Helsingin keskustassa/lähistöllä asuneet: miten olette sopeutuneet jonnekin pientaloalueelle?
Ahdistaako se, ettei enää ole niin paljon tekemistä käden ulottuvilla? Onko tullut eristäytynyt olo?
t: muuttoa harkitseva
Kommentit (8)
Suurin ongelma on se, että kauppaan on 800 m matkaa... se tuntuu kamalan pitkältä. Eli elämästä on pitänyt tehdä ennakoivampi. Ei ole aikaa lähteä kävelemään puolta tuntia yhteen suuntaan vain yhden pienen jutun takia. Rahaa on muuten säästynyt kummasti...
oli niin tottunut esim. piipahtamaan kahvilassa ja tottunut tapahtumiin ja ihmisvilinään-.
mutta nyt, kun olen 5 vee asunut omakotitalo/rivitalo -alueella, en takaisin keskustaan muuttaisi! meiltä on keskustaan vain se 0,5h matka, joten äkkiä pääsee. tarpeeksi äkkiä.
nautin suunnattomasti siitä, että koululaiseni saa olla pihalla vapaasti, koulmatkalla on vain ykis pieni tien ylitys, metsää lähellä. harrastusmahdollisuuden lasillekin hyvät!
ehkä n. 2 vee meni, kun totesin että takaisin keskustaan en palaa. sitä ennen oli ristiriitainen olo. nyt ei enää!
Ensimmäinen vuosi oli pahin. Alkuinnostuksen jälkeen, tuli ihan mieletön kaipuu takaisin.
Mulla on puoltoistakilsaa lähimpään kauppaan ja kyllä se tuntui pitkältä matkalta.
Autoja on melkein pakko olla kaksi. Ja vaikka autolla ajamisesta pidänkin, niin välillä ärsyttää että joka paikkaan melkein pitää ottaa auto alle.
Työmatka on pidempi, mutta aikaa kuluu silti vaan 10 min. kauemmin.
Vaikka nyt viihdynkin (mies ja lapset on viihtyneet alusta saakka), haaveilen silti siitä että, kun lapset on isoja, niin ostetaan keskustasta tai jostain lähistöltä miehen kanssa asunto.
Koskaan ei kuitenkaan tiedä, ehkä mä 15 vuoden päästä, en todellakaan halua muuttaa takaisin :)
Se katsotaan sitten!
niin, minullakin meni pari vuotta, että lopullisesti sopeuduin tänne. Mutta nytkin asumme 2 km päässä kaikista mahdollisista palveluista... eli emme missään korvessa.
Puoli tuntia 800 metriin? huh, hanki pyörä ja kohota vähän kuntoa niin aikaa menee alle 5 min.
Vierailija:
Suurin ongelma on se, että kauppaan on 800 m matkaa... se tuntuu kamalan pitkältä. Eli elämästä on pitänyt tehdä ennakoivampi. Ei ole aikaa lähteä kävelemään puolta tuntia yhteen suuntaan vain yhden pienen jutun takia. Rahaa on muuten säästynyt kummasti...
Kymmenen vuotta keskustassa asuttuani muutin mieheni kanssa kotiseudulleni Vantaalle pientaloon lapsen vuoksi. Ehdottomia plussia ovat oma piha, ulkoilumaastot ja erityisesti eläkkeellä olevat vanhempani, jotka asuvat lähellä ja helpottavat lastenhoitoa. Keskustaa kaipaamme miehen kanssa molemmat, mutta tähän elämäntilanteesen nykyinen asumismuotomme on paljon parempi. Keskustasta kaipaan kauppoja (Stockalla käyn kyllä edelleen viikoittain, joko keskustassa tai Jumbossa) ja ravintoloita. Ravintoloissa tuskin kävisin enää niin paljon kuitenkaan, en myöskään kahviloissa. Täältä meiltä on sujuvat julkiset liikenneyhteydet keskustaan, joten eristyksissä emme ole. Kaupassa käynti on muuttunut kerran/kaksi viikossa tapahtuvaksi, entisen jokapäiväisen sijaan. Kauppaan pitää varta vasten lähteä - myös vaate- yms kauppoihin, aiemmin saatoin vain pistäytyä kotimatkalla. Eniten mulla on ikävä take away - ruokaa, sushia kului aikaisemmin paljon, nyt vähemmän. Se on toki hyväkin, sillä se ei halpaa lystiä ole. Mun ja miehen harrastukset on edelleen keskustan tuntumassa, mutta autolla tai julkisilla pääsee. Kavereita oli aluksi ikävä, mutta nyt hekin ovat muuttaneet hieman kauemmaksi keskustasta, joten tapaaminen ei olisi niin helppoa kuitenkaan.
Summa summarum: kaikkeen tottuu. Keskustassa käymme edelleen fiilistelemässä, mutta lapsen ja koiran kanssa eläminen pientalossa on kyllä helpompaa. Sopeutuminen vaatii asennetta.
Pientaloalueella on hyvät ja huonot puolensa.
Hyvät:
+rauhallisuus
+oma piha
+oma paikka autolle (ei tarvitse taskuparkkeerata)
Huonot:
-surkea julkinen liikenne
-palvelujen niukkuus ja valinnanvaran puute
-autokeskeinen elämä