Suomi on maailman paras kiekkomas ja voittaa tänään

Suomi on mielestäni maailman paras jääkiekkomaa, eikä pelkästään saavutusten vuoksi. Kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä kuin siitä, montako maailmanmestaruutta tai olympiamitalia on voitettu. Jääkiekko on Suomessa osa kulttuuria tavalla, jota monessa maassa on vaikea ymmärtää.

Yksi tärkeimmistä syistä on se, että lähes jokainen suomalainen on joskus luistellut. Monen koulun pihassa on ollut kaukalo tai vähintään jäädytetty kenttä, jossa pelataan välitunneilla ja koulun jälkeen. Ei tarvitse tulla varakkaasta perheestä tai päästä huippuseuraan nuorena. Kiekkoa on voinut pelata kavereiden kanssa lähes missä tahansa. Tällainen laaja pohja tuottaa väistämättä paljon osaajia.

Toinen syy on suomalainen koululiikunta. Vaikka sitä usein kritisoidaan, se tarjoaa monipuolisen liikunnallisen pohjan. Luistelu, hiihto, yleisurheilu, pallopelit ja monet muut lajit kehittävät koordinaatiota, kestävyyttä ja kehonhallintaa. Jääkiekkoilija hyötyy siitä, ettei lapsena harjoitella vain yhtä asiaa.

Suomalaisessa urheilukulttuurissa on myös jotain erityistä. Talvisodan ajoista lähtien on puhuttu sisusta, kyvystä jatkaa vaikeuksista huolimatta. Vaikka käsite kuulostaa joskus kliseeltä, jääkiekossa sen näkee usein käytännössä. Suomi voittaa harvoin pelkällä taitoylivoimalla. Sen sijaan joukkueet tunnetaan kurinalaisuudesta, puolustuspelistä ja siitä, etteivät ne luovuta vaikeissakaan tilanteissa.

Lisäksi suomalaiset ovat oppineet käsittelemään pettymyksiä. Urheilussa häviöitä tulee väistämättä, mutta suomalaisessa kulttuurissa epäonnistumiset ovat lähes kansallinen kokemus. Esimerkiksi Nokian nousu maailman huipulle ja myöhempi romahdus opettivat kokonaiselle sukupolvelle, että mikään menestys ei ole pysyvää. Sama näkyy jääkiekossa: tappioista noustaan takaisin töihin eikä jäädä juhlimaan vanhoja saavutuksia.

Suomessa arvostetaan myös pitkäjänteisyyttä. Valmennusjärjestelmä on vuosikymmenten aikana kehittynyt erittäin laadukkaaksi. Pelaajille opetetaan nuoresta asti joukkuepelaamista, vastuunkantoa ja taktista ajattelua. Siksi Suomi pystyy usein haastamaan suuremmat maat, vaikka pelaajamäärät ovat paljon pienempiä.

Myös ilmasto auttaa. Pitkä talvi on historiallisesti tehnyt jääurheilusta luonnollisen osan arkea. Vaikka nykyään harjoitellaan moderneissa halleissa, jäällä liikkuminen on monelle edelleen tuttu taito jo lapsuudesta.

Silti yksi asia herättää kysymyksiä: miksi Suomi ei naisten jääkiekossa ole aivan kirkkaimmassa kärjessä samalla tavalla kuin miehissä? Suomi kuuluu maailman parhaisiin maihin, mutta mestaruudet ovat jääneet usein saavuttamatta. Yksi mahdollinen syy on pelaajapohjan koko. Tyttöjä ja naisia harrastaa jääkiekkoa vähemmän kuin esimerkiksi Kanadassa tai Yhdysvalloissa, jolloin huippupelaajien määrä jää pienemmäksi. Myös resurssit, näkyvyys ja ammattilaismahdollisuudet ovat pitkään olleet rajallisempia. Kun kilpailijamaissa naiskiekkoon on panostettu valtavasti, ero on ollut vaikea kuroa umpeen. Ehkä tulevaisuudessa tilanne muuttuu, mutta toistaiseksi Suomi on joutunut tyytymään siihen, että aivan korkein porras on useimmiten jäänyt muiden haltuun.