Onko täällä kukaan irtisanoutunut töistä työuupumuksen, työpaikkakiusaamisen tms. takia, vaikkei uutta työpaikkaa ole tiedossa?

Kyllä olen, kolme kertaa

Pari kertaa lähtenyt ennen kuin sonta osuu tuulettimeen. Perseelleen meneviä projekteja joista pitää päästä eroon hyvissä ajoin ennen syntipukkien hakemista. Yhdessä meni koko leuanheiluttajien firma myyntiin ja piti siis päästä pois ennen kuin ostajalle valkeni että haukkasi paskaa. Tilauksia haalittiin, mutta niitä hommia ei edes aloitettu eikä oikein ollut osaamistakaan. No huutoa kuulemma saivat sinne jääneet ja kenkähän siellä alkoi sitten heilumaan. Toisessa oli projektin suunnitelmissa massiivisia puutteita johtuen ettei suunnitelmien tilaajaa kiinnostanut tarkastaminen. Puutteet saatiin jotenkin paikattua, mutta lopputulos oli sikäli korttitalon päälle tehty korttitalo, jotta piti häipyä ennen sen toisen korttitalon rakentamista. 

Älkää nyt tän takia ottako lopareita

Olen kerran lähtenyt itse irtisanoutumalla eikä uudesta työpaikasta ollut tietoakaan ja silloin oli 1990-luku ja lama. Jonkun ajan kuluttua luulin tehneeni elämäni munauksen, kun tajusin heikot työllistymismahdollisuudet, mutta purin hammasta ja jatkoin sinikkäästi eteen päin erilaisiin koulutuksiin osallistumalla ja pätkätöitä tekemällä. Melkein 5 v. siinä meni ja sitten se vakinainen työpaikka vielä kuitenkin löytyi ja siinä työpaikassa olinkin seuraavat n. 20 v. kunnes eläköidyin. Lopulta omatoiminen irtisanoutumisenikin silloin 1990-luvulla osoittautui erinäisistä syistä ihan oikeaksi valinnaksi. 

Kyllä, useamman kerran, viimeksi vuonna 2014. En tiedä, miksi olen sellainen väheksytty tunnollinen kynnysmatto, jolle kaadetaan kaikki epämieluisat ja poissaolevien työt.

 Nyt on vihdoinkin ihan siedettävä työpaikka ja ikääkin yli 60v, joten en todellakaan enää irtisanoutuisi. 

Kyllä olen kerran irtisanoutunut työpaikasta. Työilmapiiri tosi huono, liian paljon töitä ja liian vähän työntekijöitä. Päätin, että ennemmin säilytän oma mielenterveyteni, kuin että itkuisena ja väsyneenä teen ylitöitä ja silti mulle vaan vähäteltiin mun työtehtävien määrää. Edellinenkin työntekijä irtisanoutui sieltä vaikka oli vakityösuhteessa. Sitä mä vähän ihmettelin, mutta päätin yrittää.  Ostin sitten Taittinger-shamppanjapullon kun pääsin siitä toimisto. Olen ollut muualla sitten töissä ja samanlaista ei ole enää tapahtunut, on ollut tosi hyviä työkavereita. 

Tarkoitus olisi viimeistään syksyllä. Niin loppu tuohon työhön. Henkisesti ja psyykkisesti todella raskasta ja vielä fyysisesti myös.

Olen, mutta oli lyhyt sijaisuus tiedossa silloin.

Jos oikeasti on työuupunut, silloin voi jäädä sairaslomalle ja etsiä sen aikana uusia hommia.

Suosittelen ennen irtisanoutumista selvittämään esim. kiusaajien kotiosoitteen. Mikään muu ei niille kusipäille tehoa.

2002 Piti irtisanoutua vakityöstä. Sinne alettiin palkata pikkupomoiksi,johtajien kyvyttömiä, kyykyttäviä mulkkuja sukulaispoikia, suoraa koulunpenkiltä, ilman minkäänlaista kokemusta. Oma rautainen ammattitaito pyyhkäistiin kerralla matalaksi. Sanoin kehityskeskustelun päätteeksi yhdelle kädettömälle, pikkuhitlerille, että jos olet tuota mieltä minusta, niin tinaa s...tanan nilkki itse pyttysi. Lähdin heti. Mitään ei ollut tiedossa. Kaveri vinkkasi Norjassa toimivasta, Suomalaisten omistamasta asennusfirmasta. Siellä meni muutama vuosi, kierrellen eri tehtaita. Nyt kohta 20 vuotta pyörittänyt, niillä pääomilla aloitettua omaa firmaa. Tämä entinen firma myytiin jollekin sijoitusfirmalle. Putsasivat ensimmäisenä ulos, nämä onnettomat tunarit, mutta ennen sitä oli kerinnyt hiljaista tietoa lähteä paljon ulos. Kaikki kynnellekykenevät olivat vaihtaneet muualle hommiin. 

Oma terveys menee kaiken edelle. Opin sen vaikeimman kautta

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa lähtenyt ennen kuin sonta osuu tuulettimeen. Perseelleen meneviä projekteja joista pitää päästä eroon hyvissä ajoin ennen syntipukkien hakemista. Yhdessä meni koko leuanheiluttajien firma myyntiin ja piti siis päästä pois ennen kuin ostajalle valkeni että haukkasi paskaa. Tilauksia haalittiin, mutta niitä hommia ei edes aloitettu eikä oikein ollut osaamistakaan. No huutoa kuulemma saivat sinne jääneet ja kenkähän siellä alkoi sitten heilumaan. Toisessa oli projektin suunnitelmissa massiivisia puutteita johtuen ettei suunnitelmien tilaajaa kiinnostanut tarkastaminen. Puutteet saatiin jotenkin paikattua, mutta lopputulos oli sikäli korttitalon päälle tehty korttitalo, jotta piti häipyä ennen sen toisen korttitalon rakentamista. 

Mutta sinä olet se työpaikan hengenkohottaja ja tukipilari.

Vierailija kirjoitti:

Oma terveys menee kaiken edelle. Opin sen vaikeimman kautta

Näitä uhriutuijia kyllä riittää. Joita nyt sitten elätämme jee jee.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti on työuupunut, silloin voi jäädä sairaslomalle ja etsiä sen aikana uusia hommia.

Kuka hullllu tuollaisen palkkaisi?

Olen kerran

Kyllä. Irtisanouduin ja ihan tyhjän päälle. Säästöjen varassa jonkin aikaa piti elellä.

Päätös kypsyi hiljalleen ja realisoitui,  kun yrityksen johdon ymmärrys lakien noudattamisesta hämärtymistään hämärtyi.  

Oli pakko kun en enää yhtenä aamuna päässyt sohvalta ylös. Yritin siltikin ylös ja itkin kun keho ei enää totellut mun käskyjä.

Useamman kerran. Karenssit menneet sairaslomalla. Nyt työttömänä ja onnellisempi kuin vuosiin. 

Vierailija kirjoitti:

Oli pakko kun en enää yhtenä aamuna päässyt sohvalta ylös. Yritin siltikin ylös ja itkin kun keho ei enää totellut mun käskyjä.

Mulla flippasi kun aamulla huomasin, että jauhelihakastike oli jäänyt yöksi pöydälle. Katkaisi kamelin selän.