Voiko oikeesti rv 20 jo joutua lyllertämään kuin ankka?

Työkaverini vaappuu pitkin käytäviä, valittaa selkäänsä, ei pysty istumaan jne. Mahaa kuitenkaan tuskin edes huomaa vielä. Voiko oikeasti jollakin olla tuossa vaiheessa jo noin vaikeaa? Mitä se sitten on raskauden loppuvaiheessa? Itse elin täysin normaalia elämää loppuun saakka, lavatansseissakin oltiin vielä viikkoa ennen, joten en ymmärrä tuollaista. Väistämättä tulee mieleen ajatus, että onkohan puolet vaivoista keksittyjä niin pääsee helpommalla ja saa huomiota...

Kullakin on omanlaisensa.

Jo saman ihmisen eri raskaudet on niin epäkelpoja verrattaviksi. Itsellä tämä neljäs raskaus on ollut fyysisesti niin helppo et voisin hyvin vielä juosta. Olen tyytynyt "vain" kävelemään tosi reippaasti tunnin hikilenkin päivässä.

Rv 36 menossa hyvää kyytiä jo.



Joku voi olla kipeä rv 20.. ei pidä vähätellä raskauden tuomia ongelmia toisella.

Siihen osui joku lantion liitosten löystyminen tms, ja käveleminen oli vähän aikaa tosi kivuliasta, vaikka mahaakaan ei ollut vielä paljon. Silloin iski pieni pakokauhu että minkähänlaiseksi loppuraskaus muodostuisi, mutta onneksi kivut loppuivat jonkin ajan kuluttua.

huomiohakuisuus lisääntynyt vuosi vuodelta. Huomaahan sen näistä "apua, olen raskaana ja söin kalaa/lihaa/salaattia/jäätelöä/maitotuotteita" -aloituksistakin, miten joillekin raskaus ei enää ole mikään luonnollinen, lähes jokaisen naisen elämään kuuluva juttu, vaan keino saada itselleen valtavasti huomiota tekeytymällä lähes liikuntakyvyttömäksi ja nipottamalla ja hysterisoitumalla ruuasta heti raskauden ensimetreistä alkaen. Kun sitä raskautta ei vielä koko maailma muuten huomaa, eikä pidä raskaana olevaa kuin kukkaa kämmenellä, niin täytyyhän sitä vaappua kuin ankka ja tehdä suuri numero siitä, mitä voi syödä ja mitä ei...



Terv. Raskausaikana graavilohta syönyt ja punaviiniä silloin tällöin juonut ja vielä rv 40+4 pyöräillyt...

Liitoskivut pahimmillaan.

tämän on tarkoitus suojata kehoa, mutta joskus ne venyvät asentoihin, joihin niiden ei kuuluisi venyä...Varsinkin pienikokoisilla ja selkäongelmaisilla raskaus voi laukaista lopullisen ala- ja ristiselkäongelmakierteen.



Itselläni kävi juuri näin. Jo ensimmäisen kolmanneksen lopulla alaselkä oli ihan paskana ja vaapuin ja valitin minkä kerkesin. Loppuraskaudesta taas maha oli ihan liian iso 160-centtisen ja 47-kiloisen vartaloni kannateltavaksi ja selkä oli siksi paskana. Parhaiten meni siinä 5-7 raskauskuukausina. Mutta siis joo, alkuraskaudesta oli miltei vaikeinta.



Ei kyseessä ole se vatsan koko, vaan SELKÄKIVUT. Niitähän nyt voi olla vaikka ei olisi raskaanakaan...

Mahaa ei vielä näkynyt mutta en pystynyt lainkaan kävelemään ta istumaan. Koko ajan tuntisi siltä kuin joku olisi käynyt pesäpallomailalla hakkaamassa mun häpyluun murskaksi. Sairaslomalla olin koko loppuraskausajan ja välillä kipu muistuttaa itsestään vaikken enää olekaan raskaana.

Mä en oikein tajua ollenkaan tuota ap:n aatusmaailmaa. Mitä se sulta on pois, jos toinen valittaa kipuansa, oikeata tai ei?



Raskaudet ovat todellakin erilaisia, jopa siis samalla ihmisellä. Jos itse on parissakin raskaudessa voinut hyvin, niin ei kai se tarkoita, että kaikki muut maailman naiset voivat siksi hyvin?

että joutuvat vaappumaan kuin ankat. Ei kai nyt kukaan tahallaan lyllerrä ja näytä typerältä huomiota saadakseen...



Inhottaa se miten ne joilla on ollut helppoa tulevat ei ainoastaan leveilemään sillä vaan vielä syyllistämään niitä joilla ei ollut yhtä hyvä tuuri.



t. eräs joka hädin tuskin pystyi liitoskivuilta kävelemään

Inhottaa se miten ne joilla on ollut helppoa tulevat ei ainoastaan leveilemään sillä vaan vielä syyllistämään niitä joilla ei ollut yhtä hyvä tuuri

Tuskin voin uskoa ap:n todella ajattelevan noin, tekee oikein pahaa ajatella että on kanssa-äitejä, jotka oikeasti kuvittelevat että raskausaika on kaikilla samanlainen:-(

Itsekään en ole pystynyt paljoa kävelemään enää rv20 jälkeen, saatikka sitten "reippailemaan" tms (kiitos liitos- ja muiden selkä- ja jalkakipujen, minulla on krooninen sairaus). Oksensin melkein päivittäin noille viikoille, joten koko raskausaika oli aika "sairasta", molempia lapsia odottaessani.

Kolmatta ei meille ainakaan suunnitellusti tule, sillä vielä yhtä raskaus- ja pikkuvauva-aikaa ei minun kroppani enää kestä:-(

Hienoa, jos juuri sinulla on "helppo" raskaus, nauti siitä. Mutta mieti vähän, ennenkuin mollaat muita tulevia äitejä, he eivät ehkä ole niin onnellisessa tilanteessa.

Siihen osui joku lantion liitosten löystyminen tms, ja käveleminen oli vähän aikaa tosi kivuliasta, vaikka mahaakaan ei ollut vielä paljon. Silloin iski pieni pakokauhu että minkähänlaiseksi loppuraskaus muodostuisi, mutta onneksi kivut loppuivat jonkin ajan kuluttua.

Ja itseasiassa just viikolla 9 pyorryin keskella katua selkakivun takia (joo ja ambulanssilla sairaalaan, enka moneen paivaan saanut kunnolla kaveltya). Sanoivat etta syina oli hormonien aiheuttamat liitosten loystymiset. Kyseessa ei siis ollut paino tai maha tms. Loppuraskaus menikin hyvin, en pahasti lyllertanyt, ja viimeisella ulkomaan lentomatkalla oli viela viikolla 36.

siinä rv 20 kieppeillä. Lopussa ei sitten muuta vaivaa kuin jatkuvaa supistelua.