Perheen perustaminen tuntuu nykypäivänä mahdottomalta

Vierailija kirjoitti:

"Mutta töitä ei vaan löydy, ja perheen perustaminen ei vaan ole taloudellisesti meille mitenkään päin pyöriteltynä mahdollista."

 

Kyllä se on. teidän vaatimuksenne elintasolle ovat vain liian korkeat suhteessa siihen mitä voitte nyt saavuttaa.

Jos olette valmiita elämään vaatimattomasti, ostamaan vaatteet lähinnä kirpparilta ja jättämään matkustelut niin selviätte taatusti. Se lapsi ei ennen kouluikään tarvitse aineellisesti kovinkaan paljon joten teillä on 7 vuotta aikaa parantaa tilannnettanne.

Mutta kun ei vaan ole. Tilanteeni on nytkin ihan liian tiukka ja sellaista väliaikaista selviytymistä rahallisesti, jaksan nykytilannetta vain siksi että ajattelen että kyllähän tämän on pakko kohta helpottaa. Olen ostanut jo pelkästään kirpparivaatteita, ollut matkustelematta ja elänyt vaatimattomasti jo melkein koko ikävuodet 20-30v, alkaa kohta hajottaa henkisesti. Ap

"Lapsen saaminen parantaakin ap:n työnsaantimahdollisuuksia huimasti (sarkasmia, jollei joku tajunnut). "

No ei se sitä ratkaisevasti huononnakaan joten se antaa vain lisää aikaa etsiä niitä töitä.

Itse ainakin sain ensimmäisen vakituisen työsuhteen juuri silloin kun palasin toisen lapsen jälkeen työelämään. Sanoin suoraan työhaastattalussa että nyt on lapset tehty ja aika keskittyä uraan. Saattaa olla että olin jopa houkuttelevampi vaihtoehto kuin se nainen joka epätoivoisesti kärkkyy vakipaikkaa jäädäkseen sitten kohta vauvavapaalle.

Mitä vittua?! Nyt alkaisi olla se vaihe elämässä kun pitäisi työllistyä…Olet koko tähän astisen elämäsi ollut valtion elättinä?! 

Onhan se mahdotonta jos on erektio-ongelma, eikä seiso lihavan naisen kanssa. Tämä johtuu naisten ylipainosta, mutta se on laitettu miesten syyksi. Miksi ylipainoiset läskit suomalaiset naiset laittavat miesten viaksi sen, että ovat itse syöneet itsensä ihan hirveään kuntoon ja turvonneet niin että miehiä ei biologisessa mielessä enää kiinnosta lisääntyä heidän kanssaan? En voi muuta sano kuin sen että vihaan läskiä suomalaista naista.

"Mutta kun ei vaan ole. Tilanteeni on nytkin ihan liian tiukka ja sellaista väliaikaista selviytymistä rahallisesti, jaksan nykytilannetta vain siksi että ajattelen että kyllähän tämän on pakko kohta helpottaa. Olen ostanut jo pelkästään kirpparivaatteita, ollut matkustelematta ja elänyt vaatimattomasti jo melkein koko ikävuodet 20-30v, alkaa kohta hajottaa henkisesti. Ap"

Mikä on se ylimääräinen elintason pudotus jota odotat siis tuohon lapsen myötä? Jos tulosi ovat jo nyt minimissä niin saat kyllä tukia lapsen elättämiseen.

Sitäpaitsi jos olet parisuhteessa niin kai se toinen jotain tuloja tuo?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että nykyään ihmiset ajattelevat että heillä pitää olla jo kaikki valmiina ja talot ja autot ennen kuin lapsia uskaltaa tehdä. Siitä ei ole kuin 25 vuotta kun itse perheellistyin ja silloin minä olin todella pienillä tuloilla elävä freelancer ja mies pienipalkkainen ja vielä opiskeleva. Silti uskallettiin tehdä lapsia enkä muista sitä mitenkään ankeana vaikka tiukkaa oli. Nyt 25 vuotta myöhemmin on talot ja kesämökit ja aikanaan on lasten kanssa sitten myös matkusteltu ja tehty kaikkea mitä normaali keskiluokka tekee. Kyllä se elämä siitä meni eteenpäin vaikka lapset olikin jo hankittuna. Voi saada sen vakituisen työpaikan, edetä uralla jne.

