Hei Kaikille!
Pikästä aikaa olen taas tällä palstalla. En voi puhua kenellekään miten kovasti vauvaa toivon. Kauppakeskuksiin menokin on yhtä tuskaa kun siellä on vain pikkuvauvoja ja raskaana olevia äitejä. Ai miksikö olen niin sulkeutunut? Siksi että mellä on jo viisi lasta ja perheemme on yleinen pilkanaihe sukulaisten kesken.
Aluksi kun menimme naimisiin sitä urkittiin et eikö niitä lapsiakin pitäisi nuorella iällä tehdä? -kun ensimmäinen oli syntynyt alettiin kysellä et miksi teille ei toista tule tarviihan se esikoinen kaverin. - Kolmatta kun odotin niin sain kuulla et mitä te nyt enään kun teillä on jo se tyttö ja poika. -Neljättä kun odotin, niin alettiin epäillä että " oletteko te nyt lestadiolaisia?" - Viides lapsi oli kaikille järkytys et en edes kukkia saannut synnytyssairaalassa kun niitähän tuodaan vain ensisynnyttäneille. Nyt olenkin päättänyt että kun toivottu raskaus tärppää niin en ainakaan sukulaisille tai ystäville mitään hiisku. Voi kun saisin hetkeksi ajatukset johonkin muuhun.
Kommentit (6)
munkin mielestä!! Itse olen 4 lapsisen perheen kuopus ja tottunut siis siihen että kommentteja isosta perheestä on tullut. Kellään muulla ei ollut näin montaa sisarusta ja perheemme koko herätti kaveripiirissä aina hieman ihmetystä. Omasta mielestä siinä ei kyllä ollut mitään kummallista ja varsinkin nyt hieman vanhempana olen päinvastoin hyvinkin tyytyväinen että meitä on näin monta. Vaikka mulla on seuraavaan sisarukseen 9 vuoden ikäero niin silti sisarukset ovat aina olleet hyvin tärkeitä ja läheisiä.Aina jos on jotain ongelmaa tai muuten vaan halu puhua jonkun läheisen kanssa niin on sisaret ja veli joille voi soittaa koska tahansa.Itsellä on tällä hetkellä vain yksi lapsi, mutta toiveissa olisi että hän saisi tulevaisuudessa sisaruksia.Tsemppiä ja syvä kumarrus teille monikkoperheet.
Meillä on kolme ihanaa lasta, kaikki poikia. Kolmannen lapsen ristiäisissä isäni sanoi että ettekö te ehkäisyä tunne? Ja voi kun edes tuo viimeinen olisi ollut tyttö, oli jonkun kommentti. Tuntui pahalta... Neljännestä ja siitä viimeisestä haaveilen. Mieheni kanssa ollaan käyty jo pitkään keskustelua vauvasta. Alkuun hän lämpeni ajatukselle, mutta sitten hän alkoikin vastustaa koko ajatusta " kaikki alkaa alusta ja menee uusiksi" -tyyliin. Asiasta olemme puhuneet ja nyt hänkin on lämmennyt taasen ajatukselle. Eli neljättä aletaan sitten yrittämään. Mieheni isä on muutaman kerran loksauttanut että " neljännestä en halua kuullakaan" . Olenkin sanonut että kun meillä " tärppää" niin hänelle ei sanota sitten yhtään mitään asiasta ellei muut lapset sitten kerro tai hän itse huomaa masun kasvua. Mikä vielä ahistaa niin KAIKKI hokevat kokoajan että viimeinen on sitten tyttö. Ja melko varmaa on että tulos on poika niin taasen onnittelujen sijaan tulee osaanottoja. Tämäkin jo tässä vaiheessa stressaa. Olenkin päättänyt heti ilmoittaa että ultrassa näkyi poika, joten se keskustelu jää sitten siihen. Muiden mielipiteistä en välitä että onko meillä " liikaa" lapsia ja olemmeko " erilaisia" kun haluamme noin monta lasta. Päätös ja valinta on meidän. Aion nauttia tuosta tulevasta raskaudesta ja siitä ihanasta nyytistä jonka luoja toivottavasti meille vielä suo. Eli eikun yrityksille! Ja tsemppiä sille kuudennelle (Annlinn) ja ole ylpeä ja avoin teidän elämää tämä on ja täällä ollaan vain kerran eli antaa palaa! Onnea yritykselle!
