Lue keskustelun säännöt.
Miten muut pysyvät kaikessa tilanteen tasalla?
01.04.2026 |
Ihmettelen että onko minulla suurempia saamattomuusongelmia kuin muilla, vai miten kaikki pysyvät elämässään ajan tasalla hoidettavista asioista niin, ettei pallo tipu.
Nytkin on kotikin täynnä muistilappuja hoidettavista asioista ja osa niistä on ihan oikeasti vakavia, kuten veroilmoituksen tekeminen ajallaan. Erilaisia muita päivittäisiä asioita tietenkin lisäksi ja kotitöitä, pieniä remontteja ja kodinkoneieen vaihtoja, epätoivoisia it- ja laiteongelmia ratkottavana jne. Pitäisi käydä eri virastoissa, pankissa jne.
Lapsen asioista huolehtimista. Vanhempani olen jo käytännössä hylännyt, en pääse käymään joka viikko, ei vaan ole voimia siihen ja nyt ei näköjään enää tarvitsekaan, kun hän on moukkaantuneena marttyyrinä aloittanut mykkäkoulun, kun en ole huomioinut tarpeeksi.
Onko kaikilla elämä tällaista? Miten jaksatte? Onko olemassa ihmisiä, joilla elämä vain rullaa itsestään?
Ainiin, autoon pitäisi jo vaihtaa kesärenkaat ja tuulilasin särö korjauttaa.
Kommentit (39)
Tää ketju on muuten hyvä esimerkki siitä, miksi en puhu juuri kenellekään näistä vaikeuksistani. Ehkä oikeassa elämässä ihmiset eivät ole ihan näin aggressiivisia, mutta kyllähän moni ajattelee, että asia korjaantuu neuvomalla ("jos sä vain..."). Ei se valitettavasti oikein korjaannu, kun ongelma on toiminnanohjaus. Vielä silloinkin, kun ikäni alkoi kolmosella, ajattelin, että teen nyt taas ryhtiliikkeen ja alan huolehtia asioistani, kirjaan kaiken kalenteriin ja teen kaiken ajallaan. Nelosella alkavina ikävuosina olen jo hyväksynyt, että tämmöistä tämä on. Voin tehdä ryhtiliikkeen, kirjata kalenteriin ja olla ajan tasalla, mutta sitten homma alkaa sakata ja taas ollaan kusessa. Olen pyrkinyt vain karsimaan elämästäni mahdollisimman paljon asioita, se on ollut ainoa juttu, josta olen saanut apua.
nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on muuten hyvä esimerkki siitä, miksi en puhu juuri kenellekään näistä vaikeuksistani. Ehkä oikeassa elämässä ihmiset eivät ole ihan näin aggressiivisia, mutta kyllähän moni ajattelee, että asia korjaantuu neuvomalla ("jos sä vain..."). Ei se valitettavasti oikein korjaannu, kun ongelma on toiminnanohjaus. Vielä silloinkin, kun ikäni alkoi kolmosella, ajattelin, että teen nyt taas ryhtiliikkeen ja alan huolehtia asioistani, kirjaan kaiken kalenteriin ja teen kaiken ajallaan. Nelosella alkavina ikävuosina olen jo hyväksynyt, että tämmöistä tämä on. Voin tehdä ryhtiliikkeen, kirjata kalenteriin ja olla ajan tasalla, mutta sitten homma alkaa sakata ja taas ollaan kusessa. Olen pyrkinyt vain karsimaan elämästäni mahdollisimman paljon asioita, se on ollut ainoa juttu, josta olen saanut apua.
nro 12
Hyvä että itse hahmotat, että kyse on toiminnanohjauksesta. Osaat kuitenkin karsia, jo se on eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on muuten hyvä esimerkki siitä, miksi en puhu juuri kenellekään näistä vaikeuksistani. Ehkä oikeassa elämässä ihmiset eivät ole ihan näin aggressiivisia, mutta kyllähän moni ajattelee, että asia korjaantuu neuvomalla ("jos sä vain..."). Ei se valitettavasti oikein korjaannu, kun ongelma on toiminnanohjaus. Vielä silloinkin, kun ikäni alkoi kolmosella, ajattelin, että teen nyt taas ryhtiliikkeen ja alan huolehtia asioistani, kirjaan kaiken kalenteriin ja teen kaiken ajallaan. Nelosella alkavina ikävuosina olen jo hyväksynyt, että tämmöistä tämä on. Voin tehdä ryhtiliikkeen, kirjata kalenteriin ja olla ajan tasalla, mutta sitten homma alkaa sakata ja taas ollaan kusessa. Olen pyrkinyt vain karsimaan elämästäni mahdollisimman paljon asioita, se on ollut ainoa juttu, josta olen saanut apua.
nro 12
Hyvä että itse hahmotat, että kyse on toiminnanohjauksesta. Osaat kuitenkin karsia, jo se on eteenpäin.
