Kaverin lapsi hoidossa....
Mulla 1 ja 4.5vuotiaat tyttö ja poika, kaverin lapsi reilu 1.5vuotias. Ollut meillä silloin tällöin muutaman tunnin hoidossa. Mikä siinä on, että tuo kaverin lapsi on sellainen " itkupilli-iita" jatkuvasti? Yritän leikkiä, pitää sylissä ja koetan saada ajan mahdollisemman mukavaksi. Ei ku märisee vähän väliä. Jos ei saa jotain lelua, alkaa sellainen tekoitku ja märinä jne...
Ärsyttävää kaverin lapsen itku vaikkei saisi. Mielelläni hoidan kyllä lapsia, mutta tuollainen itkupilli raivostuttaa vaan..
Kommentit (9)
lapset ovat lähinnä ärsyttäviä. Ainoa positiivinen juttu niissä on, että minun lapseni viihtyvät hyvin heidän kanssaan ja hauskaa riittää. Mutta minä en saa toisten lapsista yhtään mitään, rasittavia mankujia. Erityisen rasittavia ovat mieheni veljen lapset. Minun siskollani ei vielä ole lapsia, en tiedä, olisivatko ne sitten riittävän läheisiä että voisin aidosti sanoa pitäväni heistä.
Ja kyllä, omissa lapsissani on varmasti ihan samoja piirteitä, jotka minua muissa lapsissa rasittavat. Mutta omat on omia.
riittää..Ja kun ihan selvästi huomaa, että narina on vaan sellaista marinaa eikä mitään hätää ole. Sen verran lapsia hoitaneena kyllä tunnistan sen hätä/ikäväitkun ja sitten taas tämän " tekoitkun" ...se ärsyttää..
ap
Eri lapset myös viestivät tunteistaan eri tavoin.
Ainakin meidän muksu roikkui mussa kiinni tuon ikäisenä ja itki kun lähdin johonkin...
Tajuathan jo näistä vastauksista, ettei itku ole tuon ikäisellä lapsen oma eikä äidinkään vika. Ja joku muukin säälittävä sanoi, että lapsen pitäisi osata käyttäytyä paremmin.
Siis haloo! Melkein vauva vielä!
Meidän lasten serkku on samanlainen.. Kun oli pienempi, ajattelin että se on joku ohimenevä vaihe.. Mutta nyt 5-vuotiaana on vieläkin samanlainen, kitisee kaikesta ja aina! Oli sitten kotona tai hoidossa.. Kukaan ei saisi leikkiä niillä leluilla, joilla hän on leikkinyt / haluaa leikkiä / näkee.. Ruokapöydässä kitisee, että haluaa sitä ja tätä tai ettei halua syödä.. Mä olen ilmoittanut, että meillä saa ruokaa tms sitten kun osaa pyytää nätisti, mutta silloin tukeutuu äitiinsä / mummiin, joka usein mukana. Ja kitisee.
Harvinaisen ärsyttävä pentu! On mun kummipoika, mutta en millään jaksaisi sietää.. Tai siis hermo on tiukilla, mutta yritän sinnitellä! Eihän se sen lapsen vika ole.. Siis ainakin tässä tapauksessa on selkeästi kiinni siitä, että äitinsä antaa lapselle tosi vähän huomiota, lapsi ei saa positiivista vahvistusta eikä kannustusta, ja hakee sitten huomion kitisemällä.. Tekee lapselle tosi ison karhunpalveluksen! Hoidossa kuulemma muut samanikäiset lapset puhuttelevat vauvaksi.. Surullista!
Eikö aikuisten ihmisten pitäisi osata olla provosoitumatta pienestä lapsesta, kun aikuisella kuitenkin pitäisi olla elämänkokemusta enemmän kuin 1½-vuotiaalla tai 5-vuotiaalla.
Kun mun siskontyttö oli 5-vuotiaana yksi iso VINKU, niin musta se lapsi oli silti ihana. Minä seurasin sitä vinkumisen kehittymistä ja iloitsin sitten, kun lapsi kuitenkin kolmen vartin päästä antoi periksi ennen kuin minä. Mahtava temperamenttinen ja voimakastahtoinen tyttö.
Ja sitten sama tyttö oli veljeni vaimolla hoidossa, ja tää huokaisi, kuinka kamala tyttö se on. Minä vastasin, että eikö ookin mainio tyttö. Ja olin surullinen siitä, että aikuisen asenne oli niin kurja, että piti pientä lasta kamalana. Mietin myös sitä, että jos kyse olisi hänen omasta lapsestaan, niin toivon mukaan osaisi sitten asennoitua toisella tavalla.
Ja kyllä se tyttö sitten kehittyi tyytyväisemmäksi, kun kouluikä alkoi lähestymään. Lapsillahan tapahtuu huimasti kehitystä juuri kouluiän kynnyksellä.
toiset lapset ovat vaan niitä narisijoita - oli se sit 1, 5 tai 8v. Pitää tosiaan olla tyytyväinen että omat osaavat käyttäytyä.