Miten voi vieläkin olla ihminen niin pää puskassa, ettei tajua, että 25 vuotta sitten elettiin täysin eri maailmassa kuin nyt? Tänä päivänä on hlvetin vaikea saavuttaa yhtään mitään, eikä ole mitenkään varmaa, onko töitä vielä ensi vuonnakin, vaikka paikan onnistuisi jostain saamaan. 

Kyllä minäkin vielä 25 vuotta sitten uskoin tulevaan. Kun 20 vuotta sitten valmistuin, olin samassa tilanteessa kuin ap-töitä ei saanut mistään. Nykyään tilanne on taatusti vielä vaikeampi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta töitä ei vaan löydy, ja perheen perustaminen ei vaan ole taloudellisesti meille mitenkään päin pyöriteltynä mahdollista."

 

Kyllä se on. teidän vaatimuksenne elintasolle ovat vain liian korkeat suhteessa siihen mitä voitte nyt saavuttaa.

Jos olette valmiita elämään vaatimattomasti, ostamaan vaatteet lähinnä kirpparilta ja jättämään matkustelut niin selviätte taatusti. Se lapsi ei ennen kouluikään tarvitse aineellisesti kovinkaan paljon joten teillä on 7 vuotta aikaa parantaa tilannnettanne.

Lapsen saaminen parantaakin ap:n työnsaantimahdollisuuksia huimasti (sarkasmia, jollei joku tajunnut). 

Jos niitä lapsia ei töitä hakiessa ole, rekrytoija olettaa niitä olevan vasta tuloillaan. Ehkä 45 v tienoilla loppuu siten tämä arvuuttelu.

Toki lasten määrää tai suunnitelmia niistä ei tarvitse mainita työnhaussa ollenkaan.

tästäkö se johtuu että naiset ovat kiinnostuneita "menestyneistä" miehistä? Että voisi perustaa perheen, taloudellisista syistä. Ehkä se seurusteluvaiheen tarkkailu, miten hienoissa paikoissa mies voi käyttää treffeillä tai miten kalliita lahjoja tuo merkkipäivinä on itseasiassa sitä tulevaisuuden varmistelua, ehkä alitajuisesti tai tietoisesti? Se mitä mies kokee gold diggerinä olisikin tarve varmistaa perheen perustamisen mahdollisuus? 

Mutta väestötasolla, ja arkielämässä, kaikki eivät voi pariutua miljonäärimiehen kanssa. Kenties rakastuivat jo yläasteella ja siinä ei raha ollut edes mielessä, kenties tiukassa tilanteessa kahden katseet kohtasivat ja tunsivat yhteyden. Sellaista yhteyttä mitä moni epäilee ettei rahasta kiinnostuksen käynnistäneessä suhteessa niin helposti kokisi, ja voisi vain haaveilla sellaisesta aidosta suhteesta. Monia näkökulmia. 

Joka tapauksessa, yhteiskunnankin toimivuuden kannalta perheitä pitäisi muodostua, ei siihen pitäisi olla niin suuri taloudellinen kynnys. Onko se oikeasti mahdotonta, vai vain peloissa? Jos sitä oikeasti haluatte, niin luulisi että keinot löytyisivät, onhan monessa muussakin, ainakin teoriassa alkeellisemmassa paikassakin moni onnistunut ja luultavasti onnellinenkin.  

Melko psy koottisen kuuloista ajatuksen juoksua... Paljonko siis kuvittelet että lapsen hankkiminen maksaa? Ei siinä tarvi mikään miljonääri olla. Toki jos seuraa somessa sokeasti vaan kaikenmaailman kotiäitejä ja muita "vaikuttajia" jotka asuu valkoisesti sisustetussa ok-talossa pampaheinien seassa jääkahvia stanley-mukista siemaillen, niin saahan siitä perhe-elämästä vääristetyn kuvan. 