No, ehkä se ihan vähän vähentää tuskaa, että ymmärrän syyn, mutta hommien hoitumiseen tai niiden hoitamattomuudesta johtuvaan ahdistukseen se ei kauheasti vaikuta. Mutta näillä mennään. On elämässä kaikkea mukavaakin. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole asioita hoidettava virastoissa. Laskujen maksut ja joskus harvoin jotain ajan varauksia ja käyntejä esim hammashuolto.
Kolme lasta on jo aikuisia enkä muista, että heidänkään kanssa olisi ollut mitään erityistä muistettavaa asiaa.
Auton renkaat, huolto ja katsastus on asia, joka tulee kohta eteen, mutta nuo nyt on ihan pikku asioita hoitaa.
Kuulostaa kadehdittavalle. Miten se on mahdollista edes? Ja entä kaikki pienet korjaukset ja remontit? Oletko muuten sellaista tyyppiä, joka ennakoi ja varautuu? Esim ovatko asiakirjasi järjestyksessä, oletko tehnyt testamentin? Kuka teillä huolehtii pyykit ja kotityöt? Oletko päivittänyt kännykkäsi ja tietokoneesi käyttöohjelmiston ajallaan, jottei siinä ole tietoturva-aukkoja (tiedätkö edes, milloin ne on päivitetty viimeksi ja ovatko niin vanhaa vuosimallia, että päivitykset ovat jo loppuneet?)
Jos posti jättää toimittamatta paketin, kuten minulle on nyt käynyt jo pari kertaa kuukauden sisään, niin oletko jaksanut reklamoida sekä kuriirifirmaan että ulkomaiseen postimyyntifirmaan ja olla yhteydessä luottokorttifirmaan, että saisit rahasi takaisin?
Pitäisi tässä myös siirtää papakoetta, josta tuli seulontakutsu, annettu ajankohta sellainen, ettei käy.
Veroilmoituksestakin pitää nykyään huolehtia sekä omasta että lapsen osalta.
Hoidan asiat heti, kun ne tulee eteen. En jätä asioita roikkumaan. Olen nykyisin yksineläjä ja eipä ole asioita juuri hoidetravina, mutta silloin kun lapset olivat tässä niin asiat hoidettiin heti ja asia kerrallaan. Se on sitä elämää eikä ole tuntunut mitenkään työläältä.
Esimerkkinä juurikin tuo ap:n papakokeen ajan vaihto. Jos sen olisi tehnyt samantien, se olisi jo tehty.
Eikä niitä kodinkoneitakaan nyt koko ajan vaihdeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä virasto- ja pankkihommia sulla on jatkuvasti? En ole itse käynyt yhdessäkään virastossa tai pankissa yli kymmeneen vuoteen.
No pitäisi käydä nyt mm tallettamassa ajantasaisia papereita pankin holviin ja hakea sieltä vanhoja muita.
Virastoissa pitää rampata vähän väliä, mm Maanmittauslaitoksessa.
Mitä asioita sun pitää hoitaa fyysisesti Maanmittauslaitoksella? Kysyn kun itse omistan kaksi eri kiinteistöä ja kolme eri tonttia, enkä ole koskaan joutunut asioimaan Maanmittauslaitoksen kanssa muuten kuin sähköisesti.
Esim. osakekirjan rekisteröinti piti tehdä fyysisesti. Sekin vaati sitä ennen käynnin pankissa, josta sen sai haettua. Itse asiassa piti kummassakin käydä kahteen kertaan eli yhteens neljä fyysistä käyntiä, kun kopio kauppakirjasta ei käynyt vaan piti olla alkuperäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan hirveän kuormittavaa kaikki asioiden hoitaminen. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Vihaan kaikenlaisia sähköpostiin kilahtavia velvoitteita ja postitse tulevat laskutkin ahdistavat. Olen siirtynyt sellaiseen työhönkin, jossa ei ole tuollaista sillisalaattia juurikaan hoidettavana, vaan enimmäkseen vain konkreettisia asioita.
