On niin raskas työ etten jaksa tavata lastani...Mikä eteen tässä tilanteessa? Asumme erillään lapsen äidin kanssa, ja lapsi äidillään

Vierailija kirjoitti:

Tapaa heitä viikonloppuisin niinkuin muutkin etäsuhteessa olevat tekevät.

Tämäkin koko päivä on vain mennyt palautuessa. En jaksa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Valintojen maailma. Vähennä tunteja lopeta työ, tai orjaile. Orjuus ei ole nyky-yhteiskunnassa välttämättömyys.

Ihan normitunnit ovat, en mä niitä voi valitsemalla vähentää. Myöskin palkka on pakollinen saada.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla provo, vaikka on ihan oikeasti olemassa niin iljettäviä isiä, jotka hylkäävät lapsensa. 

Näyttääkö tämä sinusta siltä että haluaisin "hylätä" ??
ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä o elämässäs tärkeintä?

Työ vai muksu?

Joskus elämässä pitää tehä ratkaisuja oman jaksamisen mukaan. Juu, ei kukaan elä pyhällä hengellä, mutta!

Töissä on vähän pakko käydä

ap

Ja lapsikin on pakko hoitaa. Se jonka luona lapsi on, ei saa tuollaista luksusta kuin sinä, että ottaa vain omaa aikaa töiden päälle. Hän hoitaa lasta ihan joka ikinen päivä jaksoi tai ei. 

 

Ymmärrätkö edes ajatella sen toisen vanhemman kannalta? Tai lapsen kannalta? Ei siltä vaikuta. Minäminäminä... sen jälkeen kun tulee vanhemmaksi, pitäisi alkaa ajattelemaan muutakin kuin minäminäminä. 

Hänellä ei ole fyysistä työtä, puolisollani siis. Minulla on erittäin vaativa sellainen...

ap

Hae apua työterveydestä. Tarvitset saikkua. 

Vierailija kirjoitti:

Hae apua työterveydestä. Tarvitset saikkua. 

Ei minulla ole mitään työterveyttä

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä o elämässäs tärkeintä?

Työ vai muksu?

Joskus elämässä pitää tehä ratkaisuja oman jaksamisen mukaan. Juu, ei kukaan elä pyhällä hengellä, mutta!

Töissä on vähän pakko käydä

ap

Yleensä on myös vapaapäiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä o elämässäs tärkeintä?

Työ vai muksu?

Joskus elämässä pitää tehä ratkaisuja oman jaksamisen mukaan. Juu, ei kukaan elä pyhällä hengellä, mutta!

Töissä on vähän pakko käydä

ap

Yleensä on myös vapaapäiviä. 

Kuten tänään, ja olen vain palautunut...Makaan sängyssä ja syön

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua työterveydestä. Tarvitset saikkua. 

Ei minulla ole mitään työterveyttä

ap

Mene terveysasemalle kertomaan kuinka uupunut olet. Sieltäkin voi saada sairaslomaa. Ja hoitoa, jos todetaan vaikka masennus tai jokin fyysinen tila väsyneisyyden taustalla. Kannattaa myös miettiä onko sinulla uni ja ruokavalio kunnossa, sellaiset perustarpeet.

200m on niin lyhyt välimatka, että melkein riittää kun lähdet liikkeelle perhettä tapaamaan, ei sitä tarvitse ihmeitä tehdä.

Onko työ sinulle sopivaa? Riittääkö sinun ammattitaitosi työn hoitamiseen? Entä elintavat, ovatko kunnossa? Ei ole normaalia, ettei jaksa mitään. Myös hoitamattomat asiat ja velvollisuuksien välttely syö energiaa.

Tee käynnistä rutiini. Aivan kuten päivässä on muitakin rutiineja, kuten hampaiden pesu. Päätät yhdeksi rutiiniksi lapsen luo menemisen joka päivä samaan aikaan, niin se tulee hoidettua.

