Lue keskustelun säännöt.
Tiedatko lapsia jotka eivat puhu aikuisille? Menevat ihan mykiksi kun taytyisi puhua?
30.09.2008 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin, mutta tilanne ei ole parantunut, pahentunut vain. Mita ihmetta mina voisin tehda etta edesauttaisin puhumista? Me asumme ulkomailla ja lapsi on juuri aloittanut peruskoulun, on reilu 4-vuotias. Koulua ennen kavi esikoulussa jossa oli myos hiljainen mutta vastaili jos joku jotain kysyi ja puhui kavereilleen, muttei mitaan huippu sosiaalinen tapaus ole kylla ollut siellakaan.
Nyt koulussa ei ole kuulemma puhunut aikuisille viela mitaan! 4 viikkoa on siella jo kaynyt, ja nyt eilen aloitti tayspaivaisena eli 8.50-15.30. Minusta tuo on kauhean pitka aika olla tuppisuuna ja hiljaisena, jos ei uskalla aikuisille snaoa mitaan?! Muille lapsille on kylla kuulemma puhunut koulussa, mutta itse sanoo etta leikkii aina yksin, eika kukaan halua leikkia hanen kanssaan. Samalla luokalla on lahes kaikki samat lapset kuin oli esikouluryhmassakin, joten kaverit eivat ole vaihtuneet.
Lapsi on myos kaksikielinen, mutta parjaa aivan hyvin molemmilla kielilla.
Mita Suomessa tehtaisiin tallaisessa tilanteessa? Puututaanko paivakoti-iassa puhumattomuuteen viela ollenkaan vai kuka voisi auttaa? Netista ole etsinyt tietoa, ja olen miettinyt milloin pitaisi asiaan puuttua. Jossain luki etta selektiiviseksi mykkyydeksi voidaan alkaa luokitella jos lapsi ei puhu tietyille henkiloille kuukauteen ollenkaan.
Kommentit (16)
Kummipoikani on juuri tuollainen 6 vuotias pojanpallero. Anna aikaa. Hän on varmasti ujompi aikuisten seurassa. Ja aikuisilla on se ikävä tapa et jos lapsi on arka ja hitaasti syttyvä keskustelussa, lasta ei edes kuunnella!
Totuus on kuitenkin se että kun kummipoikani vihdoin rohkenee jotain sanoa, se yleensä on jotain älyttömän fiksua ja todella mietittyä juttua. Monesti aikuiset jää ihan huulipyöreänä miettimään et joo, noinhan toi juttu sit olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu etta koulussa ovat ihan ihmeissaan. Suurin osa kun muista koululaisista ovat niin kauhean kova-aanisia ja tuntuu etta kaikki ovat ulospain suuntautuneita, sosiaalisia ja niin puheliaita. Sitten kun joukosta loytyy tallainen suomigeenit omaava hiljainen tytto, niin on opettajilla allisteltavaa. Mieheni oli myos todella hiljainen pienena, ja yha on, vaikka onkin tosi sosiaalisesta kulttuurista kotoisin. Joten jos tytto on perinyt molemmilta vanhemmilta tuollaiset geenit niin ihmekos tuo. Mutta sitten kun taas lukee tietoa tuosta selektiivisesta mutismista, niin kaikki patee meidan tyttoon ja huolestun uudelleen...
Koulussa sanovat etteivat voi enaa tietaa mita lapsi ymmartaa ja mita ei, esim. lukulaksyistansa (lukee ne todella sujuvasti ja kova aanisesti kotona) kun ei sano mitaan, eika enaa ymmarra mita opettaja yrittaa osoittaa. Eli esim. jos sana on "tree" pyytavat lasta osoittamaan puita ulkona, mutta jos " a" tai "the" niin lapsi ei kuulemma ymmarra. No en minakaan tietaisi miten sellaisen voisi ilmaista muuta kuin lausumalla aaneen. Joten en tieda miten voin koulua auttaa. Onko tahan sitten koulun keksittava ratkaisu vai minun? Kotona kun tuollaista ongelmaa ei ole. Lapsi on niin suulas kotona.
