Heikoimmista on pidettävä huolta, mutta miten huumeidenkäyttäjistä voisi pitää huolta?

Pakkohoito on ainoa järkevä vaihtoehto. Ei se huumeiden käytön hrlpottaminen tee muuta kuin lisäö ongelmia ja maksaa veronmaksajille liikaa.

Narkkarit eivät taida kestää todellisuutta ja elämää selvinpäin, niin siksi puolustelevat käyttöään. Yksi tapa olisi kieltää puolustelu lainsäädännöllä. Pakko elää aidosti läsnä tässä hetkessä olisi hyvä. 

Mikä minä olen sanomaan? Olen selvä ja huumeeton, hah hah haa ole sinäkin, jos pystyt. Olen kyllästynyt näkemään narkaamista eli elämän tuhoamista.  Ajat ovat kovat veliseni/siskoseni, joten pää selväksi!

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi käyttää narkkareita itsejään lähteenä. Eli heidän pitäisi analysoida menneisyyttään ja tunnistaa sieltä ne tekijät ja tapahumat, jotka johtivat huumeiden äärelle. Siltä pohjalta pitäisi sitten rakentaa sekä ehkäisyverkostoa, että tukiverkostoa sekä kotiin (terve koti), että yhteiskunnan toimipisteisiin (koulu, terveydenhuollon kanavat ym.). Kaikkein vaikein pala sekä rikollisuudessa, että päihteissä ovat, jotka nimenomaan haluavat itse sille polulle. Muutamat taparikolliset ovat nyt avautuneet, että sille polulle ei kannata haluta, mutta ilmeisesti tarvittaisiin muitakin kanavia, että nuori itse tajuaisi jo varhain, että siinä ei ole mitään hienoa. Mutta nuoren pitäisi saada tukea esim. koulukiusaamisen loppumisen, jos aloittamisen syy on se jne. eli yhteiskunnan tukiranka kuntoon.

Minuakin kiusattiin koulussa todella rankasti. Siltikään minusta ei tullut addiktia. Kyse on ihmisen selviytymiskeinoista. Toki minäkin nuorena parikymppisenä kävin jonkunverran baareissa ym, mutta en enempää kuin muutkaan ikäluokassa. Traumat eivät minusta ole tekosyy pilata omaa elämäänsä. Traumoja voi hoitaa paljon terveellisimillä keinoilla kuten uhreilemalla, harrastamalla käsitöitä jne. Kaikki nuo auttaa tutkitusti mielenterveyteen. Mulla on ollut paska elämä, vanhemmat oli henkisesti ja välillä fyysisesti vakivaltaisia, samoin koulussa ihmiset oli toddella julmia mua kohtaan. Pitää tehdä sellaista ajatustyötä, että nuo ihmiset on sairaita en anna heidän sairastuttaa itseäni tai että sinua satuttavat ihmiset eivät ole sen arvoisia, että sun elämä tuhoutuu. Ajattele, että olet arvokas ja parempi hyvällä tavalla (ei ylimielisesti vaan sillätavalla, että et jatka pahanolon ketjua eteenpäin). Jos joku tulee sanomaan, että mikä sinä luulet olevasi, luuletko olevasi parempi tms. niin kyllä jos elät traumoinesi ilman päihteitä etkä aiheuta ongelmia niin olet parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niistä tarvi huolehtia vaan suhtautua kuin sairaaseen eläimeen. Armoa on päästää ne narkkarit päiviltä. Jonnekin joukkohautaan kipata, niin säästyy rahat.

Harmi, etteivät vanhempasi ajatelleet sinusta samoin.

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sinä tai kukaan muukaan voi pakottaa muut elämään haluamallasi tavalla? Itsekästä. Et voi muuttaa muita kuin itseäsi. Jokaisella on oikeus tuhota elämänsä haluamallaan tavalla. Laittomuudesta johtuen päihteet ovat kalliita ja rikoksia tehtaillaan. Niin ei tarvitsisi olla. 

Ei meidän haluammalla tavalla. Mutta lasku kumminkin kaatuu veronmaksajien niskaan. Niskalaukaus on hyvä, kannatan.