Nyt joku tähän tietysti heittää että "kaikki meistä ei haluakaan tehdä lapsia köyhyyteen ja yhteiskunnan eläteiksi, nönnönnöö", mutta silläkin uhalla sanon, että kaiken ei tarvitse olla valmista siihen mennessä kun lapsi syntyy, MUTTA, lapsen hankinta sen sijaan voi olla jo myöhäistä siinä vaiheessa, kun sulla on "kaikki valmista".  Itse ainakin mielelläni maksan veroja, jos niillä tuetaan nuoria perheitä, mieluummin kuin jotain rikollisten hyysäystä, rapautuneiden eu-maiden sokeaa tukemista, järjettömiä rakennushankkeita tai muuta epäollennaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta töitä ei vaan löydy, ja perheen perustaminen ei vaan ole taloudellisesti meille mitenkään päin pyöriteltynä mahdollista."

 

Kyllä se on. teidän vaatimuksenne elintasolle ovat vain liian korkeat suhteessa siihen mitä voitte nyt saavuttaa.

Jos olette valmiita elämään vaatimattomasti, ostamaan vaatteet lähinnä kirpparilta ja jättämään matkustelut niin selviätte taatusti. Se lapsi ei ennen kouluikään tarvitse aineellisesti kovinkaan paljon joten teillä on 7 vuotta aikaa parantaa tilannnettanne.

Mutta kun ei vaan ole. Tilanteeni on nytkin ihan liian tiukka ja sellaista väliaikaista selviytymistä rahallisesti, jaksan nykytilannetta vain siksi että ajattelen että kyllähän tämän on pakko kohta helpottaa. Olen ostanut jo pelkästään kirpparivaatteita, ollut matkustelematta ja elänyt vaatimattomasti jo melkein koko ikävuodet 20-30v, alkaa kohta hajottaa henkisesti. Ap

Ei jumalauta, olet joku +30 mariseva maisteri joka ei ole päivääkään tehnyt töitä? 🤦‍ 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että nykyään ihmiset ajattelevat että heillä pitää olla jo kaikki valmiina ja talot ja autot ennen kuin lapsia uskaltaa tehdä. Siitä ei ole kuin 25 vuotta kun itse perheellistyin ja silloin minä olin todella pienillä tuloilla elävä freelancer ja mies pienipalkkainen ja vielä opiskeleva. Silti uskallettiin tehdä lapsia enkä muista sitä mitenkään ankeana vaikka tiukkaa oli. Nyt 25 vuotta myöhemmin on talot ja kesämökit ja aikanaan on lasten kanssa sitten myös matkusteltu ja tehty kaikkea mitä normaali keskiluokka tekee. Kyllä se elämä siitä meni eteenpäin vaikka lapset olikin jo hankittuna. Voi saada sen vakituisen työpaikan, edetä uralla jne.

Rahallinen tilanne on melkeinpä toissijainen asia (pois töistä oleminen aina johtaa elintason laskuun anyway), mutta jos AP nyt on vielä pari vuotta kotona täysin ulkona omalta alalta, on työllistyminen tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Ei tuollaista ratkaisua voi oikein suositella että hankit lapsia vaan. Silloin saat todennäköisesti heittää tutkinnollasi vesilintua. 

Omalla kohdalla perheenperustaminen on mahdotonta koska jokainen poikaystäväni on alkuun puhunut miten haluaa naimisiin ja lapsia, mutta käytännössä asia on sitten ollut toinen. Ja ihan tavan suomalaiset insinöörit ja myyntimiehet kyseessä eikä mitkään bilettävät pelimiehet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta töitä ei vaan löydy, ja perheen perustaminen ei vaan ole taloudellisesti meille mitenkään päin pyöriteltynä mahdollista."

 

Kyllä se on. teidän vaatimuksenne elintasolle ovat vain liian korkeat suhteessa siihen mitä voitte nyt saavuttaa.

Jos olette valmiita elämään vaatimattomasti, ostamaan vaatteet lähinnä kirpparilta ja jättämään matkustelut niin selviätte taatusti. Se lapsi ei ennen kouluikään tarvitse aineellisesti kovinkaan paljon joten teillä on 7 vuotta aikaa parantaa tilannnettanne.

Mutta kun ei vaan ole. Tilanteeni on nytkin ihan liian tiukka ja sellaista väliaikaista selviytymistä rahallisesti, jaksan nykytilannetta vain siksi että ajattelen että kyllähän tämän on pakko kohta helpottaa. Olen ostanut jo pelkästään kirpparivaatteita, ollut matkustelematta ja elänyt vaatimattomasti jo melkein koko ikävuodet 20-30v, alkaa kohta hajottaa henkisesti. Ap

Anna mä arvaan, sulla on ollut haasteita mielenterveyden kanssa ja opinnot ovat venyneet? Ja olet etsinyt itseäsi pitämällä välivuosia? 

