Biologinen lapsi vai adoptio, kun isäkandidaatti puuttuu?
Olen 36-vuotias nainen, jonka elämässä on kaikki muu kohdallaan - vain oma perhe puuttuu. Pitkäaikainen avoliittoni purkautui kaksi vuotta sitten osittain siksi, että mies ei halunnut lasta. Olen nyt vakavissani miettimässä, että ryhtyisin tietoisesti yksinhuoltajaksi. Onko täällä muita saman ratkaisun tehneitä? Kuinka lapsenne on saanut alkunsa? Vai oletteko kenties adoptoineet?
Kommentit (13)
lyön vetoa että sinulla on jo itsellä kaksi lasta.
Isättömiä lapsia on aina ollut ja on aina oleva, ei se loppuviimeksi niin kummallista ole. Pääasia että on rakastava äiti ja sukulaiset.
mutta adoptiolapsen saaminen on tunnetusti tosi vaikeaa, ja maksaa maltaita. Etsi vaan nopeasti itsellesi mies. Vastaavassa tilanteessa olevia miehiä on pilvin pimein. Älä ole liian vaativa, jonkun kanssa sitä vaan on opeteltava elämään. Joku fiksu, ei juoppo, työssäkäyvä mies. Eroatte sitten jos ei synkkaa. Lapsia haluavia miehiä on vaikka kuinka paljon. Me päätettiin haluta lasta, vaikka suhde ei kaikilta osin toiminut. Nyt on jo kolme lasta ja ihan hyvin menee.
Isähahmojakin riittää, sillä minulla on kolme veljeä, joiden kanssa olen hyvin läheinen, ja isänikin on vielä oikein hyväkuntoinen.
ap
Sanoisin että kumpi vain, mutta älä huijaa ketään isäksi!! Lapsi pärjää yhdellä rakastavalla vanhemmalla paremmin kuin hyvin, tukiverkko olisi kyllä tarpeen, isovanhemmat tms..
Uskon, että lapselle on parempi elää yhden rakastavan vanhemman kanssa kuin todistaa toimimatonta liittoa. Ja hyvät miehet tuntuvat olevan todella harvassa - sen olen näiden muutaman sinkkuvuoden aikana oppinut.
ap
Oma lapsi se olla pitää jos värkit on kunnossa. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea, rakkautta ja halua hoivata ja huolehtia.
Jos et halua miestä taloosi niin toimi näin.
Tai
Voithan etsiä myös miesystävän ja tehdä hänen kanssaan lapsen tai perustaa perheen.
Joten aina tuo perhekuvio ei toimi ja ihan hyvin sitä pärjää ilman miestäkin
Interpedia ei edes ota yksinhakijoita jonoon, siellä on 70 hakijan ruuhka, Pelan ja Helsingin kaupungin tilanne on ihan yhtä ruuhkainen.
uskon että molemmilla tavoilla lapsestasi tulee yhtä rakas. Ja todella kun lapsi saa rakkautta osakseen niin se on tärkeintä. En vähättele isän osuutta ollenkaan, päinvastoin, mutta itse olen sitä mieltä että sillä perusteella ei voi kieltää toiselta lasta.
Rankkaa yksinhuoltajalla on, en sitä voi väheksyä. Mutta jos olet valmis , niin siitä vaan.
t. nuori eski ja yksinhuoltaja
kun tämä maapallo on pilvin pimein täynnä lapsia jotka on vailla vanhempia.
Mix se olisi pakko olla biologinen jos ei aio tehdä sitä miehen kanssa jonka kanssa on suhteessa ja jota rakastaa.
Ihan älyttömän itsekkääksi on maailma mennyt,on pakko olla nk. oma.
Vierailija:
kun tämä maapallo on pilvin pimein täynnä lapsia jotka on vailla vanhempia.
Mix se olisi pakko olla biologinen jos ei aio tehdä sitä miehen kanssa jonka kanssa on suhteessa ja jota rakastaa.
Ihan älyttömän itsekkääksi on maailma mennyt,on pakko olla nk. oma.
Lapsi pärjää helpommin yh:n kanssa kun perheessä jossa ongelmia jotka väistämättä heijastuu lapsiin.
Hyvä perheyhteisö on toki tavottelemisen arvoinen mutta erotilastot kertoo omaa karua kieltään. Sitten on joukko niitä joilla ei ole rohkeutta erota ja ollaan liitossa jossa on väkivaltaa, pettämistä, päihteiden väärinkäyttöä yms. Toki niitä onnelisia perheitäkin on sitä en kiellä.
Joten mitään pahaa ei ole isättömässä lapsessa, toki kaikilla on isä mutta ei isää perheessä.
Uuden hedelmöityshoitolain myötä luovutettuja sukusoluja ei käytännössä ole enää saatavilla.