Tulee pitää huolta että saavat riittävän suuria annoksia ja usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi käyttää narkkareita itsejään lähteenä. Eli heidän pitäisi analysoida menneisyyttään ja tunnistaa sieltä ne tekijät ja tapahumat, jotka johtivat huumeiden äärelle. Siltä pohjalta pitäisi sitten rakentaa sekä ehkäisyverkostoa, että tukiverkostoa sekä kotiin (terve koti), että yhteiskunnan toimipisteisiin (koulu, terveydenhuollon kanavat ym.). Kaikkein vaikein pala sekä rikollisuudessa, että päihteissä ovat, jotka nimenomaan haluavat itse sille polulle. Muutamat taparikolliset ovat nyt avautuneet, että sille polulle ei kannata haluta, mutta ilmeisesti tarvittaisiin muitakin kanavia, että nuori itse tajuaisi jo varhain, että siinä ei ole mitään hienoa. Mutta nuoren pitäisi saada tukea esim. koulukiusaamisen loppumisen, jos aloittamisen syy on se jne. eli yhteiskunnan tukiranka kuntoon.

Minuakin kiusattiin koulussa todella rankasti. Siltikään minusta ei tullut addiktia. Kyse on ihmisen selviytymiskeinoista. Toki minäkin nuorena parikymppisenä kävin jonkunverran baareissa ym, mutta en enempää kuin muutkaan ikäluokassa. Traumat eivät minusta ole tekosyy pilata omaa elämäänsä. Traumoja voi hoitaa paljon terveellisimillä keinoilla kuten uhreilemalla, harrastamalla käsitöitä jne. Kaikki nuo auttaa tutkitusti mielenterveyteen. Mulla on ollut paska elämä, vanhemmat oli henkisesti ja välillä fyysisesti vakivaltaisia, samoin koulussa ihmiset oli toddella julmia mua kohtaan. Pitää tehdä sellaista ajatustyötä, että nuo ihmiset on sairaita en anna heidän sairastuttaa itseäni tai että sinua satuttavat ihmiset eivät ole sen arvoisia, että sun elämä tuhoutuu. Ajattele, että olet arvokas ja parempi hyvällä tavalla (ei ylimielisesti vaan sillätavalla, että et jatka pahanolon ketjua eteenpäin). Jos joku tulee sanomaan, että mikä sinä luulet olevasi, luuletko olevasi parempi tms. niin kyllä jos elät traumoinesi ilman päihteitä etkä aiheuta ongelmia niin olet parempi. 

Joku toinen samassa tilanteessa voi tarvita tukea. Tää koska minä, niin kyllä muut -ajattelu on yksisilmäistä ja lyhytnäköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sinä tai kukaan muukaan voi pakottaa muut elämään haluamallasi tavalla? Itsekästä. Et voi muuttaa muita kuin itseäsi. Jokaisella on oikeus tuhota elämänsä haluamallaan tavalla. Laittomuudesta johtuen päihteet ovat kalliita ja rikoksia tehtaillaan. Niin ei tarvitsisi olla. 

Ei meidän haluammalla tavalla. Mutta lasku kumminkin kaatuu veronmaksajien niskaan. Niskalaukaus on hyvä, kannatan.

Siis miten tää aihe aina tuo esille teidät sairaat murhafantasioiden esittäjät? Hyi helvetti. 

Minäpä kerron oman tarinan lyhyessti. Isosisko ja isoveli on nistejä. Ovat minua 5 ja 7v vanhempia. Minä en ole ikinä käyttänyt mitään enkä käytä alkoakaan. 

Repivät rahansa kaikkialta. Ensin isä ja äiti lypsettiin suht loppuun. Sitten minulta vinkuivat rahaa. En lainannut, niin minun autosta lähti ensiksi renkaat kaksi kertaa. Sitten meidän kotiin murtauduttiin, kun olin töissä ja vaimo oli töissä. Jäivät kiinni. 

Rakennettiin talo ja pidettiin huoli siitä ettei ne kaksi saa ikinä tietää missä asutaan. 

Sanon ihan suoraan ettei kiinnosta pätkääkään heidän hyvinvointi jne. Itsekkäitä paskoja ja kusettavat jopa toisiaan ja ovat kai riidoissa tai ainakin on ollut riidoissa. Minä en auta. 

Mut voi tuomita ja veetuilla, ei kiinnosta. Eläkää itse sitä paskaa, kun sisaruksiin ei voi luottaa ja varastavat. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti myös joidenkin asioiden tunnistaminen lapsena ja tukikeinot ovat auttaneet monia ehkäisemään syrjäytymistä, yksi sellainen on ADHD mitä aikaisemmin se todetaan ja hoidetaan, sitä paremmin lapsella menee tulevaisuudessa, ennaltaehkäisy toimii hyvin ehkäisemään syrjäytymisistä. Joten etenkin nepsyt ovat taipuvaisia addiktoitumiselle, joten ADHD hoito varhaislapsuudesta asti tärkeeä. Se näkyy ihan tilastoissa, että ne ketkä on ajoissa diagnosoitu, heillä menee paremmin ja on vähemmän syrjäytymistä. 

