Perintö ei tee lapsia onnellisiksi, koska onnellisuus syntyy omasta työstä ja saavutuksista, ei ansaitsemattomasta rahasta

Hm... tavallaan se että ei ole miljonäärivanhempia, pakottaa tekemään elämällään jotain että saa laskut maksettua. Ja se tekeminen tuo elämään sisältöä. Jos olisi niin paljon rahaa että ei tarveisi töissä käydä niin kaveriporukka jne olisi hyvin erilainen. Eläisi varmasti aikamoisessa kulpassa. Kuitenkin suuri osa maailman väestöstä on ihan taviksia (ja sekin on superetuoikeutettua maailman köyhimpiin verrattuna) ja tavikset osaa ajatella asioita usein myös enemmän heikompiosaisten kannalta koska heille/meille se raha ei ole koskaan kasvanut puusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olisin onnellisempi jos olisin saanut perintöä vaikkapa edes muutaman tonnin vaan enpä saanut. Köyhän lapseksi syntyminen ei ole mikään ilo eikä myöskään köyhän lapsena eläminen ja valitettava tosiasia on, että köyhyys tuppaa olemaan olemaan usein periytyvää eikä vähiten syystä, että niukoista olosuhteista lähtevillä ei vain ole kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin paremmat lähtökohdat saaneilla. Rahalla on  onnelliseen elämään vaikutusta väittävät sitten jotkut proffesorit tästä asiasta mitä muuta tahansa.

Moni saa perintönsä vasta siinä vaiheessa, kun on ollut työelämässä vuosikymmeniä ja kerännyt jo omaa varallisuutta. Näin, vaikka suurin tarve olisi nuorena opiskelijana ja työuran alussa.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen idea ei olekaan tehdä onnelliseksi.

Itse asiassa ei ole perinnönkään.

Olennainen asia on se, että ansaitsematon raha ei tee onnelliseksi, se ei auta ihmistä olemaan yhteiskunnan täysivaltainen osakas. Siksi toimeentulotuki tulee lakkauttaa, jotta ihmiset oppisivat itse kantamaan vastuun itsestään kuten Puttonen haluaa omien lastensa tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Hm... tavallaan se että ei ole miljonäärivanhempia, pakottaa tekemään elämällään jotain että saa laskut maksettua. Ja se tekeminen tuo elämään sisältöä. Jos olisi niin paljon rahaa että ei tarveisi töissä käydä niin kaveriporukka jne olisi hyvin erilainen. Eläisi varmasti aikamoisessa kulpassa. Kuitenkin suuri osa maailman väestöstä on ihan taviksia (ja sekin on superetuoikeutettua maailman köyhimpiin verrattuna) ja tavikset osaa ajatella asioita usein myös enemmän heikompiosaisten kannalta koska heille/meille se raha ei ole koskaan kasvanut puusta. 

Kyllä miljonäärivanhempienkin lapset ovat ainakin Suomessa usein oppineet erittäin hyvin, että raha ei kasva puussa. Se, että vanhemmilla on omaisuutta ei tarkoita, että olisi välttämättä elänyt missään valtavassa yltäkylläisyydessä tai saanut kaiken haluamansa. Pikemminkin oppii viivästettyyn tarpeiden tyydytykseen.

Köyhät ne laittavat kaikki rahansa heti menemään, koska ovat sitä mieltä että sitä ei ole koskaan ylimääräistä.

Tiettyyn rajaan asti raha auttaa muuttamaan elämää paremmaksi ja myös tekemään ihmisestä onnellisemman kuin mitä hän oli ennen rahan saamista. Jos rahaa kuitenkin olisi valtavasti, niin paljon ettei sitä tarvitsisi koskaan ajatella lainkaan, tilanne muuttuisi merkittävästi. Tällainen ihminen voi olla huomattavasti onnettomampi ja ahdistuneempi kuin esim. takuueläkkeen varassa elävä. Ja ajatellaan nyt vaikkapa joitakin kuninkaallisia ja heidän kriisejään. Olen onnellinen, ettei elämässäni ole mitään sellaista.

Yhteiskunta noudattaa vielä Puttosen ideologiaa, eli antaa niille perijöille perinnöt 0% verolla, joiden vanhemmat jättävät vähän eli alle 30 000 euroa, usein vielä matalampituloisille perijöille. Näitä on yli 60% perinnönsaajista. Sen sijaan pääosin 55-65 vuotiaille kultalusikka pyllyssä syntyneille yleensä suurituloisille ja varakkaille miljoonaperijöille ei kaikkea anneta ilmaiseksi ansiotta, vaan perinnöistä maksetaan sentään matalahko perintövero, kuten kuuluukin. 

Puttonen avaa asiaa lisää artikkelin loppupuolella, ja käy ilmi, että hänelle onnellisuus tulee arvostuksesta, toisilta ihmisiltä saadusta kokemulsesta hänen suhteensa. Kaikille onnellisuus ei tule arvostuksesta. On paljon ihmisiä jotka voisivat esimerkiksi onnellisina elää vaikkapa pienellä trooppisella saarella pienessä yhteisössä varsin alkeellisissa olosuhteissa viljellen kasvimaata ja nauttien meren rannasta, viis siitä ajatteleeko joku jossain heidän olevan kunnioitettava ja arvostettava. Onni tulee monin eri tavoin. Toivoa sopii että myös hänen poikansa saavat onnellisuutta siitä, että muut näkevät heidän tekevän arvostettavan paljon työtä. 