"niin että miehiä ei biologisessa mielessä enää kiinnosta lisääntyä heidän kanssaan?"

Sinulla on vai testot alhaalla kuten suurimmalla osalla nykymiehistä. Vai miten ajattelit että miehet lisääntyivät ollenkaan 1800-luvulla kun se savupirtissä asuvan perheen vaimo oli kolmekymppisenä hampaaton ja nälän sekä jatkuvien raskauksien laihaksi riuduttama ja peseytyi kerran viikossa saunassa? Silti mies 12 tunnin pellolla raatamisen jälkeen jaksoi vielä laittaa alulle sen kahdeksannen lapsen. Ei siinä kyselty että miten hehkeä se vaimo on kun hormonit veivät lisääntymään.

Ei kuulosta ihan terveeltä, jos AP haaveilee joko hyvätuloisesta työstä tai hyvätuloisesta miehestä, samalla kuitenkin ollessaan jo parisuhteessa. 

"Rahallinen tilanne on melkeinpä toissijainen asia (pois töistä oleminen aina johtaa elintason laskuun anyway), mutta jos AP nyt on vielä pari vuotta kotona täysin ulkona omalta alalta, on työllistyminen tulevaisuudessa entistä vaikeampaa."

Vauvan kanssa kotona olo on työnantajan silmissä paljon parempi syy olla pois omalta alalta kuin se että on saman ajan työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskele joku järkevä ammatti, onko korkeakoulutus kenties joltain huuhaa-alalta?

Oppisopimuksella suorittavan tason töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Me ei oltu korkeastikoulutettuja tai vuosikausia yhdessä, kun muutettiin satojen kilometrien päähän töiden perässä. Eikä myöskään erottu sen takia. 5v paiskittiin hommia asunnon ja perheen perustamisen eteen. 

Tällä vuosituhannellako?

Mulla on kolme vuotias poika. Ja nyt ollaan miehen kanssa Norjassa, jossa hän on rakentamassa datakeskuksia ja minä hoidan kotona omaa lasta ja paria hoitolasta. 

"Omalla kohdalla perheenperustaminen on mahdotonta koska jokainen poikaystäväni on alkuun puhunut miten haluaa naimisiin ja lapsia, mutta käytännössä asia on sitten ollut toinen. "

Puhe on halpaa, teot kertovat todellisuuden. Jos se mies vetkuttelee kihlautumista tai yhteen muutoa tai naimisiin menoa ja muuta vakiintumista niin ihan sama mitä se sanoo.

Mies joka haluaa oikeasti perustaa perheen on valmis myös tekemään niitä tekoja jotka siihen johtavat kohtuullisen nopealla aikataululla.

Meillä se oli vuoden päästä kihloihin, kahden vuoden päästä naimisiin ja kolmen vuoden päästä eka lapsi. Ja mies oli kyllä koko ajan enemmän kuin innoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei työ ole mikään pakollinen perheen perustamiseen, Kelasta kyllä saa tukia sen verran, että elää ihan hyvää lapsiperhe elämää.

Voi v**** mikä mielipide.

Lapsi kärsii kurjuudessa, ja häpeää perhettään. Kiusataan koulussa, kun kulkee ryysyissä.

Kuvitelmani siitä mitä lapsen hankkiminen maksaa ovat kyllä mielestäni ihan realistisia, koska ne tulot ja menot on kuultu kavereilta ja sukulaisilta jotka elävät nyt sitä lapsiperhearkea. Opintoni venyivät vuodella, mutta ennen sitä meni hetki että pääsin opiskelemaan. En ole etsiskellyt itseäni vaan panostanut kyllä siihen että saisin vakaan parisuhteen ja vakaan perhe-elämän joskus. Olen kyllä ollut vuosien varrella myös töissä ihan teinistä asti, mutta työt ovat olleet luonteeltaan käytännössä keikkaa ja siivoamista. Paitsi toki opiskeluaikojen harjoittelu joskus vuosia sitten. Ap