Lue keskustelun säännöt.
Saanko sanoa, että kolmen lapsen kanssa on helppoa?
14.05.2007 |
Minulla on kolme lasta. Tytöt ovat 4- ja 3-vuotiaita, poika 4kk. Monet kyselevät miten minä olen voinut ja kuinka jaksan, mutta vastaukseni eivät tunnu olevan oikeita... Minulla on jalat maassa ja tiesin, mitä kuopuksen syntymän jälkeen on odotettavissa, joten mikään ei ole niinkään tuntunut erityisen raskaalta. Oikeastaan kaikki on ollut ihanaa. Huonosti nukutut yöt ja vanhempien kiukuttelut kuuluvat asiaan enkä olisi mitään muuta voinut kuvitellakaan. Mielestäni elämä kolmen lapsen äitinä on ihanaa, vai saako niin sanoa?
Kommentit (27)
Vauva oli vaativa ja taaperon kanssa piti jaksaa touhuta paljon. Kolmen kanssa oli jo tosi helppoa, kun kaksi vanhinta leikkivät paljon keskenään. Ja neljännen ja viidennen myötä on vain helpottunut, mitä nyt talous on tiukilla ja pesukone laulaa yötäpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten iät ja temperamentit vaikuttaa niin paljon, sairastelut, ja allergiat.
Kahden kanssa meillä on kamalan raskasta.
Lapset vaikeita tapauksia + huonosti kasvatettuja, jo niidenkin kans vaikeeta. Onneksi omat saa kasvattaa niinku haluaa.
vaan kokemuksen tuomasta osaamisesta.....!!!!!!!!!!
On ollut pahaa uhmaa jne. Tämä nuorin, joka on siis 4kk, ei nuku kovinkaan hyvin, mutta muuten ei kyllä ole vielä kovin vaativa ollut. Mutta toisaalta eipä tämän ikäinen huudakaan kuin syystä.
Kyllä meillä ainakin vanhin on todella jääräpäinen tapaus, keskimmäisellä ongelmana on astma ja paha atooppinen ihottuma. Mutta en kyllä siltikään tätä arkea raskaaksi koe. Minulla on lasten kanssa aivan mielettömän pitkä pinna ja äidin rooli on aina sopinut minulle hyvin. Täydellinen en tietenkään ole, mutta miksi tämä pitäisi kokea niin raskaana?
Minulla oli sama asenne jo esikoisen kanssa eli sen mukaan mennään mitä vastaan tulee. Toinen lapsi tietysti toi enemmän työtä, mutta raskasta se ei ollut silloin eikä se ole nytkään. Välillä on toki huonoja päiviä, kyllä minua välillä väsyttää kuten on väsyttänyt 18-vuotiaanakin, mutta en kyllä sanoisi tätä raskaaksi.
En tietenkään tosissani kysy teiltä lupaa siihen saanko kertoa elämäni olevan ihanaa. Tietysti niin kerron, jos joku kysyy. Se tuntuu silti joillekin olevan kova paikka, se että joku oikeasti nauttii arjen pyörittämisestä pienten lasten kanssa. Ilmeisesti kuvitellaan, että toinen yrittää sanoa olevansa parempi. Usein kuitenkin kuulee kommentteja kuten odotapas, kun tulee sitä ja tulee tätä. En voi kuitenkaan uskoa, että asenteeni niin totaalisesti muuttuisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko miettineet mistä nämä erot voivat johtua? Jos se arki lasten kanssa tuntuu raskaalta niin tuskin niitä lapsia enempää edes haluaisi!
Jos esikoinen on 6-10 vuotias, se on ihan eri kuin jos esikoinen on 3-vuotias. 6-10-vuotiaalla on jo eskaria/koulua ja usein omiakin kavereita. 3-vuotias on vielä perään katsottava ja vanhemmissa hyvin kiinni.
Lisäksi joku omatoiminen ja rauhallinen pikkutyttö on huomattavasti helpompi kuin villi pikkupoika.