ap
onpas teidän lapsella haasteita elämässään. Meiän keskimmäine lapsi ei puhunut eikä osallistunut kerhossa, aloitti siellä 3-vuotiaana ja vielä viime vuodenkin vain istua nökötti. Nyt 5v poika on selvästi kasvanut, ikää tullut lisää jne, nyt vasta on kypsä kerhotoimintaan osallistumaan. Sitkeästi vaan viette ja kannustatte. Mutta painostaa ei saa. Tällaisen neuvon olen saanut psykologilta. Kyllä se ikä jossain vaiheessa "tulee täyteen" että tyttö haluaa muutakin kuin tarkkailla.
Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).
Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.
Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.
Koulussa sanovat etteivat voi enaa tietaa mita lapsi ymmartaa ja mita ei, esim. lukulaksyistansa (lukee ne todella sujuvasti ja kova aanisesti kotona) kun ei sano mitaan, eika enaa ymmarra mita opettaja yrittaa osoittaa. Eli esim. jos sana on "tree" pyytavat lasta osoittamaan puita ulkona, mutta jos " a" tai "the" niin lapsi ei kuulemma ymmarra. No en minakaan tietaisi miten sellaisen voisi ilmaista muuta kuin lausumalla aaneen. Joten en tieda miten voin koulua auttaa. Onko tahan sitten koulun keksittava ratkaisu vai minun? Kotona kun tuollaista ongelmaa ei ole. Lapsi on niin suulas kotona.
ap
Kommunikoinnin apuna voi käyttää viittomia ja kuvakortteja. a ja the- sanoille ja vastaaville (vaikka prepositioille) voi käyttää esim värikortteja tai kirjainkortteja. Osaako lapsi jo kirjoittaa? Sitäkin voi käyttää? Valitettavasti osaan itse neuvoa vain suomenkielisiä tukiviittomia, mutta koska menetelmä on kehitetty Usassa ja australiassa, niitä on kyllä englanniksikin. Kyllä keinoja löytyy, jos halua löytyy. Halussa se ongelma sitten yleensä vastaan tuleekin, jos koulussa ei viitsitä opetella kainoja.
Toisaalta ennen pitkää lapsen olisi tarpeen oppia pois puhumattomuudesta. Miten iso hänen kouluryhmänsä on? Jos ryhmä on kauhean kovaääninen ja opettajia on paljon, siinä voi olla tosi vaikea puhua. EIkö lapsi voisi viettää joka päivä vaikka varttitunnin ja puoli tuntia kahden kesken yhden (aina saman) opettajan kanssa. Sillä tavalla voisi olla helpompi alkaa puhua. Yksi aikuinen ei olisi niin pelottava ja saisi paremmin suunvuoron, pystyisi itse kuuntelemaan ja tulisi kuulluksi.
Ongelma voi olla juuri tuossa ison lapsiryhmän meluisuudessa - vaikka kyse olisikin selektiivisestä mutismista. Kun on meteliä, ei kuule kunnolla keskustelua, johon pitäisi osallistua ja se pelottaa ja toisaalta turhauttaa kun tuntuu, ettei kumminkaan saa ääntään kuuluviin ja oikeasti kuulluksi.
Näin ajattelee välillä isoissa ryhmissä puhumattomaksi jäykistyvän HFA-lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse otin neuvolassa asian puheeksi, kun kolmevuotiaaha aloittaessaan kerhon tyttö ei siellä puhunut aikuisille ollenkaan, lapsille joitain yksittäisiä sanoja. Kävimme puheterapeutilla useamman kerran, ja kolmannella kerralla kuiskaili pt:lle jo jotain. Pt sanoi ettei suoralta kädeltä uskalla nimetä lastamme mutistiksi, ja että seuraillaan tilannetta.