Minulla on myös tämä, että en saa aikaiseksi ryhtyä heti toimeen ja kaikki tuntuu kuormittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oppinut laittamaan kaikki muistiin kalenteriin, jota seuraan päivän aikana. Ja sitten teen niitä merkittyjä asioita, enkä jätä niitä rästiin. Unohtaisin monta asiaa ilman muistiin merkitsemistä. Ja sitten olisi kaaos. En myöskään tykkää pitää asioita muistissa, koska se rasittaa päätä ja vapaa-aikaa, senkin takia siirrän ne kalenteriin pois mieltä rassaamasta. Jos pelkään unohtavani jonkun asian siksi, etten muista katsoa kalenteria, niin laitan sellaisesta asiasta lisäksi muistutuksen kännykkään. Mielessäni en kuitenkaan mitään pidä.
Kannattaa ehkä koittaa laittaa yksi asia kerrallaan kuntoon ja unohtaa muut siksi aikaa, että se on hoidettu. Laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja sitten aloittaa siitä tärkeimmästä ja kiireellisemmästä. Esimerkiksi ottaa yksi päivä tai ilta vain niille kodinkoneasioille jne.
Esim. itse tiedän aina veroilmoituksen saapumisen etukäteen, koska se saapuu. Ja olen siihen mennessä hakenut jo valmiiksi kaikki tarvittavat tiedot, että ilmoituksen tullessa voin sitten vain tarkistaa, täsmääkö se oman kirjanpitoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ihan nyt käsitä ap:n kuormaa. Ja mitä ihmeen virasto- ja pankkiasioita paikan päällä, näitä nyt tulee aniharvoin. No, ensi viikolla pitää kyllä käydä poliisilaitoksella antamassa passia varten sormenjälki, mutta tämä nyt osuu kohdalle kerran 10 vuodessa.
Ja tottakai on päivitetty kännykän, tabletin ja läppärin käyttikset ja tietoturvajutut on kunnossa. Teen nämä aina samantien, eihän näihin mene edes aikaa. Samoin kuin veroilmoituksen tsekkaan samantien, ja tein sinne kotitalousvähennykset. Opeta lapsesi itse hoitamaan omat veroasiansa, kiittää tästä myöhemmin.
Sähköposteista sanotaan, että jos vastaaminen kestää alle 2 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti. Muuten kuluu enemmän aikaa, kun siihen palaa uudestaan. Järjestele sähköpostisi, kansioi ja deletoi turhat. Selkeyttää.
Kyllähän aikuiselämään kuuluu paljon kaikkea, mutta sanoisin, että silti pitkälle on kyse organisoinnista. Älä vetkuttele asioiden kanssa, vaan tee ne pois, vähemmän menee aikaa siten kuin että ne tekemättöminä vievät energiaa. Ketjuta asioita, esim. hoidettavat kaupunkiasiat kerralla.
Siksi minä aloin ihmetellä tätä, että miten muut selviävät. Olen aina ollut pärjäävä, olin yksinhuoltajakin ja kaiken hoidin yksin, olen se, jolla on aina asiat hallussa. Olen akateeminen eli opinnot olen saanut tehtyä. Olen vaativassa työssä, jossa on paljon hoidettavaa ja sälää. Silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle, enkä saa nykyään aikaiseksi tarttua asiaan. Nytkin muistilappuja on vaikka kuinka. Onneksi sisarukseni hoiti kuolinpesän melkein yksinnään, mutta tuli siitä minullekin jos jonkinlaista hommaa ja viranomaisten kanssa asiointia. Tosiaan en ole enää saanut aikaiseksi mennä jäljellä olevan vanhemman luo kovin usein ja sekin painaa mieltä. Tuntuu helpotukselta että hän on mykkäkoulussa, niin ei tarvitsekaan mennä. Ihan kaikki on jatkuvaa elämänpäällä pysyttelemistä, viikonloppuna pitää tehdä kotityöt ja pestä ja silittää pyykitkin valmiiksi. En osaa edes luetella kaikkea, mikä painaa tekemättömänä, esimerkiksi niinkin pieni asia kuin kattila on ollut lavuaarissa likaisena jo päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olikin jotain vinkkejä, mutta itse ainakin teen esim. niin, että maanantaiaamuna tai sunnuntai-iltana teen tulevalle viikolle päiväkohtaisen tehtävien asioiden listan, kellonaikoineen, jos sellainen on. Muut sitten vain laitan randomille jollekin päivälle hoidettavaksi, tai oikeastaan sen mukaan miten ajattelen että ehdin ja teen ne vaikka väkisin silloin. Ihan siis kaikki pienimmätkin asiat. Sähköpostissa ja whatsappissa pidän lukemattomana viestit kunnes vastaan niihin, vaikka olisin lukenut ne oikeasti jo, se auttaa muistamaan.
