Mitä HÄH? Rinnat alkoivat erittää maitoa. Tuntuu myös että

yhdellä kaverillani havaittiin rintasyöpä, kun rinnat alkoivat erittää maitoa. Ja ikää oli 35v.

Mutta, jos sulla jatkuu tuo niin soita gynellesi. Prolaktiiniarvosi ovat jostain syystä nousseet?

ja nyt sitä maitoa sitten on tullut siitä asti jatkuvasti, niukasti mutta kuitenkin selkeästi. Etenkin suihkussa ja saunoessa. En ole tullut ajatelleeksikaan, että olisi jotain vialla...

Ehkä tää onkin ihan normaalia. Ap.

tarkista nyt kuitenkin lääkäriltäsi. Aikaisin havaittu rintasyöpä on helpompi parantaa. Tsemppiä sinulle!

Googlettakaa hyvät ihmiset ja etsikää tietoa.



Ei ole normaalia että maitoa tulee jos ei ola vauvaa jota imettää.

sen saa tuleen ulos.



mutta se mitä halusin kommentoida. itse lopetin esikoisen imettämisen 3kk iässä ja tulin uudelleen raskaaksi lapsen ollessa 9kk. maitoa tuli jonnekin viikon 26 paikkeille ja saattoi ihan tuntea miten se nousi ajoittain ja puristamalla sai helposti maitoa tulemaan.



eli maitoa tuli vuoden verran imettämisen lopettamisen jälkeen. puhuin tuosta lääkärille joskus ja hän sanoi, että toisilla tulee jopa vuosia ja saattaa olla niin, että välillä lakkaa ja alkaa uudelleen eikä ole mitään vikaa.

* Aivolisäkkeessä syntyy monenlaisia hormoneja

* Minkälaisia ovat aivolisäkkeen kasvaimet?

* Miten potilas tutkitaan

* Miten kasvaimet hoidetaan

* Minkälainen on aivolisäkeleikkaus

* Ennen leikkausta

* Leikkaus nenän kautta

* Onnistuuko leikkaus?

* Leikkauksen haitat

* Leikkauksen jälkeen

* Leikkauksesta toipuminen

* Kallonsisäinen leikkaus

* Sädehoidon hyödyt ja haitat

* Yhteenveto



Aivolisäkkeessä voi olla monenlaisia kasvaimia, pieniä ja suuria, mutta ne ovat aina hyvänlaatuisia eivätkä leviä sieltä muualle. Kasvaimet aiheuttavat oireita kolmella tavalla. Niissä voi syntyä liikaa jotain aivolisäkehormonia, ne voivat estää normaalin hormonin erityksen tai ne voivat suuren kokonsa vuoksi aiheuttaa päänsärkyä ja näköhäiriöitä. Kasvaimet voivat myös olla oireettomia ja löytyä sattumalta pään röntgentutkimusten yhteydessä. Kasvaimia hoidetaan leikkauksen, sädehoidon ja lääkkeiden avulla.

Aivolisäkkeessä syntyy monenlaisia hormoneja



Aivolisäke



Aivolisäke on pieni herneen kokoinen rauhanen. Se sijaitsee silmien takana keskiviivassa luukuopassa, jota kutsutaan turkin satulaksi, ammattikielellä sellaksi. Näköradat kulkevat aivolisäkkeen yläpuolella. Aivolisäke koostuu hormoneja tuottavista soluista; yhdenlaiset solut tuottavat yhtä, toisenlaiset toista hormonia.



Aivolisäkkeen hormonit



Aivolisäkkeen tärkeimmät hormonit ovat kasvuhormoni, maitohormoni (prolaktiini), lisämunuaisen (ACTH), kilpirauhasen (TSH eli tyreotropiini) ja sukupuolirauhasten (gonadotropiinit) toimintaa säätelevät hormonit. Aivolisäkkeen kautta erittyy myös sen yläpuolella, aivopohjassa syntyvä vesihormoni eli vasopressiini.



