Lue keskustelun säännöt.
Myöhästeilijät
19.05.2026 |
Miksi joillakin on niin vaikea katsoa kelloa ja noudattaa sovittua aikataulua? Jos sanotaan, että tulkaa paikalle reilusti ennen klo __ niin miksi tulette vasta juuri tuona kellonaikana tai sen jälkeen? Esim. siskoni hääkutsussa luki selkeästi, että vihkiminen alkaa klo 14.00, joten tulkaa paikalle viimeistään klo 13.45. Silti viisi vierasta juoksi kirkkoon kun vihkipari oli astelemassa käytävää ja kiilasivat heidän ohitseen. Ja vihkimisen aikana paikalle kömpi 5 henkilöä. En vain tajua.
Moni neuvoo, että "kerro myöhästelijälle puoli tuntia aiempi kellonaika niin siten hän on ajoissa". Eihän tuo toimi, koska sehän näyttää myöhästelijälle siltä, että hän on ihan oikeaan aikaan paikalla, koska muutkin tulivat tunnin myöhässä. Eli ei auta myöhästelyyn, päinvastoin.
Kaikista paras olisi, kun myöhästelijöitä ei odotettaisi yhtään. Sanotaan, että tuun hakemaan klo 9.00 ja jos ei ole silloin pihalla, niin sitten hän jää matkasta.
Ja toki on nämä tyypit, joilla menee päinvastoin, eli ovat etuajassa ja kaikki heidän jälkeensä tulevat ovat myöhässä, vaikka olisivat 20 minuuttia etuajassa...
Joten mikä siinä kellon katsomisessa ja sovittujen aikataulujen noudattamisessa on niin vaikeaa? Kuitenkin nämä 2-3 tuntia muita odotuttavat ovat aina ajoissa läkäärissä, työpaikalla, lentoasemalla, jne., joten osaavat kyllä olla ajoissa.
Kommentit (3)
Meillä ovi suljetaan, kun morsian lähtee astelemaan kohti alttaria (oli vierellä sitten isä tai tuleva puoliso). Suntio seisoo ovella ja varmistaa, että sieltä ei kesken seremonian astella paikalle. Sivuovesta pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi tositarina myöhästymisestsä: Olin vanhan vaivaisen äitini kaverina oudolla paikkakunnalla menossa veljenpoikani häihin. Minulla oli kartta joten osasin kyllä arvioida matkaan kuluvan ajan oikein. Perillä odotti kuitenkin kaksi yllätystä. Parkkipaikka oli kaukana kirkosta. Talutin äitiäni, jonka liikkuminen oli huonoa. Kirkko oli korkean mäen päällä jonne piti nousta jyrkät kivirappuset. Siinä sitä meni aikaa. Olimme perillä niin, että sulhanen käveli perässämme kohti alttaria. Sain suvulta haukkumiset. Mutta siis näinkin voi käydä.
Sinä mokasit aika pahasti. Ensinnäkin huonosti liikkuvan ihmisen kanssa pitää aina varmistaa esteettömyys, eli sinun olisi pitänyt selvittää että pärjäähän huonosti liikkuva äitisi tuolla ja voiko hänet esim. viedä kirkon ovelle autolla ja sen jälkeen käydä parkkeeraamassa auton muualle. Lisäksi ei pidä koskaan olettaa, että joka paikassa on esteetöntä, joten aina kannattaa varata enemmän aikaa. Eli kun olisit etukäteen tiennyt, että ei todellakaan ole esteetöntä, niin olisitte osanneet lähteä ajoissa.
Äitini on 78 v sydänsairas 1-tyypin diabeetikko ja käyttää rollaattoria. Hänen kanssaan on kyllä oppinut varmistamaan kaiken sataan kertaan ja hänkin on jo vuosikymmeniä vaatinut saada tietää, että mihin kaikkeen pitää varautua itse ja mitä on mahdollisuus saada paikan päältä.
Tympeä kyllä, että joka paikka on todella esteellinen ja se rajoittaa monia, ihan jo lastenvaunujen kanssa liikkuvia. Mutta jokaisen esteellisen tai sellaisen kanssa liikkuvan pitäisikin etukäteen selvittää, että onhan esteetöntä ja jos ei ole, niin antaa palautetta asiallisesti ja kertoa mitä pitäisi tehdä ja MITEN asioita muuttaa, että saataisiin paikasta esteettömämpi. Ja esteettömyydestä pitäisi myös kertoa etukäteen esim. paikan nettisivuilla, että esteelliset osaisivat varautua.
Toki kutsujatkin mokasivat, kun eivät informoineet teitä. Mutta jostain pitäisi ihmisten itsekin ottaa vastuuta eikä aina syytellä muita omista mokistaan.
Mutta kyllähän ministerimme Kaisa Juuso totesi, ettemme me kaikki voi vanhuksina olla vammaisia. Joten muistakamme me kaikki, että pysymme täysin toimintakykyisinä kuolemaamme asti ja toivokaamme tätä myös Rouva Juusolle, ettei hänkään tule koskaan menettämään toimintakykyään ainakaan ikääntymisen myötä ja joudu esim. käyttämään rollaattoria liikuntakyvyn rapistumisen myötä...
Tässä yksi tositarina myöhästymisestsä: Olin vanhan vaivaisen äitini kaverina oudolla paikkakunnalla menossa veljenpoikani häihin. Minulla oli kartta joten osasin kyllä arvioida matkaan kuluvan ajan oikein. Perillä odotti kuitenkin kaksi yllätystä. Parkkipaikka oli kaukana kirkosta. Talutin äitiäni, jonka liikkuminen oli huonoa. Kirkko oli korkean mäen päällä jonne piti nousta jyrkät kivirappuset. Siinä sitä meni aikaa. Olimme perillä niin, että sulhanen käveli perässämme kohti alttaria. Sain suvulta haukkumiset. Mutta siis näinkin voi käydä.