Kerhossa alkoi seuraavana syksynä puhua hiukan aikuisillekin, myös esim. puistossa kavereiden vanhemmille alkoi oma-aloitteisesti sanoa jotain. Viisivuotiaana aloitti puolipäiväisenä päiväkodin "saadakseen puherohkeutta" (pt:n lausunnosta), ja onkin alkanut enemmän puhua aikuisille. Mutta jos aikuinen yllättäen häneltä jotain kysyy, menee hetkeksi lukkoon. Ja vastausta pitää jatkaa odottaa hetken, on kurjaa jos aikuinen kääntyy pois ennen kuin lapseni on saanut vastattua.
Mutismihan on yleisempää kaksikielisillä ja uudet tilanteet saattavat saada lapsen lukkoon. Sinuna minä hakeutuisin foniatrin tai puheterapeutin pakeille niin saat apua huoleesi!
Vastasin edellisenkin kerran.
Meidän kuopus oli tuollainen vielä vuosi sitten. Nyt on puheliaan ja sosiaalisen lapsen perikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen luokalla on 19 lasta. Heilla on oma opettaja aamupaivat ja iltapaivat on toinen opettaja. Lisaksi luokassa on koko ajan sama luokanavustaja lasna. Lapseni ei tykkaa kovin tasta avustajasta, sanoi jo ennen koulun alkua etta tama nayttaa ihan noita-akalta, ja siis vahan pelkaa tata. Mika taas ei auta asiaa yhtaan. Mietin itsekin tuota etta jos lapsi saisi kahdenkeskista aikaa enemman niin voisi ehka uskaltaakin sanoa jotain, mutta en tieda onnistuisiko sellainen.
Tuntuu niin hurjalta jos viittomia opetellaan ja osoitellaan sanoja jne. miksi ei vain voisi puhua?! On alyttoman puhelias kun tulee kotiin, riehakas ja puhelias. Kun on tietty pantannut puhetta koulussa melkein 7 tuntia.
Tsekatkaas tama, ihan on kuin meidan tytosta tuo laulu!
Check out the lyrics to "She's Given Up Talking" from his 2001 album Driving Rain:
Don't say a word
Even in the classroom
Not a dickie bird
Unlike other children
She's seen and never heard
She's given up talking
Don't say a word
You see her in the playground
Standing on her own
Everybody wonders
Why she's all alone
Someone made her angry
Someone's got her scared
She's given up talking
Don't say a word
Ah but when she comes home
It's yap-a-yap-yap
Words are running freely
Like the water from a tap
Her brothers and her sisters
Can't get a word in edgeways
But when she's back at school again
She goes into a daze
Ah but when she comes home
It's yap-a-yap-yap
Words are running freely
Like the water from a tap
Her brothers and her sisters
Can't get a word in edgeways
But when she's back at school again
She goes into a daze
She's given up talking
Don't say a word
Even in the classroom
Not a dickie bird
Unlike other children
She's seen and never heard
She's given up talking
Don't say a word
She's given up talking
She don't say a word
Itse olin puhumatta kun perheeni muutti ulkomailta takaisin Suomeen. Olin silloin 6-vuotias.En kuulemma puhunut pariin kuukauteen mitään. Kotona kyllä. Oli jokin kulttuurishokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin puhumatta kun perheeni muutti ulkomailta takaisin Suomeen. Olin silloin 6-vuotias.En kuulemma puhunut pariin kuukauteen mitään. Kotona kyllä. Oli jokin kulttuurishokki.
ollut mitaan suuria shokkeja elamassaan, mika olisi voinut laukaista taman. Sinun tapauksessasi kuulostaa aika selvalta miksi noin kavi. Mutta silti kiva kuulla erilaisista tapauksista.