Kasvuhormoni



Kasvuhormoni säätelee lapsen pituuskasvua kasvuiässä. Sen puute häiritsee lapsen kasvua, ja vaatii hoitoa. Osa aikuisistakin saa oireita kasvuhormonin puutteesta (kts potilasohje Hypopituitarismi 1). Aivolisäkkeen kasvain voi myös tuottaa liikaa kasvuhormonia. Tautia kutsutaan akromegaliaksi (kts potilasohje Akromegalia 2).



Maitohormoni



Maitohormoni saa aikaan maidon erittymisen imetyksen aikana, mikä ei onnistu hormonin puutteessa. Maitohormonia tuottavat kasvaimet eli prolaktinoomat ovat aivolisäkkeen kasvaimista tavallisimmat. Maitohormonin liikaeritys voi ilmetä sekä naisilla että miehillä vähäisenä maitovuotona sukupuolirauhasten toiminnan muutoksina, naisilla kuukautiskierron häiriöinä ja miehillä sukupuolitoimintojen vaimentumisena.

Prolaktinooma

Potilasohjeet

9.4.2003

Suomen Endokrinologiyhdistys ry



* Prolaktiinin eritys ja säätely

* Prolaktinooma

* Prolaktinooman oireet ja löydökset

* Prolaktinooman diagnostiikka

* Prolaktinooman hoito

* Prolaktinooma ja raskaus



Prolaktinooma on aivolisäkkeen kasvaimista tavallisin. Taudin oireet ja löydökset johtuvat joko liiallisesta prolaktiinihormonin erityksestä (kuukautishäiriöt, lapsettomuus, maitovuoto, impotenssi, osteoporoosi) tai kooltaan suuren kasvaimen aiheuttamista paineoireista (päänsärky, näköhäiriöt). Hoidon tavoitteena on liiallisen prolaktiinierityksen vähentäminen, kasvaimen poisto tai sen koon pienentäminen ja kasvun esto. Hoitokeinoista on tavallisin prolaktiinieritystä jarruttava ja kasvaimen kokoa pienentävä lääkehoito. Leikkausta käytetään lähinnä suurten prolaktinoomien hoidossa, mikäli lääkehoito ei tehoa tai aiheuttaa sivuvaikutuksia tai paineoireet vaativat nopeaa kasvaimen koon pienentämistä. Hitaasti vaikuttava sädehoito on muita täydentävä hoitomuoto kasvaimen kasvun estämiseksi.

Prolaktiinin eritys ja säätely



Prolaktiini on aminohapoista rakentunut peptidihormoni, jonka tärkein tehtävä on maidonerityksen käynnistäminen ja ylläpito synnytyksen jälkeen. Sen muut biologiset vaikutukset tunnetaan huonosti, mutta suurentunut pitoisuus jarruttaa sukurauhasten (munasarjat, kivekset) normaalia toimintaa ja säätelyä. Prolaktiini erittyy aivolisäkkeen etulohkosta. Sen eritys on normaalisti vähäistä ylempien aivokerroksien estovaikutuksen vuoksi. Fysiologisia prolaktiinin eritystä lisääviä tekijöitä ovat raskaus, imetys, rintojen koskettelu, fyysinen rasitus ja stressi. Kasvaimet sekä muut sairaudet ja vammat aivoissa ja aivolisäkkeessä, kilpirauhasen vajaatoiminta, munuais- ja maksasairaudet ja tietyt lääkkeet(erityisesti psyykenlääkkeet) voivat myös olla kohonneen prolaktiinipitoisuuden aiheuttajina.

Prolaktinooma



Aivolisäkkeen kasvaimista yleisin on prolaktiinia tuottava adenooma eli prolaktinooma. Se on käytännössä aina hyvänlaatuinen. Sen yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kooltaan alle 10 millimetrin kokoisia mikroprolaktinoomia voi löytyä jopa joka neljänneltä mieheltä ja naiselta. Prolaktinooma diagnosoidaan kliinisesti kuitenkin useammin naisilta kuin miehiltä, ja kooltaan naisten kasvaimet ovat yleensä pienempiä. Prolaktinooma voi joskus harvoin olla periytyvä. Osa kasvaimista voi tuottaa prolaktiinin lisäksi muitakin hormoneja kuten kasvuhormonia.

