Kansalaiset, medborgare: tehdään poliitikkojen elämä vaikeaksi - ollaan tuuliviirejä

Nyt 40v ikään tullessa olen löytänyt oman poliittisen kotini.  Se on poliittinen tuuliviiriys.  Minulla on arvot, ihmiskuva, ideologia, talouspoliittisia näkemyksiä, koulutuspoliittisia näkemyksiä jne. ja uskon demokratiaan, mutta niillä ei ole mitään merkitystä äänestyskäyttäytymiseeni.  Tällä kerralla äänestän vasemmistoa, koska oikeisto on vallassa.  Äänestän liberaaleja, koska konservatiivit ovat vallassa.  Äänestän kommunisteja, koska kapitalistit ovat vallassa.  Huomenna äänestän oikeistoa, kun vasemmisto on vallassa.  Äänestän konservatiiveja, kun liberaalit ovat vallassa.  Äänestän kapitalisteja, kun kommunistit ovat vallassa.  Olen päätynyt tähän äänestysstrategiaan tarkastellessani suomalaista poliittista kulttuuria.  Mikään ei kiinnosta poliitikkoja niin paljon kuin oma henkilökohtainen hillotolppa.  Timo Soini, Ilkka Kanerva, Eero Heinäluoma, Ville Niinistö, Li Andersson, Ben Zyskowicz, Alexander Stubb, kaikki esimerkkejä elinikäisistä hillotolppapoliitikoista.

Poliitikkojen kuuluu pelätä ja inhota kansaa, ei toisinpäin.  Äänestävästä populaatiosta poliittisia tuuliviirejä poliitikot vihaavat kaikkeista eniten, minä ainakin vihaisin jos olisin poliitikko.  Kuka tykkää epävarmuudesta elämässään?  Kuka tykkää siitä että työttömyys tai tukien menetys voi iskeä milloin tahansa?  Kuka tykkää karensseista, kodittomuudesta?  Annetaan poliitikkojen ja politiikkapyrkyrien maistaa omaa lääkettään...  Ihan sama mitä sanovat tai tekevät, hillotolppa ja varmat tulot ovat heidän ykkösmotivaattori.  Tällaisessa poliittisessa kulttuurissa poliittisen kaaoksen maksimointi on ainoa järjellinen strategia mikä äänestäjällä on.  Jotta poliitikotkin kokisivat pätkätöiden, työttömyyden ja kuntoutus- ym. himmeleiden kaaoksen ja valtavan epävarmuuden toimeentulosta.  Saatko leipää huomenna?  Heitä noppaa!  Aivan kuten tavan kansalainen tänä päivänä.  Emme saa ikimaailmassa päteviä ja kunnollisia poliitikkoja, jos he eivät ymmärrä kansalaisten todellisuutta.  "Poliittisen kokemuksen" hyödyllisyys on jotain, joka lähinnä naurattaa minua.

Toki voisin äänestää semmoista poliitikkoa, puolueriippumattomasti, joka lupailee poliitikkojen etuuksien romuttamista, mutta sellaisenkin kanssa kannattaa olla varovainen, koska jokainen miettii omaa selviytymistään ensimmäisenä.  Joten siinä tapauksessa äänestäisin tänään poliitikkojen etuuksien romuttajaa ja huomenna poliitikkojen etuuksien kannattajaa maksimoidakseni heidän elämänsä henkilökohtaisen kaaoksen, mikä on johdonmukaista valitsemani äänestyskäyttäytymisen kanssa.