Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla on äitienpäivä nyt tosi syvältä... muksu kuollut. =(

Vierailija
13.05.2007 |

Tämän äitienpäivän piti olla ensimmäinen äitienpäivä jolloin olen kolmen lapsen äiti. No niin olenkin, mut nuorin makaa haudassa. Hitto miten sattuu. Onneks kaksi muuta lasta olivat askaroineet ihanat lahjat ja sain märät pusut ja halaukset heti aamusta sänkyyn. Silti sen yhden lapsen poissaolo sattuu paljon enemmän kuin olin edes pelännyt. Pakottaudun ajattelemaan että tänään on " ihan tavallinen" päivä, ettei sydän ihan särkyisi. Ns normaalista päivistä selviän jo ihan kivasti, vaikka lapseni onkin kuollut. Merkkipäivät vaan saa kaikki tunteet pintaan. =(

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin ehdottaa, että voisin lähteä käymään hänen kanssaan äitinsä haudalla jos haluaa :)



Voimia! Iloitse lapsistasi:) Jotkut ovat täysin yksin niinkuin tämä ystäväni.

Vierailija
2/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna kahden vieressäsi olevan lapsesi antaa sinulle voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katso kahta pienokaistasi silmiin, niin näet kolmannen ilon elävän heissä.

Vierailija
4/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun voisin, ottaisin osan suruistasi =(



Voimia kuitenkin roppakaupalla!

Vierailija
5/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itkuhan tässä tuli. Olette ihania. ap

Vierailija
6/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystäväni menetti ainokaisensa liki 3 vuotta sitten. Kovia aikoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
13.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille kävi samoin seitsemän vuotta sitten. Hautajaiset olivat noin viikko ennen äitienpäivää. Meidän toinen lapsemme kuoli silloin ja niin äitienpäivä oli raskasta aikaa.



Mutta surusta pääsee yli tai ainakin sen kanssa oppii elämään. Voimia teille!