Opiskelevat äidit!

Tulin vain raskaaksi ja minusta abortti ei ollut vaihtoehto kun kerran en ollut mikään teini enää. Olin raskauden alusta loppuun koulussa ja sitten pidin 9 kuukauden tauon, jonka jälkeen jatkoin taas ja laitoin lapsen päiväkotiin. Mun oli pakko jatkaa opintoja, sillä muuten suoritukset olisivat vanhentuneet. Helppoa vauvan kanssa opiskeleminen ei missään nimessä ollut.



Nyt opiskelen yliopistossa jälleen ja minulla on 2 lasta. Isompi on jo koulussa ja nuorempikin on neljävuotias. Raskasta toki on ja kotitetehtävät on tehtävä juuri silloin kun on aikaa. Opiskelumoraali on minulla em syistä mielestäni parempi kuin 10 vuotta itseäni nuoremmilla, jotka käyttävät aikansa kavrereiden kanssa hengailuun ja iltarientohin. Kaikesta huolimatta, jos voit valita tilanteesi, niin en suosittele lasten ja opintojen yhdistämistä.

ja jos olisin lykännyt lasten tekoa ties kuinka kauan olisin joutunut lykkäämään. Pääsin siis yliopistoon 18 vuotiaana, mutta opinnot venyivät sairastelun takia. Toivuttuani päätimme että lapsi saa tulla. Olin 25 kun sain esikoiseni. Sen jälkeen opinnot ovat edistyneet vauhdilla. Emme ole katuneet yhtään! Mieskin opiskelee ja olemme voineet olla kotona lapsen kanssa ja silti opiskella. Kotihoidon tuella ja yleisellä asumistuella sitä paitsi pärjää paljon paremmin kuin opintotuella...

minusta on aika alakohtaista ja riippuu koulusta, kannattaako vai ei. Minä opiskelin terveydenhoitajaksi, kun tulin raskaaksi. Olin juuri saanut sairaanhoitajan opinnot melkein pakettiin, kun jäin kotiin. Kun palasin, olin itsevarmempi ja luottavaisempi lapsen saannin ja hoitamisen jälkeen verrattuna ekoihin vuosiin. Oli helpompi mennä neuvolaan ja kouluun harjoitteluihin, kun oli omakohtaista kokemusta lapsista. Ennen sitä olisin ollut varmaan aika arka ja tietämätön, mitä lastenhoito, synnytys etc oikeasti on. Kirjoista ei opi kaikkea.



jatkoin siis vain siitä, mihin jäin. Toki kaverit vaihtuivat, mutta ei se siinä vaiheessa enää haitannut. Hyvin pärjättiin, mies onneksi tienaa reilusti, joten ei tullut taloudellisestikaan tiukkaa.

Hyvää on se että rahaa ei ikinä ole ollutkaan paljoa, joten kituutus on tuttua puuhaa.

Huonoa se, että kun sitten päätin opiskeluja jatkaa (tai siis aloitin uuden alan opiskelun), mieheni päätti, ettei jaksakaan minun opiskelujani ja koulunkäyntiä ja jätti meidät. Eli henkisesti voi olla rankkaa, kun ne hommat ei lopu, kuten työpäivän jälkeen.

... Koska vain opiskellessa on mahdollista käydä töissä eikä tarvitse elättää kuin itsensä. Itse olen saanut kolme lasta tässä opintojen aikana, ensimmäinen syntyi ensimmäisen lukuvuoden lopussa. Kyllähän opintojen ja lasten yhdistämisen helppous riippuu paljon siitä, missä opiskelee ja mitä. Itse opiskelen yliopistossa ja siinä mielessä on helpompaa yhdistää opiskelu ja lapset kuin esim. miehelläni, joka opiskeli amk:ssa, jossa opiskelu oli paljon lukujärjestysmäisermpää. Tosin onhan yliopistossakin joitakin tuommoisia aloja...



