Miksi monista tulee katkeria vanhetessaan?

Huonompia kokemuksia kuin toisilla tai huonommat keinot selviytyä niistä ja hyväksyä elämänsä sellaisena kuin se on.

Huonoja kokemuksia ja koettuja vääryyksiä joihin ei ole saanut hyvitystä on kertynyt niin paljon että ottaahan se päähän ja tekee katkeraksi. Alkaa tuntea vihantunteita joita ei nuorempana tuntenut. 

Ehkä osa on virkeitä heräämisen jälkeen. Myöhemmin ärtyviä? Tai toisinpäin. Riippuu mitä tekevät päivän aikana. Tai krooninen.

Voi johtua monesta asiasta. Pettymykset esimerkiksi, on vaikka pettynyt töissä tai ihmissuhteissa. Tai elämä on mennyt erilain kuin ajatteli tai suunnitteli. Näin silti käy hyvin monelle ihmiselle, siis että elämä menee jossain kohdin eri tavalla kuin ajatteli tai suunnitteli. Tässä kohtaa pitää harjoittaa omaa resilienssiä ja vastausta elämän haasteisiin. Katkeruus tekee happamaksi ja vie elämäniloa. Totuus on, että jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet :). Lisäksi jotkut vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi ja elämänkokemukseksi.

Katkeruus on silti valinta, mutta tietysti monenlaiset tunteet kuuluvat ihmiseloon.

Narskuille kova pala tajuta olevansa vanhoja ja että suunta on vain alaspäin. Pistää mielen matalaksi ja kellään ei saa olla kivaa.

Eletty kuin siat pellossa ja kun takaisinmaksun aika koittaa syntyy katkeruus asioista, jotka ihan omaa syytä. Suurin osa on tuollaisia vastuuttomia itsekeskeisiä reppanoita.

Tän päivän Hesarissa oli hyvä artikkeli: Maaret Kallio peräänkuuluttaa resilienssä ja ystäville puhumista terapian sijaan. Nykyihminen ei siedä vastoinkäymisiä ja haluaa helppoa elämää. Mutta kun elämä ei aina ole helppoa.

Menetyksiä ja vastoinkäymisiä sattuu kaikille, mutta toisten resllienssi on parempi kuin toisten. 

Toiset alkavat uhriutumaan ja katkeroivat, toiset reagoivat vihalla, suuri osa kuitenkin tajuaa, että tää on nyt tätä ja kohta on tosin. Ne, jotka eivät selviydy pitävät vaan niin paljon enemmän ääntä kuin ne, jotka kykenevät luottamaan huomiseen.

"Moni etsii ennen kaikkea mielenrauhaa – mutta erehtyy luulemaan, että se tarkoittaisi helppoutta, Kallio sanoo. Ettei tarvitsisi kokea ikäviä asioita.

Tämä näkyy siinäkin, mitä odotamme muilta. Nyt korostuu puhe rajojen vetämisestä ja siitä, että omat erityispiirteet otettaisiin jatkuvasti huomioon.

Sellaista ei voi vaatia toisilta, Kallio ajattelee. Aikuisen on ensisijaisesti itse osattava säädellä tunteitaan ja joustaa.

”Eikä niin, että menen sosiaaliseen tilanteeseen ja vaadin, että täällä on oltava tällaista ja tällaista.”

Todellinen mielenrauha on kykyä hyväksyä, että elämässä tapahtuu hyvin vaikeitakin asioita. Ja kykyä katsoa niitä kohti, vaikka ei välttämättä pystyisi muuttamaan niitä ja vaikka se tuntuisi kipeältä.

Otetaan esimerkiksi ihmissuhteet: ei turvallisuus ole sitä, että toisen kanssa olisi koko ajan sopuisaa ja kivaa, Kallio sanoo.

”Vaan sitä, että yhdessä voidaan kohdata tosi vaikeitakin asioita ja kuulla toista.” HS

Toisille tulee enemmän ja isompia vastoinkäymisiä kuin toisille. 

Sairaudet sekä fyysiset että mielen ongelmat vie aika usein pimeille vesille ja vastoinkäymiset. Toinen on se, että ihminen ei ikinä uudistu eli mene tavallaaan ajan mukana, vaan se jää kiinni omaan aikaansa ja yhteiskunta kun ei koskaan jää paikalleen vaan yhteiskunta muuttuu kokoajan niin sellanen ihminen jää helposti pois junasta ja siitä tulee katkera kaikelle. Se kitisee nuorisosta ja ties mistä kaiket päivät vaikka itsekin on ollut nuori jne. Tätä näkee paljon. Monesti onnelliselta vaikuttavat vanhuksetkin tai edes vähän vanhemmat ihmiset on siinä mielessä nuorekkaita, että ne on hiffannu sen, että niiden täytyy mennä ajan mukana, koska kukaan ei odottele. 

Kaikille tulee suruja, vastoinkäymisiä ja pettymyksiä elämässään. Pitkälti luonnekysymys miten niistä selviää tai sitten ei, monesti helpoin tie syytellä ulkopuolista syytä, olosuhteita tai ihmisiä yms. Sitten katkerana valittaa kaikille kaikesta ja loputkin lähi-ihmiset kaikkoaa...

Pimpsa kuivuu.

En sitten tykkää siitä Maaret Kalliosta yhtään. Sen jutut ja ohjeet on aina jolkain tavalla ärsyttäviä ja heppoisia. Ei niinku ole mitään realismia eikä empatiaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

En sitten tykkää siitä Maaret Kalliosta yhtään. Sen jutut ja ohjeet on aina jolkain tavalla ärsyttäviä ja heppoisia. Ei niinku ole mitään realismia eikä empatiaa ollenkaan.

Sillä on ollut aina jotenkin tekosyvälliset ja muutenkin teennäiset jutut.

"Maaret Kallio peräänkuuluttaa resilienssä ja ystäville puhumista terapian sijaan." Juu ja sitten ne ystävät kehottavat menemään terapiaan ja kaikkoavat itse elämästäsi. Pitkän ajan jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että jos apua/tukea/toisen läsnäoloa kaipaa, pitää maksaa ammattilaiselle. Muita ei kiinnosta/eivät kykene.

Paska Leena ja miut hullut kuten paska Timo voi syödä kilon paskaa. Pitäis älykkäö  ihmisen tajuta että se että  miettii rikoksia ja niiden kuvioita mitä tehty vuosien varrella ei se ole katkeruutta vanhetessa.

Se on rikosten tekijöiden nolaamista joku päivä lun niistä vobkertoa  uskottavasti  kun palapeli on koossa. 
Siis onko noin hullut jehovia vai vasemmistoa  vai mitä saastoja muo on? Varsin hulluja olleet. 

Eletään elämää joka ei täysin tyydytä mutta elämän aikana ei ole uskallettu vaihtaa suuntaa. Lopussa kun alkaa olla terveys mennyttä ja vsnha ja tajuaa sen olevan myöhäistä niin katkeruutta herättää jos on siihen taipuvainen.