Prolaktinooman oireet ja löydökset



Miehiltä prolaktinooma todetaan yleensä keski-iässä, ja se on diagnoosihetkellä kooltaan usein suuri ns. makroadenooma. Suuren ja pienen kasvaimen käsite on kuitenkin varsin suhteellinen asia. Jo 11 millimetrin kasvainta pidetään aivolisäkekasvainten kohdalla suurena kallonsisätilan pienuudesta johtuen. Makroadenooma aiheuttaa paikallisoireina päänsärkyä, näkökenttäpuutoksia ja näön heikkenemistä. Seksuaalisen halukkuuden väheneminen ja impotenssi ovat tavallisia oireita, jotka eivät varhaisvaiheessa ole saaneet potilasta hakeutumaan tutkimuksiin.



Naisilla ennen vaihdevuosi-ikää prolaktinooman oireita ovat kuukautiskierron häiriöt, lapsettomuus ja maitovuoto. Oireet johtavat herkästi tutkimuksiin, ja naisilla diagnoosiin päästään tästä syystä useimmiten jo mikroadenoomavaiheessa (kasvain alle 10 mm) ja nuoremmalla iällä. Myös naisilla seksuaalinen halukkuus voi heikentyä, ja päänsärky on tavallisempaa kuin väestössä yleensä. Vaihdevuosi-iän jälkeen prolaktinooma todetaan naisilla samanlaisista paikallisoireista kuin miehillä (ks. yllä).



Korkea seerumin prolaktiinitaso alentaa sukupuolihormonien pitoisuutta ja voi tätä kautta altistaa osteoporoosille.

Prolaktinooman diagnostiikka



Seerumin prolaktiinipitoisuus on prolaktinoomassa suurentunut suhteessa kasvaimen kokoon eli mitä suurempi kasvain on, sitä korkeampi on prolaktiinitaso. Muut mahdolliset prolaktiinipitoisuutta suurentavat tekijät suljetaan pois oireiden, löydösten ja laboratoriotutkimusten sekä tarvittaessa kuvantamistutkimusten avulla. Prolaktinooman kuvantamisessa on paras aivolisäkkeen seudun magneettikuvaus, joskaan osa pienistä mikroadenoomista eivät silläkään näy. Myös aivolisäkkeen muu toiminta selvitetään laboratoriotutkimuksilla.

Prolaktinooman hoito



Hoitokeinoja on kolme: prolaktiinin eritystä vähentävä lääkehoito, nenäontelojen kautta tehtävä (=transsfenoidaalisesti) leikkaus ja harvoin sädehoito. Hoidon valintaan vaikuttavat potilaan ikä, oireet ja kasvaimen koko. Hoidon tavoitteena on prolaktiinierityksen vähentäminen ja täten prolaktiinista johtuvien oireiden poisto, aivolisäkkeen normaalin toiminnan säilyttäminen tai palauttaminen, kasvaimen poisto tai koon pienentäminen ja sen kasvun esto. Häiritsevä maitovuoto, kuukautiskierron häiriöt, lapsettomuus, sukupuolihormonien vajauksesta johtuvat oireet tai kookkaan kasvaimen aiheuttamat oireet edellyttävät aktiivista hoitolinjaa.



Pienet kasvaimet (koko alle 10 mm) hoidetaan yleensä lääkkein. Ensisijaislääke tänä päivänä on vain kerran tai kaksi kertaa viikossa annosteltava kabergoliini (Cabaser, Dostinex). Muita vaihtoehtoja ovat vanhemmat ja päivittäin annosteltavat bromokriptiini (Parlodel) ja kinagolidi (Norprolac). Kaikki kolme lääkettä laskevat tehokkaasti seerumin prolaktiinipitoisuutta ja tehoavat hyvin oireisiin. Myös kasvaimen koko useimmiten pienenee lääkehoidolla. Lääkehoito on luonteeltaan pitkäaikaista. Pienen kasvaimen kyseessä ollen se keskeytetään muutaman vuoden välein, jotta nähtäisiin vieläkö sairaus jatkuu. Naisilla, joilla on pieni kasvain, hoito lopetetaan yleensä vaihdevuosi-iässä. Tavallisimpia lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia etenkin hoidon alkaessa ovat pahoinvointi, päänsärky, väsymys, huimaus ja verenpaineen lasku pystyasennossa. Lääkkeet voivat aiheuttaa myös nenän tukkoisuutta, ummetusta ja harvoin psyykkisiä oireita. Sivuvaikutuksia voidaan vähentää asteittaisella lääkeannoksen lisäämisellä ja lääkkeen ottamisella aterian yhteydessä. Kerran tai kaksi kertaa viikossa nautittavalla kabergoliinilla sivuvaikutukset ovat vähäisempiä kuin vanhemmilla valmisteilla.