Itse olen syrjäytynyt lähes joka aspektilla adhdn vuoksi, diagnoosi vasta jokunen vuosi sitten. Mutta päihteitä olen pyrkinyt välttämään koska vaikeuksia ollut muutenkin. Halusin päästä eteenpäin. No se ei suoraviivaisesti onnistunut ja opinnot, työelämä tökkii. Uuvuin. Huumeita ei, alkoa jouduin tarkkailemaan riippuvuusriskin vuoksi. Tunnistin jos jatkan, uhkaa kontrolli jäädä. Vähensi, tein däännöt. Tupakasta tosin pääsin vasta adhd-lääkityksen myötä täysin. Asiat eivät ole suoraviivaisia ja resurssit vaihtelevat. Eikä mikään sinänsä ole taattua, yritti tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoito on ainoa järkevä vaihtoehto. Ei se huumeiden käytön hrlpottaminen tee muuta kuin lisäö ongelmia ja maksaa veronmaksajille liikaa.

Pakkohoitokaan ei taida auttaa, jos ihminen itse ei halua lopettaa ---> aloittaa heti uudelleen. Pitäisi olla motivaatio ja keinot ratkaista ongelmia ilman huumeita.

Ajankohtainen kysymys. Nistejä on tässä Piritorlla taas kymmenittäin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi järjestettävä ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut siihen malliin, että käyttöä ei tarvitsisi aloittaa pahan olon hoitamiseen. Se auttaisi jo monia, ei tietysti kaikkia. 

Niinkö luulet, älä ole idiootti.  

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron oman tarinan lyhyessti. Isosisko ja isoveli on nistejä. Ovat minua 5 ja 7v vanhempia. Minä en ole ikinä käyttänyt mitään enkä käytä alkoakaan. 

Repivät rahansa kaikkialta. Ensin isä ja äiti lypsettiin suht loppuun. Sitten minulta vinkuivat rahaa. En lainannut, niin minun autosta lähti ensiksi renkaat kaksi kertaa. Sitten meidän kotiin murtauduttiin, kun olin töissä ja vaimo oli töissä. Jäivät kiinni. 

Rakennettiin talo ja pidettiin huoli siitä ettei ne kaksi saa ikinä tietää missä asutaan. 

Sanon ihan suoraan ettei kiinnosta pätkääkään heidän hyvinvointi jne. Itsekkäitä paskoja ja kusettavat jopa toisiaan ja ovat kai riidoissa tai ainakin on ollut riidoissa. Minä en auta. 

Mut voi tuomita ja veetuilla, ei kiinnosta. Eläkää itse sitä paskaa, kun sisaruksiin ei voi luottaa ja varastavat. 

Eli nuorimpana lapsena et ehkä tiedä mitkä kaikki syyt ovat johtaneet siihen, että he ovat käyttäjiä. Nuorin lapsi ei ole vastuussa, mutta ehkä jonkinlaista näkökulmaa siihen, mikä heidät on ajanut pois raiteilta voisi olla tervettä miettiä. Sattuiko heille jotain? Oliko pelkkä kokeilunhalu syynä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi käyttää narkkareita itsejään lähteenä. Eli heidän pitäisi analysoida menneisyyttään ja tunnistaa sieltä ne tekijät ja tapahumat, jotka johtivat huumeiden äärelle. Siltä pohjalta pitäisi sitten rakentaa sekä ehkäisyverkostoa, että tukiverkostoa sekä kotiin (terve koti), että yhteiskunnan toimipisteisiin (koulu, terveydenhuollon kanavat ym.). Kaikkein vaikein pala sekä rikollisuudessa, että päihteissä ovat, jotka nimenomaan haluavat itse sille polulle. Muutamat taparikolliset ovat nyt avautuneet, että sille polulle ei kannata haluta, mutta ilmeisesti tarvittaisiin muitakin kanavia, että nuori itse tajuaisi jo varhain, että siinä ei ole mitään hienoa. Mutta nuoren pitäisi saada tukea esim. koulukiusaamisen loppumisen, jos aloittamisen syy on se jne. eli yhteiskunnan tukiranka kuntoon.

