ehkä Suomen kaunein laulu

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät o,
vie sinne mun kaihoni pohjaton
 

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut
 

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin
Minä seisoin vaaroilla paljain päin
missä Karjalan kauniin eessäin näin