Eikö kansanedustajat ja tutkijat tajua sitä että syntyvyys on alhaista koska ei ole varaa lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan lapsiperheet tyytyivät paljon matalampaan elintasoon kuin nykyisin. 

Esimerkiksi vielä 90-luvulla oli tavallista, että lapsiperhe asui kerrostalossa. Nykyisin ihmiset haluavat omakotitalon ennen lastenhankintaa, ja se tietysti maksaa eikä suurella osalla ole varaa siihen. 

Taikka ennen lapselle riitti harrastukseksi se, että puuhattiin jotain itsekseen, kaverien kanssa tai perheen kanssa. Enää se ei riitä, vaan harrastamista varten tarvitaan seurajäsenyys ja valmentaja. Sekin maksaa todella paljon eikä siihen tahdo olla varaa, jolloin lapsia ei välttämättä voida hankkia.

Tämä on niin totta. Ja kyllähän tuo asenne tarttuu myös lapsiin. Jos kaikki asuvat omakotitaloissa, se kerrostalossa asuva herättää ihmetystä.

Eilen oma 8-vuotias lapseni väitti minulle, ettei lukeminen ole harrastus. Hän pelaa jalkapalloa seurassa ja soittaa musiikkiopistossa. Kerroin hänelle, että lukeminen se vasta hieno harrastus onkin, kun sitä voi harrastaa missä vain ja ilman opettajaa tai kaveria.

Meillä tosiaan on lapdillw porvarilliset musiikki- ja liikuntaharrastukset. Mutta edelleen haluan ajatella, että olisin ollut yhtä hyvä vanhempi, vaikka olisin ollut pitkäaikaistyötön. Silloin olisin vienyt lapsia enemmän kirjastoon ja luonnonvesiin uimaan, korvannut ajalla mammonan. Toivoisin tätä samaa uskoa myös niille, jotka tällä hetkellä lapsiluvustaan päättävät. Paljon aikaa saanut ja rakastettu lapsi pärjää edelleen koulussa ja saa hyvän ammatin, vaikka perhe köyhä olisikin.

Oletko elänyt koskaan pitkäaikaistyöttömänä ja köyhänä? Nykysuomessa meihin suhtaudutaan kuin spitaaliseen. Haukutaan loiseksi, huudellaan mene töihin jne. Miksi tekisin lapsen, kun tiedän millaista kohtelua hän saisi osakseen? Luokkakaveritkin ihmettelisi, että miksi lapsi ei pelaa seurassa jalkapalloa ja harrastaa vain lukemista, eihän se ole harrastus.

Äitini oli pitkäaikaistyötön ja sairas. Tiedän kyllä mitä se on. En harrastanut mitään ohjattua, tuohon aikaan ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeuttakaan. Kirjasto oli. 
Raskainta on se toisten suhtautuminen, mutta noin lähtökohtaisesti Suomessa vielä on mahdollisuuksien tasa-arvo. Oma lapseni pelaa jalkapalloa useampia tunteja koulukavereiden kanssa kuin seurassa, ja lapset kyllä ottavat aina mukaan reilun pelikaverin. Jos on kovin taitava, seurassa on mahdollisuus anoa maksuhelpotusta.