Miksi kaikki eivat nauti liikkumisesta eivatka saa siita hyvaa oloa? Ainoastaan luonnossa liikkumisesta pidan mutta silloinkin nautinnon lahde on

Omasta kokemuksesta sanon, että vasta kuukauden säännöllisen lenkkeilyn jälkeen oli mukava lähtä lenkille. Ensimmäinen kuukausi oli yhtä helvettiä ja pakkopullaa, koska olin todella romuna lenkkeilyn jälkeen.

Nautin myös luonnosta tai musiikista, liikuntalajin mukaan, mutta en varsinaisesti liikunnasta. Tästä juuri juttelin serkkuni kanssa, joka kyllä saa nautintoa ihan itse liikkumisestakin.

Koko ikäni olen harrastanut liikuntaa vain siksi, että sitä kuuluu tehdä. En ole kokenut saavani siitä niin hyvää oloa, että se kannattelisi liikkumaan lisää. Ja siksi säännöllinen liikunta onkin aina sitten kuukauden tai parin jälkeen jäänyt, eli liikkuminen on ollut kausittaista.



En sitten tiedä, että mikä nyt on toisin. Sain liikuntakipinän lapinlomalla, missä käytiin joka päivä hiihtämässä. Se viikko meni vain tahdonvoimalla, samoin kotona seuraava viikko. Mutta siitä se sitten lähti. Aloin huomaamaan, että olen ihan eri ihminen, ja olen ihan tahtonut ja innolla lähtenyt lenkille.



Asiat, jotka nyt ovat minulla toisin ovat kunto, lajit ja motivaatio. Eli nyt minulla oli lähtökunto niin huono, etten varasti ikinä ole ollut niin huonossa kunnossa. Varmasti siksi liikunnan edut alkoivat heti tuntumaan selvästi. Toinen juttu on lajit ja liikunnan rankkuus. Nyt en pyrkinyt kunnon kohottamiseen millään kävelylenkeillä, vaan kunnon sykettä nostavalla liikunnalla, joka kestää riittävän kauan. Eli lajeina ovat olleet hiihto ja rullaluistelu noin tunnin kerrallaan. Kolmantena nyt minulla on olllut myös todellinen motivaatio liikkua. Kotona on kaksi vaippaikäistä, univelkaa on roimasti ja kunto huono. Nyt halusin tosissani tehdä omalle olotilalleni jotain ja olen ollut todella motivoitunut parantamaan omaa hyvinvointiani. Ja kun vointini myös parani selvästi pian aloittamisen jälkeen, niin sehän vain lisäsi motivaatiota.



Minäkin olen siis miettinyt ap:n kysymystä näiden omakohtaisten kokemusteni perusteella. Eikä vastaus ole minulle ainakaan vielä täysin selvinnyt, mutta noita yllä olevia mahdollisuuksia olen pohdiskellut.

Koita eri lajeja, esim. kävely, hölkkä, kuntosali, jumppa, pyöräily jne. Käytä sykemittaria ja pidä huoli, että syke pysyy sopivalla tasolla. Itse opin nauttimaan liikunnasta vasta, kun ensimmäinen kuntosalin kymppikortti oli kulunut, kymmenen vuotta sitten. Pyrin edelleen harrastamaan mahdollisimman monipuolista liikuntaa pitääkseni mielenkiinnon yllä. Ensin tarvitaan vain paljon tahtoa, nautinto tulee kunnon ja sopivien lajien myötä!

En siis saa niitä endorfiinikicksejä joista monet puhuvat. Nautinnollisin laji on minulle jooga ja siinä nimenomaan hiljentyminen. Sen aikana von kokea todella intensiivistä iloa ja hyvää mieltä, varmaan aika lailla samaa kuin jotkut lenkillä.



Kai aivotoimintani sitten on rakennettu reagoimaan vähän eri tavalla kuin joidenkin.

nuorempana niitä kyllä tuli, mut silloin liikuinkin enemmän