Onko muilla olo että terveydenhuollossa ei ammattitaitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä pitäis tehdä? Kertokaa se heille, besservisserit. 

Vähän turhan kärjistäen sanottu, mutta saman suuntaisesti olisin kyllä kysynyt. Mitä te toivoisitte, että terveydenhuolto tekee? Kun kyse on psyykeongelmasta ja potilas kieltäytyy hoidosta. Mihin te kuvittelette että he pystyvät, jos te vanhemmatkin olette ihan avuttomia tämän kanssa? 

Omasta kokemuksesta sanottuna, ihan jo se että ei ympätä ihmistä täyteen lääkkeitä. Minulla on maininta ettei aina sitoudu lääkehoitoon. Totta jos katsotaan sitä että lääkkeet pitää aina saada maksimiin. Ei riitä että syö lääkkeitä. Ei riitä että voi paremmin lääkkeillä. Koska niitä nostetaan niin isolle annokselle ettei pysty edes kaupassa käymään enää. Voisin syödä montaakin lääkettä mutta voin huonosti aivan välittömästi kun annosta nostetaan toimivan annoksen ulkopuolelle. Siksi olen "lääkekriittinen". 

Toimivia lääkkeitä on vaikka ja kuinka paljon. Mutta kun ne halutaan aina nostaa, nostaa ja nostaa. Vesikin on haitallista jos sitä juo liikaa. Mutta lääkkeissä tunnutaan menevän nallekarkkilogiikalla. Laitetaas vielä lisää, lisää js lisää. Näähän on vaarattomia ja turvallisia käyttää. 

Kieltäydyin vaihdevuosioireiden hoidosta mielialalääkkeellä. Perustelin asian sillä, että sain kyseisestä lääkkeestä aikaisemmin merkittävän haitan. Tämä kuitatiin lääkevastaisuutena ihan kirjauksissa asti. Käsittämätön asennevamma.

Hoitoa ei voi tehdä yksilöllisesti alusta asti, mutta ei se tarkoita ettei osaamista olisi. Hoitopolkujen mukaan mennään.

Yksityisellä mahdollista saada/vaatia toisin, kannattaa kokeilla.

Tässä on ero siinä tekeekö hoitoa wanhan ajan maalaislääkäri joka pyrkii korjaaman ongelman yksilöllisesti vai systeemi jossa on sääntöjä ja asiantuntijoita jotka ikäänkuin liukuhihnamaisesti ottaa vastaan "töitä". 

Toisilla on ammattitaitoa enemmän ja toisilla vähemmän.

Olen itse sairastunut johonkin mysteerisairauteen tämän vuoden alussa. Moni lääkäri on jo tehnyt tutkimuksia. Aluksi sanottin vaan, että oireet ovat psykosomaattisia, sillä ne ovat erilaisia kuin vastaavissa tapauksissa pitäisi olla. 

Tarvittiin yksi sairaalan ylilääkäri tutustumaan tilanteeseeni, että päästiin irti "se on psykosomaattisia"-leimasta. 

Tässä vaiheessa tiedetään, että kyseessä on joku harvinainen lihassairaus, joka etenee eri tavalla ja nopeammin kuin yleisemmät lihassairaudet. Aika ankea tilanne, mutta eipä tälle nyt mitään mahda.

Sen verran voin arvioida, että ainakaan se potilaan kohtaaminen ja käytös potilasta kohtaan ei aina ole mitenkään asiallista, eli ei ole ammattitaitoa siinä.

Ja yks missä niillä kyllä sitä taitoa riittää on sen oman arvonsa korostaminen. Joka korostaminen on kyllä suhteettoman suurta todellisuuteen verrattuna, siis se, että minä olen niin erinomainen ja hyvä ja ammattini mukaisen työn erittäin pätevästi tekevä, että osoittakaa nyt kunnioitusta, ja  tämä siis hoitajatason tekijöistä. Kukaan ei tässä maailmassa ole täydellinen, joten voisivat pitää vähän pienempää suuta siitä erinomaisuudestaan! Hyvä tietysti päätänsä aukoa, kun ovat niin suojattuja, ettei heihin kohdistetusta kritiikistä tai valituksista tai kanteluista useinkaan mitään seuraa, vaikka seuraamuksia pitäisi olla... HÄVYTTÖMIÄ SUORASTAAN PUHEISSAAN!