Miksi joidenkin on niin vaikeaa ymmärtää etteivät arvosanat yksinään määritä älyä?

Itse elin lapsuuteni kovassa stressissä. En saanut kotoa tukea opiskeluun ja kärsin tarkkaavaisuushäiriöstä. Perheessäni oli paljon ongelmia, eikä energia riittänyt silloin kognitiiviseen työhön. Lisäksi olin koulukiusattu, eli luokassa olo meni aina jännittäessä. Ei kiinnostanut panostaa vähäisiä voimavarojani opiskeluun. Jos olisin opiskellut, yrittänyt ja saanut kotoani tukea, olisin varmasti pärjännyt huomattavasti paremmin. 

Olen useasti tavannut ihmisiä jotka vetävät peruskoulun tai lukion keskiarvosta suoraan johtopäätöksen älystäni. Minua on pidetty luontaisesti tyhmänä ja kyvyttömänä. Tiesin että haluan yliopistoon ja pääsin sisään, koska aloin yrittämään ja opiskelemaan. Silti näiden jankuttajien mielestä olen edelleen tyhmä koska lapsena vetelin vitosia ja kutosia. 

Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että joskus huonosti pärjäämisen syynä voi olla ympäristö?