En väitä, etteikö tämä olisi ajoittain ollut ja on vieläkin todella rankkaa, kun ainoa mahdollinen opiskeluaika kolmen lapsen kanssa ajoittuu iltaan/yöhön. Mutta en minä tätä kadu! Minä olen saanut kolme lasta, mikä on jo itsessään niin hienoa eikä mikään itsestäänselvyys, jos olisimme päättäneet, että lapset tulevat vasta hamassa tulevaisuudessa. (Tosin päätimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen ja nyt niitä on jo kolme :D) Itse olen ollut tämän koko ajan pääosin kotona, joitakin kursseja on tietysti pitänyt käydä tekemässä paikan päällä, mutta ne ovat järjestyneet lähinnä miehen aikatauluja muokkamalla, eli silloin kun hänellä ei ollut koulua ja nyt liukuvan työajan avulla.



Itse olen sitä mieltä, ettei koko elämää tarvitse eikä voi suunnitella etukäteen, ikinä kun ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. En enää jossittele, mitä jos olisin valmistunut ennen lasten tekoa, vaan yritän elää tätä hetkeä ja nauttia siitä. Välillä tietysti mietin, miten saan tietyt kurssit suoritettua ja ylipäätään opinnot joskus päätökseen, mutta yritän luottaa siihen, että joku keino löytyy. Ainakin tähän mennessä asioilla on ollut tapana järjestyä edes jollain tapaa. Ja ainahan voi pitää välivuoden, ei koko maailmaa tarvitse saada valmiiksi hetkessä. ;)

Vauvakuume iski, kun yliopisto-opintoja oli takana 3 vuotta. Kandin paperit sain ulos odotusaikana, sitten olin vuoden vauvan kanssa kotona (tein kyllä jotain kirjatenttejä vähän) ja välivuoden jälkeen palasin täydellä höyryllä takaisin opiskelemaan. Gradusta oli jo ajatuksia ennen vauvaa ja ajatukset ikään kuin jalostuivat välivuoden aikana niin, että olin ihan valmis kirjoittamaan gradun kun palasin. Maisterin paperit sainkin ulos n. 7 kk:n päästä paluustani ja gradun olin tehnyt ihan eri vauhdilla kuin kurssikaverit - n. 3 kuukaudessa. Ei ollut aikaa lusmuilla kun lapsi oli hoidossa - silloin piti itsekin olla tehokas.



Miksi päätimme hankkia lapsen opiskeluaikana? Koska halusimme. Ei siihen sen järkevämpää selitystä ollut. Pärjäsimme ihan hyvin pienillä tuloillamme ja elämä oli onnellista. Seuraava lapsi sai kuitenkin odottaa tuloaan, kunnes olin ehtinyt olla pari vuotta työelämässä.



En näe mitään estettä lapsen tulolle opiskeluaikana, mutta omalla kohdallani koin hyväksi sen, että sain lapsen vasta loppuvaiheessa, en siis ihan opintojen alussa.

siis opiskelin, hoidin lasta kotona ja tein osa-aikatöitä kotona. Niin aion tehdä myös nyt tämän uuden vauvan kanssa.

Kuten joku jo sanoikin, riippuu ihan siitä mikä opiskelee. Itse opiskelen sellaisella alalla, että pakollisia luentosarjoja on hyvin vähän. Eli luennoilta saa helpostusta tenttialueeseen tai hyvityspisteitä mutta mikään pakko ei niillä ole käydä.



Pystyin olemaan kotona siihen saakka kuin lapsi oli kaksivuotias. Kävin vain ihan muutamilla kursseilla (äitini pystyi auttamaan onneksi hoidossa) ja loput suoritin sitten tenttimällä. Yötöitähän se suurimmaksi osaksi on mutta olen sitten taas aamuisin saanut nukkua vastaavasti pidempään. Kun lapsi oli reilu parivuotias, aloitti hän päiväkodissa ja itse pääsin kaikille haluamilleni luennoille. Jotenkin on motivaatio ihan eri luokkaa kuin monella muulla opiskelijalla ja valmistunkin huippuajassa.



Mielestäni opiskelun ja lapsen yhdistäminen on todella helppoa. Taloudellinen puoli on sitten tietysti asia erikseen mutta omalla kohdallani ei ole ollut ongelmia kun mies käy hyväpalkkaisessa työssä. Hyvällä opintosuunnittelulla pääsee pitkälle. Tämä on tietysti täysin alakohtaista, jos on joku sellainen tutkinto että pitää edetä tietyssä järjestyksessä ja läsnäoloa vaaditaan, on asia sitten taas ihan eri.