Viitsisitkö olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa joka aina tuo esiin omat vastoinkäymisensä?
Menetti läheisensä tsunamissa mutta aina jatkaa vaan. Esimerkiksi kun joku toinen on vaikeassa elämäntilanteessa tai vaikka menettänyt mummonsa niin tämä alkaa että eihän tuo ole mitään, minäpä menetin tsunamissa, plaa plaa plaah. Ihan kuin mitään muuta ei voisi olla olemassakaan.
Kommentit (49)
En jaksaisi kuunnella sellaista roskaa, todennäköisesti vastaisin että jaa, mitäs menetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisimminkin on aika raskasta keskustella ihmisen kanssa joka aina kääntää puheen itseensä. Yleisistä asioista ja maailman menosta keskusteleminen on mahdotonta.
Tai joka aina haluaa haukkua "ystäväänsä", jonka läheinen kuoli tsunamissa 😅
Olen Ap tosi pahoillani puolestasi, kun kukaan sinun läheinen ei ole kuollut tsunamissa. Tuntuu varmaan kurjalta kun ei ole mitään millä sinä saisit huomiota.
Huomiota? Sitäkö siinä haetaan? Tuskinpa kaikki sentään hakee, tai edes haluavat huomiota. Kyse taisi olla siitä että omia kokemuksia yritetään nostaa esille tilanteissa minne ne eivät ollenkaan kuulu. Aikuisen pitäisi omata sen verran sosiaalisia taitoja ettei ala vertailla kaikkea aina itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli yksi tsunamissa perheensä menettänyt ja voi sitä touhua, huoltajiensa ja opettajien mielestä kaikkien toisten oppilaiden olisi pitänyt vaan ymmärtää tätä, vaikka se olisi tehnyt mitä.
Olittepa ikäviä kun ette kaikki suostuneet hänen terapialeluiksi.
Kyllä se on lasten velvollisuus
Vaatiko se lapsi, joka oli menettänyt perheensä, että kaikkein on oltava hänen terapialelujaan?
Tuskin. Tuo lapsi ei ole ollut vastuussa aikuisten toiminnasta.
Turha häntä on alkaa ivaamaan. Eiköhän hän ole jo kärsinyt tarpeeksi, kun on menettänyt perheensä, se on lapselle paha paikka. Sitten vielä aikuiset alkaa kiusaamaan siitä, että opettajat tai huoltajat on toimineet niin kuin ovat toimineet.
Minusta tässä haukutaan nyt väärää puuta.
Ei orvoksi jääminen oikeuta käyttäytymään toisia kohtaan miten tahansa. Tottakai on huoltajien ja tarvittaessa lastensuojelun ja sosiaalihuollon asia varmistaa eträ esimerkiksi koulunkäynti sujuu, mutta lapsikin on omalta osaltaan vastuussa omasta toiminnastaan. Tässä nyt kuitenkin kyse jo koululaisesta, ei ihan pikkulapsesta.
Eikös sosiaaliviranomaiset puutu hyvin herkästi lasuasiakkaina olevien lasten käytösongelmiin?
En jaksa ihmisiä jotka puhuvat aina omista ongelmistaan.
no jos hän nimenomaisesti aloittaa tyyliin "eihän tuo mitään..." niin en jaksaisi, mutta jos hän vain jakaa oman traumatarinansa ja siitä selviytymisen tai sen vaiheita, niin ehdottomasti jaksaisin.
Vierailija kirjoitti:
Voi herramunjee! Taas tämä iänikuinen tsunamihullu!
Etkö tosiaan aio ikinä päästä yli siitä, että "ystäväsi" läheinen kuoli tsunamissa? Onko teillä joku kurjuuskilpailu vai?
Kuinkahan mones sadas aloitus tämä on tästä samasta aiheesta?
Ja kuinka monta vuotta elämästäsi olet käyttänyt tämän asian märehtimiseen?
Yrittäisit nyt hyvä ihminen keksiä jotain muuta sisältöä elämääsi!
Koetas ap nyt aikuistua! Tsunamista on yli 20 vuotta.
Onhan näitä valittajia aina joukossa ja aina niille lohduttajia löytyy.
Eiköhän lastensuojelulla ainakin ole niitä sellaisia erityisen huolenpidon yksiköitä.