minun ekaluokkalainen tyttöni ei puhu aikuisille. Lapsille kyllä puhuu. Aikuisista puhuu vain tarkkaan valikoiduille aikuisille. Esim hoidossa puhui yhdelle hoitajista(muut eivät olleet kuulleet tytön puhuvan vuoteen mitään)
Lempi linkkakuskille on alannut nyt puhumaan jotain pientä(kulki jo viimevuonna linkalla) Kotona puhuu helpommin ja yleensä myös kaikille aikusille. Ei puhu jos ei tykkää jostain aikusesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavin asken hakemassa lapset koulusta ja tama koulunavustaja tuli kertomaan etta lapsi ei yllatys yllatys ole puhunut mitaan ja lukeminen on hieman vaikeata jos ei toinen puhu ollenkaan. Joten oli yrittanyt selvittaa hiljaisessa ymparistossa lapselle etta jos sina huomenna voisit hanelle sanoa muutaman sanan kirjasta, muuta ei tarvitsisi. Kertoi tuon siis minulle etta voisin rohkaista lasta myos siihen. No niin teen joka tapauksessa.
Eras vanhempi kuuli tuon keskustelun ja kertoi minulle etta hanen 11-vuotias tyttonsa oli kertonut hanelle kuulleensa etta lapseni oli puhunut muiden lasten kanssa ja opettaja oli mennyt siihen ja arahtanyt (???) etta jos se tuo puhuminen onnistuu nyt niin miksi sitten et voi hanellekin puhua?!
Siis jos tuo on totta nmniin mita voin tehda. Kyllahan sen tietaa mita lasten kertoma on, se on vain sen osa puolen tarinaa, mutta jos tuo on totta niin ei minun mielestani kovin korrektia kaytosta opettajalta!
ap
että kun ohjaaja alkoi tehdä puhumattomuudesta ongelmaa, lapsi vaikeni entistä visummin.
Nyt meni päiväkotiin. Siellä ei tiedetty "puhumattomuudesta" ja kas kummaa, lapsi puhuu kuulemma hyvinkin paljon, suorastaan vuolaasti.
Eli kannattaa kyllä ottaa paineet ja asenteet puheeksi siellä! koulua kun ei voi vaihtaa.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin hurjalta jos viittomia opetellaan ja osoitellaan sanoja jne. miksi ei vain voisi puhua?! On alyttoman puhelias kun tulee kotiin, riehakas ja puhelias. Kun on tietty pantannut puhetta koulussa melkein 7 tuntia.
Ja se on ihan sama, MIKSI lapsi ei voi puhua, onko kuuro vai mykkä vai onko mielessä joku lukko. Pakottaminen vain pahentaa asiaa, kuten tässä jo todettiinkin. Silloin aikuisten tehtävä on etsiä joku muu keino kommunikoida, kunnes se puhe tulee taas.
Päiväkodissa oli vuoden puhumatta. Kotona puhui vuolaasti ja myös ystävillensä. Pk:ssa oli erittäin painostava lto, jonka vuoksi tyttö meni entistä enemmän lukkoon. Lto ylitti ammatilliset rajansa toimissaan, otin tiukkaan puhutteluun sekä hänet että pk:n johtajan. Nyt tyttö on vaihtanut ryhmää ja kontaktinotossa tai puhumisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Muista ap, että selektiivinen mutismi on diagnoosi, jonka vain lääkäri voi tehdä silloin, kun diagnostiset kriteerit täyttyvät. Lapsista ei kannata eikä saa alkaa leipoa erityislapsia, ennenkuin asiat on tarkkaan tutkittu.
Tsemppiä teille : )
Eihän tuossa mitään omituista ole. Mieti, millainen stressi lapsella voi olla, kun ympäristö muuttuu. Vähän sama, kuin itse aloittaisit uudessa työpaikassa. Tuskinpa vaan huvittaa heti kertoa kaikki itsestään kaikille.
Lapsi tarkkailee uutta ympäristöään ja taatusti uskaltaa jutellakin kohta. Ei vaan ole temperamentiltaan mikään räjähtävän ulospäinsuuntautunut, mikä on OK. Ujompiakin tarvitaan, eikä asiasta kannata patistella tai nostaa haloota.