä kukaan perheen ulkopuolinen tarkastele tilannetta niin kokonaisvaltaisesti kuin perhe itse.



Kuten joku muukin jo totesi, niin äiti tuntee itsensä parhaiten. Äiti tuntee myös vauvansa parhaiten. Joten ulkopuolisen on aivan turha tulla esittämään, että muka tietäisi paremmin, mikä toiselle perheelle on parasta.