Huonommuudentunne..Masentelu?
heipsis kaikki ihanat odottajat!
Kaipaisin pientä vinkkiä,neuvoa,suoraa käskyä tai apua..Melkein mitä vain!
Elän suht tuoreessa parisuhteessa,avoliitossa,ja odotamme ensimmäistä lastamme.
Olen aina ollut suht sujut itseni kanssa,tietysti pieniä ulkonäkökomplekseja lukuunottamatta.
Nyt,vaikka vatsani ei ole juurikaan turvonnut,tunnen olevani aivan hirveä lehmä. Oloa ei todellakaan auta se,että olen niin väsynyt,etten jaksa tehdä mitään,ja sitten illat kuluvat tylsyyttä valitellen ja kiukutellen. Mieheni on useaan otteeseeen maininnut,ettei osaa olla vain kotona,kun on aina touhunnut jotain.. Tuleepa hyvä mieli. Olen yrittänyt selittää,että en minäkään tästä makaamisesta nauti,enkä todellakaan ihan huvikseni loju päiviä sohvalla..
Nyt sitten olen jostain saanut päähäni,että mieheni aikoo ruveta tapailemaan muita naisia. Mitään tämänsuuntaista hän ei ole vihjannutkaan,saati sitten tehnyt. Kun olen kertonut hänelle oudoista ajatuksistani,on hän lähes suuttunut ja ihmetellyt kuinka voin edes ajatella moista. Niin,no eikös sillon tiuskita kun on jotain peliä? Eilen sitten satuin sivusilmällä näkemään kuinka kultani poisti exältäään tulleita viestejä puhelimestaan,ja tuntui että kaikki olisi romahtanut. Karkasin makkariin itkemään,eikä mieheni käsittänyt ollenkaan mistä on kyse. Enkä yrittänyt edes selittää.
En siis aiemmin ole ollut mustasukkaista tyyppiä,enkä muutenkaan epäillyt miheni puuhia. Johtuuko tämä nyt sitten hormooneista vai mistä on kyse? En halua että suhteemme kaatuu minun kuvitelmiini.. Ja vielä vähemmän haluan että kuvitelmat käyvät toteen..
Mikä avuksi,kun syytä ei oikeasti ole moisiin epäilyihin??
Kiva jos jaksat lukea..
*Kompura+tomppu 13+1
Kommentit (3)
Itselläni kävi suht samalla tavalla. Olen aina ollut hyvin itsevarma, temperamenttinen ja yhdessä olemme olleet meneväinen pariskunta. En ole koskaan itkeskellyt, riidellessä huudan enkä vollota. Ensimmäisellä kolmanneksella minusta tuli itkuinen (ei tosin ruikuttaja) mutta ihan kaikesta poraava väsynyt ja turvonnut vaimo.
Kokeilkaapa löytyykö teiltä yhteistä huumoria, jolla tämän yli selviää. Meillä oli avuksi, että kerroin heti aina kiukuteltuani ja itkettyäni (kohtauksen ohi mentyä) että tämä ei ole minua itseään ja olen hämilläni omastakin köytöksestä. Uskon että miehelle tuli sellainen olo ettei hän ole huono/ulkopuolinen ja pahan oloni aiheuttaja. Puhuttiin asiasta ja lueskelin hänelle mm. netistä ja lehdistä että hormonimylläkkä on normaalia raskauden aikana. Myös miesporukassa asiasta oli ollut puhetta...
Nyt kun viimeisiä viedään nauretaan jo yhessä tyyliin minä: " Katsotaanko joku uusi ruoka netistä?" mies " Joo katsotaan vaan, mutta sitten jos en tykkääkään siitä niin rupeet taas itseekn ja meet makkariin piiloon." :)
Ole siis rehellinen tunteistasi, uskon että se on vain hyväksi myös suhteellenne!
Tsemppiä, rouvaii
kun myös parin kaverin vaimot ovat raskaana. Voivat sitten vertailla kohtaloitaan. Miehellekin on varmaan hyväksi tajuta, että raskaus panee naisen pään enemmän tai vähemmän sekaisin. On varmaan helpompi kestää kiukuttelevaa vaimoa, kun tietää ettei se välttämättä ole henkilökohtaista!
Minusta ei taida juurikaan olla apua, mutta olen kohtalo toveri.
Kolmas raskaus jo meneillään ja joka kerta sama homma.
Tunnen itseni tylsäksi ja rumaksi.
Ja tottakai tietenkin epäilen pettämisestä yms. Ne on kyllä ne hormoonit. Ainakin minulla on hormoonit ihan sekaisin.
Nyt kolmannella kerralla tiedän ettei mies petä eikä ole pettänyt mutta epäilen että katselee hoikkia ja kauniita naisia kun itse olen jättiläinen.
Esikoisen odotus oli ehdottomasti rankin kokemus kun ei itsekkään käsittänyt mikä itsellään on.
Ja miehesi kyllä luultavasti vaan loukkaantuu kun epäilet pettämis hommista ei välttämättä siksi että olisi jotakin vispilä kauppaa.
Kyllähän sitä itsekkin loukkaantuisi jos epäiltäisiin turhasta, vai mitä?
Tosin en tunne miestäsi tai tiedä onko pettänyt edellisiä nais ystäviään.
Rankkaa on tämä raskaus aika ja jos ei mieheltä saa tarpeeksi ymmärrystä ja huomiota niin nämä mietteet ovat joillakin väistämättömiä.
Itse ainakin kaipaisin enenmmän huomiota ja ymmärrystä kun olen todella herkkä raskaus aikana. Ja mies ei sitä tajua ei koskaan.
No onneksi raskaus kestää vain noin 40 viikkoa (tosin tämä voi jatkua vielä raskauden jälkeen kun maha on pullataikinaa ja rinnoista tursuaa maitoa ja tukka on likainen kun ei ehdi suihkuun ja silmien alla on mustat pussit valvomisesta).=)
Minulla oli kaksi raskautta peräkkäin ja lapsilla 11kk ikäeroa siinä ei ehtinyt hehkeeksi ollenkaan ja olo oli aika paska suurimmaksi osaksi. Tyttö täytti tammikussa 2v ja poika helmikuussa 3v.
Ja olin onnellisesti unohtanut nämä kaikki kunnes olinkin raskaana.
Jos mies ei tajua niin hemmottele itseäsi. Käy kampaajalla, kasvohoidossa, jalkahoidossa jne. Ne omat menot jää niin vähäselle että kannattaa keksiä jotakin itsensä mieltä piristävää jolloinka tulee hieman parempi olokin. =)
Tsemppiä.
Tsirppana rv 18+4