JÄTTÄKÄÄ SE ILTATÄHTI TEKEMÄTTÄ!

kyllä mä ainakin taidan ihan ihminen olla :)

kyllä mä ainakin taidan ihan ihminen olla :)

on se kauan odotettu pienokainen, joka on ennemmänkuin lottovoitto perheelleen.

Tuli vaan ihan tekemättä ja täytenä yllätyksenä. Niinkin voi käydä. Sitten ei auta muuta kuin sopeutua ja yrittää parhaansa, jotta saa ihmisen vielä siitä iltatähdestäkin.

Itseasiassa kun asiaa mietin nyt, niin aika moni miesystävistäni on olleet perheensä "iltatähtiä" ja vanhemmat suht iäkkäitä :) Ihan ihmisiä ovat olleet.

en koskaan tule sanomaan häntä iltatähdeksi. En käsittääkseni vietä 40-60-vuotiaana vielä elämäni ehtoota!

Mitäs ihmeellistä näiden kasvattamisessa on?

Mitäs ihmeellistä näiden kasvattamisessa on?

Tai tajusin juuri yhden jutun, etten olekaan kovin vanha vielä. Ehtiihän tässä vielä hankkia vaikka yhden ihan oikeankin iltatähden, kun vaikkapa nuorimmainen on 8v. Olisin silloin 44-45v, mahtaiskohan tärpätä.

On hulluutta, aloittaa rumba alusta. Haaveilen pienestä talosta järven rannalla, iltatähtemme siirtää haaveita 15-vuodella...



Onhan tuo ihana, mutta uusintakierros kaikkine murheinee ei innosta.

mua 10v nuorempi

ja sanon että isääni ei kiinnostanut enään koulussa tapaamiset opettajien kanssa. Ei jaksanut viedä lasta puistoon tai minnekkään muualle.



Asia vain ei kiinnostanut niin paljon kuin silloin kun me muut oltiin nuoria.



Ehkä se olisi ollut viisaampaa olla tekemättä iltatähteä. Mutta sitten minulla ei olisi veljeä.



vaikeata sanoa. Itse en aio niiin tehdä. 2 lasta riittää mulle

ja äiti joutui vuosia painostamaan. Olen oikein onnellinen olemassaolostani, kiitos vain ap:n neuvosta. Isäni välittää kaikista lapsistaan tasan yhtä vähän, mutta minulla on rakastava äiti, rakastavat sisarukset ja oma upea perhe. En olisi halunnut jääd syntymättä vain siksi, että isäni ei ole tunne-elämältään paras mahdollinen isä.

Ap on daijutähti.

...nro 11:lle siis vastaan...



ja haastavaa on ollut...eil lepotaukoja lain

meillä ikäeroa toistakymmentä vuotta...



Meillä taas isä on ollut kyllä tosi hienosti isä meidän kaikkien kohdalla. Tosin teki töitä kuin hullu meidän kahden vanhemman ollessa pieniä, mutta kaiken vapaa aikansa kyllä touhusi meidän kanssa. Silloin oli pakko... Sitten nuoremman siskoni kohdalla isäni jossain kohtaa löi jarrut päälle. Hänestä tuli jopa hetkeksi "koti-isi", tosin nuoremman siskoni ollessa jo ala-asteella, mutta kuitenkin...



Mun siskoni on kyllä kieltämättä pilalle hemmoteltu, mutta syyllinen siihen olen minä... Ihan ihminen hänkin on, ja osaa käyttäytyä sen mukaisesti. Tempperamenttia kyllä löytyy enenmmän kuin meiltä muilta yhteensä, mutta hän onkin oinas ;)



Onneksi minun vanhempani tekivät sen iltatähden... en osaisi kuvitellakaan elämää ilman häntä.

iiik!



T, nro 21

kuinka monta nuoren parin lasta on kasvatettu pieleen niin kyllä se taitaa kallistua sinne nuorten ja ensimmäisten lasten puolelle.

Meillä on jopa 19 vuotta ikäeroa. Ei isä sitten jaksanutkaan enää sitä perhe-elämää ja jätti toisen perheensä, ihan kuten jätti ensimmäisenkin perheensä. Sisarpuolen kanssa välit on ihan ok, mutta elämme niin erilaista elämää, että ei voi puhua läheisistä ja lämpimistä väleistä. Sisarpuoli on opiskelijatyttö ja minä työssäkäyvä, naimisissa oleva äiti. Se kannattaa ottaa huomioon, kun alkaa tehdä sitä iltatähteä...

Edelleenkin siis. Iltatähtiä voi perheisiin tulla tekemättä ja täysin yllättäen. Itsekin ehdin peräti muutaman viikon asiaa sulatella. En aikonut enkä suunnitellut tällaista, mutta tässä sitä mennään.

Jos joskus vielä saan lapsen, niin uskon pystyväni kasvattamaan hänet vielä paremmin kuin kaksi ensimmäistä. Nyt minulla on enemmän elämänkokemusta!