Vauva perätilassa

Moikka



Meillä tyttö -00 joka oli viimeiset kaksi kuukautta perätilassa. Neuvolasta neuvoivat pyllistelemään kotona...siis lukemaan esim. kirjaa sängyllä konttausasennossa pylly pystyssä. Sitä yritettiin...



Kävin myös kaksi kertaa lääkärillä jossa koittivat kääntää. Laittoivat jotain supistuksia ehkäisevää lääkettä, mutta supisteli silti aika kovasti ja oli melko kivuliasta. Ei auttanut...



Viikko ennen laskettua aikaa supistukset alkoivat, ja kun menimme sairaalaan, niin tekivät viime metreillä päätöksen että leikataan. Olivat kyllä siellä sitä mieltä, että alakautta voi synnyttää, mutta minun tapauksessani paikat olivat turhan ahtaat ja riskiä ei haluttu ottaa...



Leikkaus meni hyvin ja toivuinkin siitä suht nopeasti.



T:ReettaE

Meillä vauva oli perätilassa koko ajan eikä aikonutkaan kääntyä. Ja kääntämistä ei meille missään vaiheessa ehdotettu. Minulla nimittäin alkuraskaudessa epäiltiin väliseinää kohdussa, eikä siksi uskallettu edes kokeilla kääntämistä, se olisi voinut olla hengenvaarallista molemmille. (Sektiossa tosin todettiin, ettei seinämää kuitenkaan ollut.)



Minulle suositeltiin loppuun asti alatiesynnytystä ja röntgenit ja muut mittaukset olisivat myös puoltaneet sitä. Jossain vaiheessa ajattelinkin alatiesynnytystä mutta jotenkin " äidinvaistot" olivat toista mieltä.



Lapsi syntyi siis (suunnitellulla) sektiolla ja onneksi pidin pääni loppuun asti. Vauvalla oli nimittäin vain toinen jalka synnytyskanavassa ja huonosti olisi käynyt, jos olisin yrittänyt synnyttää ja hätäsektioon olisi todennäköisesti lopulta viety.



Sektio oli muutenkin kaikin puolin hyvä kokemus ja itse suosittelisin sitä perätilatapauksessa. Kuitenkin toivon, että seuraava lapsi kääntyisi itsestään ja voisin synnyttää alateitse. :)

Yritettiin kääntää kaksi kertaa rv 37. Ensimmäisellä kerralla kääntyi, mutta vääntäytyi kymmenessä sekunnissa takaisin perätilaan. Toisella kerralla kääntäminen ei enää onnistunut. En saanut supistuksia estävää lääkitystä, eikä kohtu alkanut supistella. Toimenpide ei ollut kivulias, vähän epämiellyttävä tosin.



Lantioni kuvattiin ja sen todettiin olevat ihanteellinen perätilasynnytykseen. Lapsi ei kuitenkaan ottanut syntyäkseen ja elektiivisesti sektioitiin rv 41+5. Minulla oli pari viikkoa sellainen tunne, että pitäisi vaatia sektiota, mutta koin synnärilläni painostusta alatiesynnytykseen, vaikka kyseessä oli ensimäinen synnytykseni. Esikoista ei suositella synnytettäväksi perätilassa, koska tämä synnytystapa vaatii äidiltä ekstratsemppiä ja kykyä ottaa ohjeita vastaan.



Poika sitten leikattiin ja hän oli huomattavasti suurempi, kuin arvioivat ultrassa (neljä kertaa tarkistettiin!). Lisäksi napanuora oli kietoutunut tiukasti hartioihin. Leikkaava lääkäri totesi, että onneksi leikattiin.



Jos tämä mahan asukas päättäisi kääntyä perätilaan, vaatisin ehdttomasti sektiota. Paranin sektiosta nopeasti. Varsinkin ensimäisen kanssa sektio ei ole toipumisen kannalta " huono asia" . Nyt kun synnäriltä kotiuduttaessamme siellä vipeltää 1v8kk ikäinen poika, voisi oman lepäämisen kanssa olla vähän eri meininki, kuin ensimäisestä, jolloin omaa lepoaikaa jäi paremmin.



Tsemppiä sinulle perätilapähkäilyihin. Hyvin on tosin aikaa vauvalla vielä kääntyä, joten toivo ei ole menetetty.





Noema, perätilapoika ja mahan asukas rv 32+5

Mulla pojan huomattiin olevan perätilassa viikolla 37, kun kävin synytystapa-arviossa. Koska vettä oli tarpeeksi, lääkäri yritti ulkokännöstä ja onnistuikin siinä. Poika pysyi kiltisti raivotarjonnassa viikoille 42+0, mutta syntyi lopulta kuitenkin sektiolla ison koon vuoksi. Mutta siis käännös onnistui vielä noilla viikoilla. Lääkäri kyllä sanoi, että yleensä ei enää noin myöhään yritä kääntää, mutta kun vettä oli niin paljon, niin onnistui.