Minuakin kiusattiin koulussa todella rankasti. Siltikään minusta ei tullut addiktia. Kyse on ihmisen selviytymiskeinoista. Toki minäkin nuorena parikymppisenä kävin jonkunverran baareissa ym, mutta en enempää kuin muutkaan ikäluokassa. Traumat eivät minusta ole tekosyy pilata omaa elämäänsä. Traumoja voi hoitaa paljon terveellisimillä keinoilla kuten uhreilemalla, harrastamalla käsitöitä jne. Kaikki nuo auttaa tutkitusti mielenterveyteen. Mulla on ollut paska elämä, vanhemmat oli henkisesti ja välillä fyysisesti vakivaltaisia, samoin koulussa ihmiset oli toddella julmia mua kohtaan. Pitää tehdä sellaista ajatustyötä, että nuo ihmiset on sairaita en anna heidän sairastuttaa itseäni tai että sinua satuttavat ihmiset eivät ole sen arvoisia, että sun elämä tuhoutuu. Ajattele, että olet arvokas ja parempi hyvällä tavalla (ei ylimielisesti vaan sillätavalla, että et jatka pahanolon ketjua eteenpäin). Jos joku tulee sanomaan, että mikä sinä luulet olevasi, luuletko olevasi parempi tms. niin kyllä jos elät traumoinesi ilman päihteitä etkä aiheuta ongelmia niin olet parempi. 

Joku toinen samassa tilanteessa voi tarvita tukea. Tää koska minä, niin kyllä muut -ajattelu on yksisilmäistä ja lyhytnäköistä. 

En minä niin väittänytkään, että voisi selvitä ilman tukea kiusaamisesta ja traumoista, älä ymmärrä tahallaan väärin. Lue, ymmärrä ja sisäistä. Niin kauan kun ihminen käyttää traumoja tekosyynä päihteiden käytölle, se estää häntä paranemasta addiktiosta, koska taistelutahdon ylittää säälinkerjuu. Mullakin oli niitä hetkiä kun teki mieli kerjätä sääliä, mutta ei se auta pääsemään irti niistä vaikeista traumoihin liittyvistä tunteista, että joku säälii vaikka hetkellisesti sääli tuntuu kivalta. Se hyvä puoli mun vanhemmissa oli kaikesta huolimatta, että ne opetti kuitenkin taistelutahtoa, pitää jaksaa ponnistella vaikka tuntuisi paskalta. Mulla kyllä oli kavereina joitakin addikteja ja addiktin on vaikea ymmärtää, että miten paljon energiaa addikti syö läheltään ja miten paljon se vaikuttaa muihin ja miten paljon mun addiktoitunut ystävä veti minuakin alaspäin ja hidasti mun koulunkäyntiä, onneksi hän ei kuitenkaan onnistunut täysin tuohoamaan minunkin elämääni kun edelleen, en syytä muita vaan kävin koulut loppuun enkä liikkunut missään addiktio porukoissa vaan olin välillä yksin tai etsin uusia kavereita joilla ei ollut yhtä pahoja ongelmia. Nämä ovat terveempiä selviytymiskeinoja eivätkä uhka sinulle tai addikteille. Ei tämä ole  mitään yksisilmäistä ajattelua vaan jos ei kiinosta terveemmät selvitymiskeinot eikä halua niitä kuunnella niin ihan varmasti saa jatkaa addiktion suossa elämistä. Noinko vaikeaa se peiliin katsominen on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Aikuisten oma valinta. Sitä saa mitä tilaa! (lapset pois tuollaisesta ympäristöstä)

Entä silloin kun ei olekaan kyse aikuisesta vaan sinun omasta lapsestasi?

Oletko epäonnistunut vanhempana ja kasvattajana? Etkö ole osannut antaa lapsellesi tasapainoista kasvatusta ja opettaa oikeita elämänarvoja? 

 Suurin osa narkkareista on rikkaiden pentuja. Kotona on annetti 500e käteen ja sanottu, mene ja nauti.  Jos vielä vanhemmat käyttävät salaa  niin  omena ei  yleensä putoa kauas puusta.

Tuo on hyvä pointti, itsellä ei ollut rahaa olla addikti kun sain kämäsen 2 markkaa kotoa rahaa viikossa se oli kyllä pelastus kun sai vaan jonkun karkkipussin. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee pitää huolta että saavat riittävän suuria annoksia ja usein.

Juuh ja antaa jonkin verran extraa päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei niistä tarvitse. Itse ovat valinneet elämäntyylinsä, joten nauttikoot karuun loppuun asti. Ei ne ole ihmisiä enää.

