2,5v sisupussi ja uusi raskaus...

Voihan vitarat.. Mä en halua edes ajatella tulevaa, kun mä olen nyt jo välillä ihan puhki tuon kiukkuavan pikkumiehen kanssa... Viikkoja mulla on vasta 12 ja risat ja silti tuntuu, että kun kunnolla käydään vääntämään, niin ihan niinku supistelis...



Kaksi lasta meillä on ennestään ja esikoinen oli suunnilleen samanikäinen kun poikaa odotin, mutta elo tytön kanssa oli paljon helpompaa. Poika vetää poroa nokkaan monta kertaa päivässä ja jos meno ei poikaa miellytä tää saapastelee johonkin mihin ei todellakaan pitäs / lähtee karkuun tai ei liiku mihinkään. Potkii rimpuilee ja karjuu kuin leijona. Esim. päiväkotiin nyt vaan on pakko mennä (koska mun on mentävä töihin...) ja lähdöt on välillä täyttä tuskaa. Millon on väärä pipo päässä ja millon haluis ottaa mukaan koko autoarsenaalinsa ja taas kiukutaan kuin viimeistä päivää. Mikää kevyt jätkä tuo ei edes ole (n. 16kg) ja voimaa tuntuu olevan kuin pienessä kylässä. Ite olen alle 50kg tirriäinen, joten ihan tosissaan saan pojan kanssa vääntää.



Poitsua odottaessa jouduin pitkälle saikulle ja liikuntakieltoon raskauden puolivälissä supistusten takia. Miten ihmeessä me selvitään jos niin käy taas??? Tää kolmonen ei ollut edes mitenkään suunniteltu juttu. Mulla ei pahemmin vauvakuumetta ollut, kun väliin tuntuu noissa kahdessakin olevan tekemistä riittämiin (tai tytön kanssa menee ihan hyvin...)



Miten pieni jästipää oikeesti taltutetaan? Jäähypenkki toimii joissain asioissa mutta tosiaan toisinaan se ei nyt vaan onnistu. Kun on mentävä niin on mentävä, eikä auta ootella, että pojan äksypuuska menis ohi...