Älä välitä tyhmien tyhmistä kommenteista yhtään! Olen vanhin kuudesta lapsesta ja siitä aivan mielettömän onnellinen. Omaan perheeseemme kuumeillaan neljättä, ja vaikka ollaankin miehen kanssa puhuttu, että siihen jää lapsiluku, en pitäisi suurenakaan ihmeenä, että meillä joskus olisi vaikkapa 5 tai 6 lasta!
Meillä oma äitini oli se joka töksäytti minulle kun neljättä odotin että " etteks te osaa ehkäisyä käyttää" vähän siinä välit äitiin viileni vaikka paljon hän nyt kaikista lapsistani tykkää. Neuvolasta taas sain kommentit kun viidettä odotin ja asuinpaikkan vaihdoksen takia oli uusi neuvola " onko sun miehesi niiden isä" ett hyvin alkoi sekin yhteistyö, kävin sitten loppuraskauden yksityisessä neuvolassa. Sitä en ymmärrä miksi monikaan ei ajattele että miltä se kuulostaisi kun ensisynnyttäjältä kysyttäis onko sun miehesi lapsen isä. Uusioperheet on mielestäni ihan ok mutta meillä on ns. ydinperhe joten en nyt ensimmäisenä uusioperheen äidiltäkään urkkisi ketkä lapset on kenestäkin isästä tai äidistä. Minua helpottaa todella paljon se että kohtalotovereita kyllä löytyy. Asun pääkaupunkiseudulla ja täällä perheystävillämme on huomattavasti erilaisemmat elämänarvot kuin minulla, sekä lapsilukumäärä on kaikilla pienempi kuin meillä. Monilla on sellainen ideaalinen toive että ensin poika ja sitten tyttö ja vielä kun perheeseen hankitaan koira niin se riittää. Tämä raskaus( sitten kun tärppää toivon että mahdollisimman pian) on kohdallani erilainen kuin aikaisemmat nyt ikäero muihin on niin paljon suurempi ja kaikki vauvatarvikkeet täytyy hankkia uudelleen (jipii) että tämä on kuin ensimmäinen raskaus. Mieheni on niin perusrauhallinen mies että hänen kommentit oli " ettei tuo yksi vauva perheeseen paljoa muutosta tuo" . Jaksamista kaikille, täällä ainakin paistaa aurinko!!!
Olen tullut itsekin sanoneeksi kaikenlaista, mitä en pahalla tarkoita. Sitten olen oikeasti ihmetellyt, kun joku on siitä loukkaantunut! Helppohan se on sanoa, että älä välitä, mitä muut ajattelevat tai töksäyttelevät, kun kuitenkin sillä on merkitystä. En itsekään tunne yhtään suurperheellistä, joka ei olisi uusioperhe, joten neuvolantäti oli siitä varmasti positiivisesti yllättynyt, kun lapsilla on sama isä. Toisaalta eihän sillä ole mitään merkitystä! Saattaisin kuitenkin itsekin möläytellä jotain vastaavaa :) Mutta niinkuin joku tuossa jo sanoikin, niin ole ylpeä lapsistasi ja perheestäsi ja oikein paljon plussaonnea sinulle :)
Itse vasta ensimmäistä haaveilen.
voi ei.tuli ekana mieleen.
taitaa olla sukulaiset päästään vialla kun noin teitä kohtelevat.
itse ainakin haluan toivottaa sinulle ja suurperheelle onnea.
täytyy löytyä yritystä ja kovaa halua olla äiti kun on jo noin monta lasta.
toivottavasti saat pian sen kuudennen alulle ja ole siitä onnellinen.
elä ajattele mitä muut ajattelee.elä vain oman perheen takia.
ei muuta kun ulos kylälle/kaupungille.lippu korkealle ja anna muitten puhua.
ne jotka puhuvat ei itsellään ole sitä ELÄMÄÄ.
toivottavasti saat ystäviä etkä joudu olemaan yksin.