Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi vai ei..? Olenko liian vanha vai en..? Eli kaikenlaista pohdintaa =)
28.09.2008 |
Eli siis kyselen teidän mielipiteitänne asiasta. En ole seurannut palstaa ikuisuuksiin, joten en ikävä kyllä tiedä jos tästä aiheesta on juuri puhuttu..
Itse olen 36v ja yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli sellainen tunne, että josko vielä kuitenkin yksi lapsi... Meillä on kaksi lasta, 6 ja 4 vuotiaat. Olimme tavallaan jo sopineet, että lapset on nyt "tehty". Mutta koko ajan on ollut se optio, että ehkä sitten joskus kuitenkin.
Nyt vain tuntuu siltä, että ikä alkaa jo olla este. Emme pystyisi ihan heti edes aloittamaan vauvan yrittämistä, joten olisin varmasti ainakin 38v ennenkuin lapsi tulisi. Tai siis, tulisi jos tulisi, ymmärrän toki että se ei välttämättä kävisi enää sormiaan napsauttamalla.
Muutenkin olo on hiukan kaksijakoinen, toisaalta tuntuu että nyt kun alkaa noiden lasten kanssa jo helpottaa, niin olisiko sitä hullu jos tekisi vielä yhden ja taas tulisi yövalvomiset jne. Mutta, mutta... toisaalta onhan ne vauvat aivan ihania. Lisäksi olen aina haaveillut kolmesta lapsesta.
Olisi tosi mukava lukea teidän muiden ajatuksia näistä asioista. Onko ehkä muita samassa tilanteessa olevia / olleita?
Kommentit (7)
Miehen kanssahan tämä pitää neuvotella. Onko hänellä samat tunnelmat kuin sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka jokainen sen arvioikin itse oman jaksamisensa mukaan. Minä olen 40, lapset 7 ja 5 ja lapsiluku jää siihen. Vauvat ovat toki ihania, mutta en jaksa enää yhtään yövalvomista (töissäkin siihen joutuu), uhmaikää, pottaharjoittelua, kuravaatteiden pukemista jne. Ihanan ikäisiä lapsia nämä 5-7-vuotiaat: omatoimisia, pohdiskelevia, toimeliaita. Lisäksi tykkäämme olla paljon liikkeellä, ystävät ja suku asuu kaukana, joten kahden kanssa liikahtaa helpommin. Joskus mietin myös maailmanlaajuisesti, että täällä on jo riittävästi lapsia. Taloudellisestikin se vaikuttaisi: muuttaisimme suurempaan asuntoon, ostaisimme isomman auton, lisää ansionmenetystä ja päiväkotimaksuja.
En ole koskaan haikaillut kolmannen lapsen perään, joten minulle valinta on langennut itsestään. Kuuntele omaa sydäntäsi - ja miehesi ;)
Mietin, tuleeko nuorimmasta yksinäinen. Miehen ratkaisu pulmaan on, että tehdään neljäskin. ;)
4
Suunnitelmissa on vuoden, parin päästä yrittää kolmatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta näin kolmen lapsen äitinä täytyy sanoa, että rankkaa on välillä.. En tiedä, ainakin sen sanon että jos nyt tiedän mitä silloin aiemmin en, niin tekisin sen kolmannen vasta sitten kun keskimmäinen osaa puhua ja pissiä pottaan.. Kaksien vaippojen kanssa kun pulaa niin onpahan tekemistä!
Jos tuntuu että jaksat niin mikä ettei!
Pähkäilin ja mietin ja innostuin ja epäröin. Mietin miten sisarten kasvaessa oli jo niin paljon helpompaa, mitkä riskit iällä olivat, mitkä oli ne omat voimavarat nyt ja 17 vuoden kuluttua, mitä tukiverkkoja ja sukulaisia oli jne.
Päädyimme iltatähden tekoon (meillä sisaret vanhempia kun teillä) ja kun vauva syntyi ihmettelin mitä oiken olin pähkäillyt, lapsi oli enemmän kun mitä ikinä olin kuvitellut. Omia voimavaroja löytyi enemmän kun tiesinkään. Isosisaret ottivat sisaren rakkaudella vastaan,
Ainoa mikä yllätti, oli että ne ystävät jotka niin olivat suunnittelussa ja raskaudessakin vielä mukana, ne joilla jo isoja lapsia ovat kaikonneet. Ja en todellakaan puhu vain vauvasta, siihen on niitä vauvallisia tuttuja.