Voi huokaus!! Ekaluokkalaisen omaehtoiset lukuharjoitukset..
Tyttö sai koulusta hyvää palautetta siitä, että on viimein saamassa juonen päästä kiinni lukemisessa, eli sujuu siis paremmin kuin joku aika sitten. Noh.. nythän ei sitten enää annetut läksyt riitä, vaan tyttö haluaa lukea enemmän. Käytiin kirjastossa lainaamassa kirjoja, ja niitä nyt sit luetaan..
Mutta minne se lukemisen juoni nyt katosi, sehän menee päin helv......?? Ja minä kun en ole ihan varma, miten nuo kaikki äänteet pitää lausua, niin en uskalla kauheasti alkaa opastamaankaan. Eikä jaksais... joka sana menee väärin.. muistapa pitää naama näkkärillä, ettei tyttöä masenna..
Äääh.. äidillä vaan jaksut pääseet juuri nyt loppumaan. Sanoin tytölle, että laita hetkeksi kirja huilaamaan, katsotaan huomenna lisää.
Kommentit (3)
Kirjaimet sanotaan siten miltä ne kuulostavat, eli s on suhinaa ja p kuin poksahdus, ilman ee:tä. Löydät helposti nuo äänteet, kun ajattelet tietyllä alkukirjaimella alkavaa sanaa. Kun luettavassa tavussa tai sanassa on monta kirjainta, äänteet sanotaan tauotta peräkkäin.
Toivottavasti ymmärsit yhtään tästä selityksestäni. Jatkakaa ihmeessä yhteisiä lukutuokioitanne!
että sanan ensinmäinen äänne otetaan suuhun ja siitä vaan luetaan liuttamalla. Silmän pitäisi seurata seuraavat äänteet. Ei lausuta äänteitä erikseen.
Mutta ei osaa meidänkään ekaluokkalainen lukea, hyvä jos vähän on jyvällä :(
Koulusta annetut tehtävät teette yhdessä, se riittää. Ihanaa, että pieni on innostunut, siitä se lähtee, oppimisen ilo! Älä äänteistä huoli.