Teen monet asiat tiettynä viikonpäivänä. Imurointi ja tiskaus torstaisin kun tulee lempipodcast, kaikkien kukkien kastelu tiettynä päivänä ympäri vuoden ja kesäaikaan täydennyskastelu joillekin aina saman toisena päivänä. Wc-pesu, vasta sitten kun näyttää liian ruokottomalta, eli se, että antaa itselleen jonkin homman, jossa saa prostestodia tätä aikuiselämää vastaan, kun kaikkea pitää koko ajan tehdä.
Kalenteri. Laita asiat ylös, digitaalinen minulle paras kun siihen saa muistutukset, mutta paperinenkin käy.
Rutiinit. Hoida kotityöt rutinoidusti, jolloin et tarvitse tehdä metatyötä, eli miettiä milloin arkihommat tekisi.
Aikaboksaus. Ota joku aika päivästä, jolloin aina ehdit hoitaa asioita. Vaikka 7-8 tai 19-20. Aina silloin hoidat tunnin ajan juoksevia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ihan nyt käsitä ap:n kuormaa. Ja mitä ihmeen virasto- ja pankkiasioita paikan päällä, näitä nyt tulee aniharvoin. No, ensi viikolla pitää kyllä käydä poliisilaitoksella antamassa passia varten sormenjälki, mutta tämä nyt osuu kohdalle kerran 10 vuodessa.
Ja tottakai on päivitetty kännykän, tabletin ja läppärin käyttikset ja tietoturvajutut on kunnossa. Teen nämä aina samantien, eihän näihin mene edes aikaa. Samoin kuin veroilmoituksen tsekkaan samantien, ja tein sinne kotitalousvähennykset. Opeta lapsesi itse hoitamaan omat veroasiansa, kiittää tästä myöhemmin.
Sähköposteista sanotaan, että jos vastaaminen kestää alle 2 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti. Muuten kuluu enemmän aikaa, kun siihen palaa uudestaan. Järjestele sähköpostisi, kansioi ja deletoi turhat. Selkeyttää.
Kyllähän aikuiselämään kuuluu paljon kaikkea, mutta sanoisin, että silti pitkälle on kyse organisoinnista. Älä vetkuttele asioiden kanssa, vaan tee ne pois, vähemmän menee aikaa siten kuin että ne tekemättöminä vievät energiaa. Ketjuta asioita, esim. hoidettavat kaupunkiasiat kerralla.
Siksi minä aloin ihmetellä tätä, että miten muut selviävät. Olen aina ollut pärjäävä, olin yksinhuoltajakin ja kaiken hoidin yksin, olen se, jolla on aina asiat hallussa. Olen akateeminen eli opinnot olen saanut tehtyä. Olen vaativassa työssä, jossa on paljon hoidettavaa ja sälää. Silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle, enkä saa nykyään aikaiseksi tarttua asiaan. Nytkin muistilappuja on vaikka kuinka. Onneksi sisarukseni hoiti kuolinpesän melkein yksinnään, mutta tuli siitä minullekin jos jonkinlaista hommaa ja viranomaisten kanssa asiointia. Tosiaan en ole enää saanut aikaiseksi mennä jäljellä olevan vanhemman luo kovin usein ja sekin painaa mieltä. Tuntuu helpotukselta että hän on mykkäkoulussa, niin ei tarvitsekaan mennä. Ihan kaikki on jatkuvaa elämänpäällä pysyttelemistä, viikonloppuna pitää tehdä kotityöt ja pestä ja silittää pyykitkin valmiiksi. En osaa edes luetella kaikkea, mikä painaa tekemättömänä, esimerkiksi niinkin pieni asia kuin kattila on ollut lavuaarissa likaisena jo päivän.