Huumeista voi päästä eroon, mutta kusipäisyys on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi käyttää narkkareita itsejään lähteenä. Eli heidän pitäisi analysoida menneisyyttään ja tunnistaa sieltä ne tekijät ja tapahumat, jotka johtivat huumeiden äärelle. Siltä pohjalta pitäisi sitten rakentaa sekä ehkäisyverkostoa, että tukiverkostoa sekä kotiin (terve koti), että yhteiskunnan toimipisteisiin (koulu, terveydenhuollon kanavat ym.). Kaikkein vaikein pala sekä rikollisuudessa, että päihteissä ovat, jotka nimenomaan haluavat itse sille polulle. Muutamat taparikolliset ovat nyt avautuneet, että sille polulle ei kannata haluta, mutta ilmeisesti tarvittaisiin muitakin kanavia, että nuori itse tajuaisi jo varhain, että siinä ei ole mitään hienoa. Mutta nuoren pitäisi saada tukea esim. koulukiusaamisen loppumisen, jos aloittamisen syy on se jne. eli yhteiskunnan tukiranka kuntoon.

Minuakin kiusattiin koulussa todella rankasti. Siltikään minusta ei tullut addiktia. Kyse on ihmisen selviytymiskeinoista. Toki minäkin nuorena parikymppisenä kävin jonkunverran baareissa ym, mutta en enempää kuin muutkaan ikäluokassa. Traumat eivät minusta ole tekosyy pilata omaa elämäänsä. Traumoja voi hoitaa paljon terveellisimillä keinoilla kuten uhreilemalla, harrastamalla käsitöitä jne. Kaikki nuo auttaa tutkitusti mielenterveyteen. Mulla on ollut paska elämä, vanhemmat oli henkisesti ja välillä fyysisesti vakivaltaisia, samoin koulussa ihmiset oli toddella julmia mua kohtaan. Pitää tehdä sellaista ajatustyötä, että nuo ihmiset on sairaita en anna heidän sairastuttaa itseäni tai että sinua satuttavat ihmiset eivät ole sen arvoisia, että sun elämä tuhoutuu. Ajattele, että olet arvokas ja parempi hyvällä tavalla (ei ylimielisesti vaan sillätavalla, että et jatka pahanolon ketjua eteenpäin). Jos joku tulee sanomaan, että mikä sinä luulet olevasi, luuletko olevasi parempi tms. niin kyllä jos elät traumoinesi ilman päihteitä etkä aiheuta ongelmia niin olet parempi. 

Joku toinen samassa tilanteessa voi tarvita tukea. Tää koska minä, niin kyllä muut -ajattelu on yksisilmäistä ja lyhytnäköistä. 

En minä niin väittänytkään, että voisi selvitä ilman tukea kiusaamisesta ja traumoista, älä ymmärrä tahallaan väärin. Lue, ymmärrä ja sisäistä. Niin kauan kun ihminen käyttää traumoja tekosyynä päihteiden käytölle, se estää häntä paranemasta addiktiosta, koska taistelutahdon ylittää säälinkerjuu. Mullakin oli niitä hetkiä kun teki mieli kerjätä sääliä, mutta ei se auta pääsemään irti niistä vaikeista traumoihin liittyvistä tunteista, että joku säälii vaikka hetkellisesti sääli tuntuu kivalta. Se hyvä puoli mun vanhemmissa oli kaikesta huolimatta, että ne opetti kuitenkin taistelutahtoa, pitää jaksaa ponnistella vaikka tuntuisi paskalta. Mulla kyllä oli kavereina joitakin addikteja ja addiktin on vaikea ymmärtää, että miten paljon energiaa addikti syö läheltään ja miten paljon se vaikuttaa muihin ja miten paljon mun addiktoitunut ystävä veti minuakin alaspäin ja hidasti mun koulunkäyntiä, onneksi hän ei kuitenkaan onnistunut täysin tuohoamaan minunkin elämääni kun edelleen, en syytä muita vaan kävin koulut loppuun enkä liikkunut missään addiktio porukoissa vaan olin välillä yksin tai etsin uusia kavereita joilla ei ollut yhtä pahoja ongelmia. Nämä ovat terveempiä selviytymiskeinoja eivätkä uhka sinulle tai addikteille. Ei tämä ole  mitään yksisilmäistä ajattelua vaan jos ei kiinosta terveemmät selvitymiskeinot eikä halua niitä kuunnella niin ihan varmasti saa jatkaa addiktion suossa elämistä. Noinko vaikeaa se peiliin katsominen on. 

Voit ihan itse katsoa sinne peiliisi ja miettiä jostain muusta, kuin omasta näkökulmastasi.