Pienen kasvaimen hoidoksi valitaan leikkaus, mikäli lääkkeiden sieto on huono tai teho on riittämätön. Valikoiduissa tapauksissa leikkaus voi tulla kysymykseen mikroadenooman ensisijaisenakin hoitona. Myös leikkaushoidon tulokset mikroadenoomissa ovat hyvät, ja etuna on lisäksi usein pysyvä paraneminen. Hormonikorvaushoitoja vaativan aivolisäkkeen vajaatoiminnan riski leikkauksen jälkeen on osaavissa käsissä vähäinen. Myös kooltaan suuri prolaktinooma (makroadenooma, koko yli 10 mm) hoidetaan yleensä ensin edellä mainituilla lääkkeillä muutaman viikon tai kuukauden ajan, jolloin kasvain yleensä pienenee. Tämän pienennyshoidon jälkeen suoritetaan leikkaus, jolla kasvain voidaan joko poistaa tai ainakin sen kokoa pienentää ja näin parantaa lääkehoidon vastetta. Jos lääkehoito ei tehoa tai sovi tai kasvaimen suuresta koosta johtuvat paikallisoireet vaativat kasvaimen pienentämistä nopeasti, turvaudutaan leikkaushoitoon heti.



Sädehoitoa prolaktinooman hoidossa käytetään yleensä vain lääke- ja leikkaushoitoa täydentävänä hoitomuotona. Se estää kasvaimen kasvutaipumusta ja pienentää kasvaimen kokoa. Sädehoidolla yksin seerumin prolaktiinipitoisuus laskee hitaasti eikä useinkaan päästä normaalitasolle, joten sen rinnalla tarvitaan myös lääkehoitoa. Sädehoidon jälkeen voi kehittyä aivolisäkkeen muiden hormonien puutoksia, jotka vaativat korvaushoitoa.

Prolaktinooma ja raskaus



Prolaktiinitason lasku lääkehoidon aloittamisen jälkeen säännöllistää yleensä kuukautiskierron, joten raskaus on mahdollinen ja ehkäisystä on niin haluttaessa huolehdittava heti lääkehoidon alettua tavanomaisesti. Ehkäisypillerit ovat sallittuja pieniä kasvaimia sairastavilla naisilla. Kun raskaus alkaa, lääkehoito keskeytetään heti sen toteamisen jälkeen. Pieni mikroprolaktinooma kasvaa raskauden aikana erittäin harvoin, joten pelkkä oireseuranta on riittävä. Makroprolaktinoomaan sen sijaan liittyy selvästi suurempi kasvutaipumus raskauden aikana, ja sen vuoksi leikkaushoito (harvoin sädehoito) ennen suunniteltua raskautta on suotava. Makroprolaktinooman seurantana raskauden kuluessa käytetään oireiden lisäksi näkökenttien tutkimista kolmen kuukauden välein. Seerumin prolaktiinipitoisuuden mittaamisesta ei raskauden aikaisessa seurannassa ole hyötyä, koska taso on korkea fysiologisestikin. Aivolisäkkeen magneettikuvaus voidaan tarvittaessa tehdä neljännen raskauskuukauden jälkeen. Tarvittaessa lääkehoitoa voidaan käyttää turvallisesti raskauden aikanakin. Niillä naisilla, joilla lääkehoito on lopetettu raskauden ajaksi, se aloitetaan uudelleen, kun nainen haluaa lopettaa imettämisen.

Ei sekään loppuunsa kivaa ole, jos hormonit on pidempään sekaisin.