Silmiini pisti sana "silittää" - mitä silität. Itse silitän aniharvoin. Pesun jälkeen vaatteet heti oikomisen jälkeen kuivumaan, osa henkarille.
Tuntuu että sulla ap nyt on jotenkin ihan liikaa, ja se taas pyöräyttää esiin lisää, et enää ehdi tehdä asioita järkevästi. Esim. nuo pankissa ja maanmittauslaitoksella käynnit, yhteensä 4 käyntiä - jos olisit selvittänyt etukäteen, mitä tarvitaan, olisit selvinnyt 2 käynnillä.
Pysähdy välillä ja mieti. Organisoi, tee asioita järkevästi ja järkevässä järjestyksessä. Helpota elmääsi siinä missä voi, esim. jos on varaa, siivooja, pyykkipalvelut, kaupan kotiintuonnit tai edes keräilypalvelut, tämä ei edes paljoa maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ihan nyt käsitä ap:n kuormaa. Ja mitä ihmeen virasto- ja pankkiasioita paikan päällä, näitä nyt tulee aniharvoin. No, ensi viikolla pitää kyllä käydä poliisilaitoksella antamassa passia varten sormenjälki, mutta tämä nyt osuu kohdalle kerran 10 vuodessa.
Ja tottakai on päivitetty kännykän, tabletin ja läppärin käyttikset ja tietoturvajutut on kunnossa. Teen nämä aina samantien, eihän näihin mene edes aikaa. Samoin kuin veroilmoituksen tsekkaan samantien, ja tein sinne kotitalousvähennykset. Opeta lapsesi itse hoitamaan omat veroasiansa, kiittää tästä myöhemmin.
Sähköposteista sanotaan, että jos vastaaminen kestää alle 2 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti. Muuten kuluu enemmän aikaa, kun siihen palaa uudestaan. Järjestele sähköpostisi, kansioi ja deletoi turhat. Selkeyttää.
Kyllähän aikuiselämään kuuluu paljon kaikkea, mutta sanoisin, että silti pitkälle on kyse organisoinnista. Älä vetkuttele asioiden kanssa, vaan tee ne pois, vähemmän menee aikaa siten kuin että ne tekemättöminä vievät energiaa. Ketjuta asioita, esim. hoidettavat kaupunkiasiat kerralla.
Siksi minä aloin ihmetellä tätä, että miten muut selviävät. Olen aina ollut pärjäävä, olin yksinhuoltajakin ja kaiken hoidin yksin, olen se, jolla on aina asiat hallussa. Olen akateeminen eli opinnot olen saanut tehtyä. Olen vaativassa työssä, jossa on paljon hoidettavaa ja sälää. Silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle, enkä saa nykyään aikaiseksi tarttua asiaan. Nytkin muistilappuja on vaikka kuinka. Onneksi sisarukseni hoiti kuolinpesän melkein yksinnään, mutta tuli siitä minullekin jos jonkinlaista hommaa ja viranomaisten kanssa asiointia. Tosiaan en ole enää saanut aikaiseksi mennä jäljellä olevan vanhemman luo kovin usein ja sekin painaa mieltä. Tuntuu helpotukselta että hän on mykkäkoulussa, niin ei tarvitsekaan mennä. Ihan kaikki on jatkuvaa elämänpäällä pysyttelemistä, viikonloppuna pitää tehdä kotityöt ja pestä ja silittää pyykitkin valmiiksi. En osaa edes luetella kaikkea, mikä painaa tekemättömänä, esimerkiksi niinkin pieni asia kuin kattila on ollut lavuaarissa likaisena jo päivän.
Olisiko kattilan tiskaamisen mennyt enemmän vai vähemmän aikaa kuin tuon viestin kirjoittamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ihan nyt käsitä ap:n kuormaa. Ja mitä ihmeen virasto- ja pankkiasioita paikan päällä, näitä nyt tulee aniharvoin. No, ensi viikolla pitää kyllä käydä poliisilaitoksella antamassa passia varten sormenjälki, mutta tämä nyt osuu kohdalle kerran 10 vuodessa.
Ja tottakai on päivitetty kännykän, tabletin ja läppärin käyttikset ja tietoturvajutut on kunnossa. Teen nämä aina samantien, eihän näihin mene edes aikaa. Samoin kuin veroilmoituksen tsekkaan samantien, ja tein sinne kotitalousvähennykset. Opeta lapsesi itse hoitamaan omat veroasiansa, kiittää tästä myöhemmin.