Kyllä mut teki perintö hyvin onnelliseksi pitkäaikaissairaana ja -työttömänä, jota ei kukaan enää tule työntekijäksi palkkaamaan. Suuri lottovoitto tekisi vielä onnellisemmaksi, nauttisin vain loppuelämästä sen mitä sairauksilta pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Hm... tavallaan se että ei ole miljonäärivanhempia, pakottaa tekemään elämällään jotain että saa laskut maksettua. Ja se tekeminen tuo elämään sisältöä. Jos olisi niin paljon rahaa että ei tarveisi töissä käydä niin kaveriporukka jne olisi hyvin erilainen. Eläisi varmasti aikamoisessa kulpassa. Kuitenkin suuri osa maailman väestöstä on ihan taviksia (ja sekin on superetuoikeutettua maailman köyhimpiin verrattuna) ja tavikset osaa ajatella asioita usein myös enemmän heikompiosaisten kannalta koska heille/meille se raha ei ole koskaan kasvanut puusta. 

Etkö muuten tekisi mitään, mikä toisi elämään sisältöä? Tämä aina hämmentää minua. 

Ginikertoimia vertailtaessa selviää, että Ruotsissa on Euroopan suurimmat varallisuuserot, Venäjä jää jo kakkoseksi.
 

Perintöveron poisto on luonut Ruotsissa massiiviset kasvavat varallisuuserot eliitin ja rahvaan välille.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta noudattaa vielä Puttosen ideologiaa, eli antaa niille perijöille perinnöt 0% verolla, joiden vanhemmat jättävät vähän eli alle 30 000 euroa, usein vielä matalampituloisille perijöille. Näitä on yli 60% perinnönsaajista. Sen sijaan pääosin 55-65 vuotiaille kultalusikka pyllyssä syntyneille yleensä suurituloisille ja varakkaille miljoonaperijöille ei kaikkea anneta ilmaiseksi ansiotta, vaan perinnöistä maksetaan sentään matalahko perintövero, kuten kuuluukin. 

Kokoomus haluaa muuttaa tilanteen, ja laittaa ökyperijöiden perintöveron poiston nykyään 0% perintöverotettujen pienien perintöjen saajien maksettavaksi 30%/34% luovutusvoittoverolla.

Vierailija kirjoitti:

Puttonen avaa asiaa lisää artikkelin loppupuolella, ja käy ilmi, että hänelle onnellisuus tulee arvostuksesta, toisilta ihmisiltä saadusta kokemulsesta hänen suhteensa. Kaikille onnellisuus ei tule arvostuksesta. On paljon ihmisiä jotka voisivat esimerkiksi onnellisina elää vaikkapa pienellä trooppisella saarella pienessä yhteisössä varsin alkeellisissa olosuhteissa viljellen kasvimaata ja nauttien meren rannasta, viis siitä ajatteleeko joku jossain heidän olevan kunnioitettava ja arvostettava. Onni tulee monin eri tavoin. Toivoa sopii että myös hänen poikansa saavat onnellisuutta siitä, että muut näkevät heidän tekevän arvostettavan paljon työtä. 

Ihmisten arvostus on melko sattumanvarainen ilmiö. Sen voi saada aika perusteetta ja etenkin menettää nopeasti.

Ihan kiva että Puttonen on professori, varmasti tietää paljon rahoituksesta, mutta ei nyt sellaisenaan ansaitse mitään epätavallisen suurta arvostusta. Varsinkaan, kun hän itse selvästi arvottaa muita ihmisiä eriarvoisiksi.

Että enpä tuon varaan onnellisuuttani laskisi.

Harvinaisen fiksu tämä Puttonen. Kaikkien pitäisi toimia kuten Puttonen. Perinnöt laiskistavat perinnön saajia. Talouteen saadaan lisää dynamiikkaa kun ihmiset joutuvat ponnistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen fiksu tämä Puttonen. Kaikkien pitäisi toimia kuten Puttonen. Perinnöt laiskistavat perinnön saajia. Talouteen saadaan lisää dynamiikkaa kun ihmiset joutuvat ponnistelemaan.

Jokainen joka ajattelee, että ihmiset eivät ”ponnistelisi”, jos ei olisi pakko, on varmaankin ihminen, joka ei ”ponnistelisi”, jos ei olisi pakko. Monet sen sijaan oikein mielellään tekevät mielekkäitä asioita ilman että kukaan pakottaa, koska mitä muutakaan. Tämä tuntuu olevan joidenkin vaikea ymmärtää. 

Mun lapseni ovat olleet työelämässä jo 4-20 vuotta. Tienanneet elantonsa, maksaneet kotiaan (ja jatkuu yhä).

Ihan varmasti perintö n 15-20v kuluttuakin (toivottavasti vasta) helpottaa elämää vaikka tietty nekin rahat olisi tärkeämmät nyt eikä lähellä eläkeikää. Harmi vaan kun meidänkin pitää asua ja syödä niin ei voida antaa heille heti.