Onko automaattisesti niin että kaikkein onnellisimmat ja

Todellisimmillaan onnellisuus lähtee sisältäpäin, eikä mikään materiaalinen tai ulkoisessa maailmassa tapahtuva vaikuta siihen. Onnellisuus on pysyvä mielentila, harva on sen saavuttanut.

Tiilitalossa asutaan ;) Autoa ei ole, eikä minulla ole edes korttia!

Eikä lapsikaan ole vielä lukioikään ehtinyt.



Onnellisuuden yleistyksiä lienee turha hakea..

Asutaan vuokralla ja ollaan kunnollisia. Ei polteta ja juodaan alkoa vain nautinnon vuoksi ei humaltumistarkoituksessa. Mies käy töissä ja itse opiskelen ammattikorkeakoulussa. Auto on vm. -91. Parisuhde voi paremmin kuin koskaan, vaikka yhdessä ollaan oltu jo 11 vuotta ja lapsia kolme.



Enkä edes toivo, että lapset menisi lukioon. Ihan ok, jos tietävät mitä haluavat ja menevät lukioon ja jatko-opintoihin, mutta ei välttämätöntä. Itse kävin lukion eikä siitä mitään hyötyä ole ollut. Ammattikouluun olisin mennyt, jos haaveammatti olisi ollut silloin tiedossa.

on tehty tieteellinen tutkimus, että suomalaiset ovat eläneet onnellisinta aikaansa silloin kun heillä on ollut vähiten rahaa käytössään...älkää pyytäkö hakemaan sitä tutkimusta mutta kyllä sellainen on tehty..(=

joiden lapsi menee hoitoon vuoden ikäisenä, että saadaan lainan lyhennykset hoidettua. Samasa syystä isä painaa pitkää päivää, nähden lapsia pari tuntia viikon aikana, silloinkin rätti väsyneenä...



Ulos päin kaikki kiiltää, mutta kaunis kuva särkyy jonain päivänä. Sitten kun talo ja autot on saatu maksettua, 50-vuotias isä saa sydänkohtauksen, ja alkaa miettiä elettyä elämäänsä. Hän tajuaa ettei enää tunne vaimoaan eikä lapsiaan.



Hän rakastuu sihteeriinsä, asunto ja muu omaisuus jakoon (se sama omaisuus jonka vuoksi uhrattiin parisuhde, terveys ja ajan vietto lasten kanssa). Parikymppinen sihteeri haluaa helpon elämän, hankitaan pari lasta " pomon" =miehen kanssa, ja elellään mukavasti. Mies ei halua toistaa tekemiään virheitä, ja antaa aikaansa uudelle vaimolleen ja lapsilleen.



Ex-vaimosta tämä on väärin, hän on jääbyt yksinään perheen lasten kanssa, niistä yksi on neljän lapsen yh (isän huomiotta jättäminen on ajanut hänet etsimään lohtua nuoresta alkaen kaikenlaisten renttujen sylistä) toinen kärsii masennuksesta ja kokee olevansa riittämätön, ja kolmas on vieroituksessa.

itse kotona lasten kanssa, töitä teen noin 6 päivää kuussa :)



miehellä oma firma, joten töitä kyllä paiskii ja ahkera on.



ollaan onnellisia.

lukioon kannustan poikia VAIN siinä tapauksessa että sitten myös jatkavat siitä opintoja, että lukio on sitten vain yleissivistävä tutkinto myöhempiä opintoja varten.



mutta muussa tapauskessa suosotan ammattiopintoja, koska kauheasti näkee ja kuulee näitä ylppäreitä välivuoksineen jotka jämähtävät....

YLIOPISTOON jämähtävät...! Monella syy välivuosiin on se, ettei pääse yliopistoon sisälle. Toisaalta taas moni joka pääsee, elää rempseää yliopisto elämää jopa kymmenen vuotta, opinnot edistyvät hitaasti ja kun tukikuukaudet loppuvat, valmistumista hidastaa sekin että on pakko painaa jotain hantti hommaa henkensä pitimiksi...



Minusta olisi hyvä, jos KAIKKI halukkaat pääsisivät yliopistoon, ja siellä rankalla kädellä sitten karsittaisiin niitä pois, jotka eivät jaksa opiskella. Menetelmä olisi reilu, ja käytössä monessa maassa...! Yliopistossa opiskelisivat ne, joilla on motivaatiota OPISKELUUN, eivät ne jotka pääsivät pääsykokeista läpi, ja heittäytyivät sen jälkeen viettämään huolentonta pulsu elämää...