Sähköposteista sanotaan, että jos vastaaminen kestää alle 2 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti. Muuten kuluu enemmän aikaa, kun siihen palaa uudestaan. Järjestele sähköpostisi, kansioi ja deletoi turhat. Selkeyttää.
Kyllähän aikuiselämään kuuluu paljon kaikkea, mutta sanoisin, että silti pitkälle on kyse organisoinnista. Älä vetkuttele asioiden kanssa, vaan tee ne pois, vähemmän menee aikaa siten kuin että ne tekemättöminä vievät energiaa. Ketjuta asioita, esim. hoidettavat kaupunkiasiat kerralla.
Siksi minä aloin ihmetellä tätä, että miten muut selviävät. Olen aina ollut pärjäävä, olin yksinhuoltajakin ja kaiken hoidin yksin, olen se, jolla on aina asiat hallussa. Olen akateeminen eli opinnot olen saanut tehtyä. Olen vaativassa työssä, jossa on paljon hoidettavaa ja sälää. Silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle, enkä saa nykyään aikaiseksi tarttua asiaan. Nytkin muistilappuja on vaikka kuinka. Onneksi sisarukseni hoiti kuolinpesän melkein yksinnään, mutta tuli siitä minullekin jos jonkinlaista hommaa ja viranomaisten kanssa asiointia. Tosiaan en ole enää saanut aikaiseksi mennä jäljellä olevan vanhemman luo kovin usein ja sekin painaa mieltä. Tuntuu helpotukselta että hän on mykkäkoulussa, niin ei tarvitsekaan mennä. Ihan kaikki on jatkuvaa elämänpäällä pysyttelemistä, viikonloppuna pitää tehdä kotityöt ja pestä ja silittää pyykitkin valmiiksi. En osaa edes luetella kaikkea, mikä painaa tekemättömänä, esimerkiksi niinkin pieni asia kuin kattila on ollut lavuaarissa likaisena jo päivän.
Silmiini pisti sana "silittää" - mitä silität. Itse silitän aniharvoin. Pesun jälkeen vaatteet heti oikomisen jälkeen kuivumaan, osa henkarille.
Tuntuu että sulla ap nyt on jotenkin ihan liikaa, ja se taas pyöräyttää esiin lisää, et enää ehdi tehdä asioita järkevästi. Esim. nuo pankissa ja maanmittauslaitoksella käynnit, yhteensä 4 käyntiä - jos olisit selvittänyt etukäteen, mitä tarvitaan, olisit selvinnyt 2 käynnillä.
Pysähdy välillä ja mieti. Organisoi, tee asioita järkevästi ja järkevässä järjestyksessä. Helpota elmääsi siinä missä voi, esim. jos on varaa, siivooja, pyykkipalvelut, kaupan kotiintuonnit tai edes keräilypalvelut, tämä ei edes paljoa maksa.
Minä itseasiassa mietin koko ajan kaikkea ennalta, koko ajan ennakoin. Onko sinulla esim pankkiholvissa kaikki tiedot valmiina sovellusten salasanoja ja erilaisia ohjeita myöten kuolinpesälle, jos sattuisit yhtäkkiä kuolemaan? Minulla on, koska varaudun juurikin ennalta kaikkeen.
Siivous nyt on pienin riesa, kotona on hyvin siistiä ja nuo ohjeet ihan peruskauraa. Jos töissä jollain on päänsärkyä, hän kysyy särkylääkettä minulta, koska olettaa, että minä olen kaikkeen varautunut, kuten olenkin. Silittäminen on pakko, valitettavasti työvaatteet vaativat sen.
Oletko sinä esimerkiksi hamstrannut kotiin lääkkeitä, koska Hormuzinsalmen sulkeutuminen johtaa mm lääkepulaan lähiaikoina? Minä olen. Ajattelen ksiken mahdollisen tosiaan ennakkoon.
Vika ei ole siis ennkoinnin puutteesta, vaan siiyä, etten meinaa saada asioita konkreettisesti tehdyksi, ryhtyä hommaan, tekemiseen ryhtyminen tuntuu ihan mahdottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ihan nyt käsitä ap:n kuormaa. Ja mitä ihmeen virasto- ja pankkiasioita paikan päällä, näitä nyt tulee aniharvoin. No, ensi viikolla pitää kyllä käydä poliisilaitoksella antamassa passia varten sormenjälki, mutta tämä nyt osuu kohdalle kerran 10 vuodessa.