Nyt vaikuttaa siltä, että harkitset joka päivä uudelleen jaksaisitko lähteä käymään. Siinä on helppo päättää, että lepo on kivempaa. Mutta et sinä hampaiden harjaustakaan mieti päivittäin, että tekisikö sen vai eikö. Se vain tehdään. Sama rutiini lapsen tapaamiselle.

Kyllä sinä jaksat, kun vain menet tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä o elämässäs tärkeintä?

Työ vai muksu?

Joskus elämässä pitää tehä ratkaisuja oman jaksamisen mukaan. Juu, ei kukaan elä pyhällä hengellä, mutta!

Töissä on vähän pakko käydä

ap

Etkö jaksa tavata lastasi ollenkaan? Päivittäin perheen tapaaminen on vaikeaa jos välimatkaa on paljon ja olet väsynyt. Kai sinulla välillä on aikaa viettää lapsesi kanssa? Ei se tapaamisten määrä vaan laatu. 

surullista... mihin kaikkeen onkaan aikaa, mutta ei sen lapsen tapaamiseen? vain sinä voit vaikuttaa asiaan ja siihen millaisen suhteen luot lapseesi. voipi sitten olla kun olet vanha ja odottelet "lapsesi" käyntejä ettei häntäkään jaksa kiinnostaa. Miksi olet saattanut maailmaan lapsen jos et jaksa jakaa elämääsi hänen kanssaan?

Ei se ole ongelma. Sovi harvemmin. Lepää. Tee videopuhelut tai muu. 

Ja vähennä töitä? Vaihda työtä tms. Asu lähempänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä o elämässäs tärkeintä?

Työ vai muksu?

Joskus elämässä pitää tehä ratkaisuja oman jaksamisen mukaan. Juu, ei kukaan elä pyhällä hengellä, mutta!

Töissä on vähän pakko käydä

ap

Etkö jaksa tavata lastasi ollenkaan? Päivittäin perheen tapaaminen on vaikeaa jos välimatkaa on paljon ja olet väsynyt. Kai sinulla välillä on aikaa viettää lapsesi kanssa? Ei se tapaamisten määrä vaan laatu. 

Matkaa on kokonaiset 200m , niin ihan mahdottomalta matkalta ei kuullosta. lähinnä isi-papan tekosyitä. etsii täältä myötäelämistä laiskuuteensa

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla provo, vaikka on ihan oikeasti olemassa niin iljettäviä isiä, jotka hylkäävät lapsensa. 

No yhyyyyyyy nyt taas ja Tsemppi hali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla provo, vaikka on ihan oikeasti olemassa niin iljettäviä isiä, jotka hylkäävät lapsensa. 

Näyttääkö tämä sinusta siltä että haluaisin "hylätä" ??
ap

Näyttää. Jos et 200 m jaksa laahustaa lastasi näkemään, niin kyllä se näyttää tasan siltä ettei hänen elämänsä kiinnosta sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä o elämässäs tärkeintä?

Työ vai muksu?

Joskus elämässä pitää tehä ratkaisuja oman jaksamisen mukaan. Juu, ei kukaan elä pyhällä hengellä, mutta!

Töissä on vähän pakko käydä

ap

Ja lapsikin on pakko hoitaa. Se jonka luona lapsi on, ei saa tuollaista luksusta kuin sinä, että ottaa vain omaa aikaa töiden päälle. Hän hoitaa lasta ihan joka ikinen päivä jaksoi tai ei. 

 

Ymmärrätkö edes ajatella sen toisen vanhemman kannalta? Tai lapsen kannalta? Ei siltä vaikuta. Minäminäminä... sen jälkeen kun tulee vanhemmaksi, pitäisi alkaa ajattelemaan muutakin kuin minäminäminä. 

Hänellä ei ole fyysistä työtä, puolisollani siis. Minulla on erittäin vaativa sellainen...

ap

Onko ihan varma, että aloituksessa on etäisyys oikein? 200 m eikä 200 km? Mikä ihmeen kilometrikaupalla päivittäin liikkuva palkkasoturi oikein olet, jos 200 m on liikaa päivän päätteeksi? Ja vaikka olisikin, niin eikö autoa ole käytössä?