Ulkopuolinen maailma ei kiinnosta minua enää. On outoa että sitä on niin "irrallinen" siitä miten valtaosa elää? Voitko samaistua?

On kaltaisiani varmaankin paljon. On lakannut yhtään kiinnostamasta maailman meno. En lue uutisia, ei kiinnosta yhtään mikään mitä siellä on. Ei kiinnosta ohjelmat, viihde. Joskus kuuntelen podeja jotka olivat vielä vuosi sitten kiinnostavia koska olen välillä jopa vähän huolissani siitä, että olen menettänyt kiinnostukseni kaikkeen ulkopuoliseen elämään, joten yritän edes vähän pysyä hengessä kuuntelemassa jakson silloin tällöin. Nuokin kuuntelut ovat vain harventuneet. Tv:tä tai radiota en enää edes omista. Musiikkia kuuntelen kyllä sentään vaikka on musiikkimakukin muuttunut paljon. 

En ole juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä. Oma sisäinen maailma on täynnä vaikka minkälaisia ulottuvuuksia. Elän pääni sisällä mutta minulle on tärkeää nykyään liikuttaa kroppaani ja olla luonnossa. Kehitän itseäni fyysisesti ja psyykkisesti ja ihmiskohtaamiset joita elämässäni vaikka työn kautta on, niin ovat minulle peilejä. Kiinnostavia hahmoja mutta myös opettajia. Kehitän itseäni ulkoisen maailman kautta mutta tietenkin sisäistä ääntäni tarkastellen ja kuunnellen. 

Minä elän tässä maailmassa vain havannoiden lähinnä sisäistä elämääni. Ulkoiset asiat ovat lakanneet kiinnostamasta koko ajan vähemmän. Tietenkin rakastan luontoa, eläimiä, elämää, ihmisiä mutta en oikein samaistu enää moneenkaan asiaan mitä pitäisi olla ihmismielen mielestä. Sitä vain elää ja havannoi mutta ei oikein ole siinä tietynlaisessa imussa mukana mihin yhteiskunnan luokitukset perustuvat. Käyn kyllä töissä ja sellaista mutta sekin on enemmän ajanvietettä ja kehittävää tekemistä kunnes löydän/keksin taas seuraavan kohteen. 

Tässä keksisi kyllä kirjoittaa vielä vaikka minkälaisista näkökulmista näitä asioita mutta aloitetaan nyt vaikka näillä. Onko teidän katsomus elämään muuttunut?