Ja tottakai on päivitetty kännykän, tabletin ja läppärin käyttikset ja tietoturvajutut on kunnossa. Teen nämä aina samantien, eihän näihin mene edes aikaa. Samoin kuin veroilmoituksen tsekkaan samantien, ja tein sinne kotitalousvähennykset. Opeta lapsesi itse hoitamaan omat veroasiansa, kiittää tästä myöhemmin.
Sähköposteista sanotaan, että jos vastaaminen kestää alle 2 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti. Muuten kuluu enemmän aikaa, kun siihen palaa uudestaan. Järjestele sähköpostisi, kansioi ja deletoi turhat. Selkeyttää.
Kyllähän aikuiselämään kuuluu paljon kaikkea, mutta sanoisin, että silti pitkälle on kyse organisoinnista. Älä vetkuttele asioiden kanssa, vaan tee ne pois, vähemmän menee aikaa siten kuin että ne tekemättöminä vievät energiaa. Ketjuta asioita, esim. hoidettavat kaupunkiasiat kerralla.
Siksi minä aloin ihmetellä tätä, että miten muut selviävät. Olen aina ollut pärjäävä, olin yksinhuoltajakin ja kaiken hoidin yksin, olen se, jolla on aina asiat hallussa. Olen akateeminen eli opinnot olen saanut tehtyä. Olen vaativassa työssä, jossa on paljon hoidettavaa ja sälää. Silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle, enkä saa nykyään aikaiseksi tarttua asiaan. Nytkin muistilappuja on vaikka kuinka. Onneksi sisarukseni hoiti kuolinpesän melkein yksinnään, mutta tuli siitä minullekin jos jonkinlaista hommaa ja viranomaisten kanssa asiointia. Tosiaan en ole enää saanut aikaiseksi mennä jäljellä olevan vanhemman luo kovin usein ja sekin painaa mieltä. Tuntuu helpotukselta että hän on mykkäkoulussa, niin ei tarvitsekaan mennä. Ihan kaikki on jatkuvaa elämänpäällä pysyttelemistä, viikonloppuna pitää tehdä kotityöt ja pestä ja silittää pyykitkin valmiiksi. En osaa edes luetella kaikkea, mikä painaa tekemättömänä, esimerkiksi niinkin pieni asia kuin kattila on ollut lavuaarissa likaisena jo päivän.
Olisiko kattilan tiskaamisen mennyt enemmän vai vähemmän aikaa kuin tuon viestin kirjoittamiseen?
Niinpä. Se osoittaa, millainen ongelmani on. Jotenkin olen niin kuormittunut, että kaiken vapaa-ajan makaan mieluummin sohvalla kuin teen asian, vaikka tuon tiskauksen. Äsken hain kalenterin sohvapöydälle, jotta laittaisin siihen pari aikaa, mutta jokin estää tekemästä sitä.
Ehkä pysyisit kärryillä ja pystyisit organisoimaan arki elämän paremmin jos et olisi koko ajan puhelin kädessä, niinkuin nykyvanhemmilla valitettavasti on päässyt käymään. Joskus ihmettelen, että mitä helevettiä siellä puhelimessa oikein on, että sitä pitää tuijottaa kaiken aikaa.
Minä kirjoitan kaikki pieneen vihkoon joka kulkee aina mukana. Siitä viivaan sitten vaan yli asian joka on tehty. Laitan ylös myös tärkeät ostettavat asiat. Esim. nyt siellä lukee pesupulveri ja tarvittava särkylääke.
Itselläkin oman toiminnan ohjauksen haasteita. Ikävät hommat vie kauheasti energiaa jo etukäteen, kun ajatuskin siitä, että ne pitää tehdä, kuormittaa. Kun on paljon sekalaisia hommia, olen tehnyt to do -listoja. Joskus olen paljon jälkikäteen löytänyt listan ja saanut huomata, että kaikki listan hommat on tullut tehdyksi. Se antaa vähän uskoa itseen, että kyllä asiat aina jollain aikavälillä hoituu. Jos ei ole hoitunut, asia ei ole ollut tärkeä.
Mulle olisi ilo valita materiaalit. Outo pysäköinti, muuttaisin ehkä maalle. Ehkäpä asuntoasian saa kuntoon. Muutto?