Hyvänen aika, että oksettaa! Jännittää niin paljon... Olenko ainoa, jolle tulee karmeat vatsavaivat jännittämisestä?

Tosin en ala oksentaan, mut pään saan kipeäksi kun niskat menee jumiin ja näin päivä on aina vain hankalampi.

Eikä tarvitse olla edes mikään iso juttu. Sekin riittää että menee kylään jonkun harvemmin nähnyd ihmisen luokse.



Jokin pienikin tavallisesta arjesta poikkeava juttu riittää

Työn puolesta jouduin/pääsin kurssille, jossa harjoittelimme puheiden pitämistä ja esiintymistä eri muodoissa. Tämän kurssin jälkeen mikään ei enää tunnu miltään. =)

Itse olen sairaalloinen jännittäjä, saan todella fyysisiä oireita jännittämisestä ja joskus kunnon paniikkikohtauksia. Sain lääkäriltä jokunen vuosi sitten diapam-reseptin (5mg) ja se auttoi. Todella jännittävissä tilanteissa otan puolikkaan tai kokonaisen pillerin, ja johan auttaa. Eikä ole tullut mitään ongelmia, kuten riippuvaisuutta tms. Päin vastoin, usein auttaa pelkästään se, että lääkkeet ovat mukana, ja tiedän että voin ottaa sellaisen tarvittaessa. Silloin ei pääse se jännitys ja sen oireet kasvamaankaan sillä tavalla itseään ruokkivasti kuin niillä on tapana. Loppujen lopuksi olen syönyt ehkä muutaman diapamin vuodessa, mutta on hyvä tietää, että jos jännittää liikaa, saa sen jännityksen selätettyä lääkkeillä.

Vajaan 5 mg diapamin jälkeen olo on jotakuinkin samanlainen kuin reilun viinilasillisen jälkeen. Rentoutunut, mutta ei vaikuta aivotoimintaan puurouttavasti. Päin vastoin, olen rentoutuneena puheliaampi, aktiivisempi, jopa skarpimpi, kun jännitysoireet eivät lamauta...En tietenkään suosittele riippuvaisuuteen taipuvaisille!

Mä saan paniikkikohtauksen vain ja ainoastaan jos joudun pitämään esitelmän/esiintymään ison ryhmän edessä. Kauheaa..



Betasalpaajat jo käytössä, mutta niitäkin pitää ottaa niin paljon, että niistä on apua..

samoin kun jos sattuu niin, että säikähdän jotian niin ensimäisenä se säikähdys tuntuu jaloissa

Itse olen murrosiästä lähtien kärsinyt esiintymispelosta, lähinnä siis puheiden tai pitkän puheenvuoron pito, ääneen lukeminen. Tympeintä siinä on, kun ääni alkaa täristä. Joskus kun saa etukäteen kunnolla jännittää, tilanteet menevät hyvin ja oikein nautin esiintymisestä, mutta jos se tulee noin ykskaks, menen ihan lukkoon ja ääni tärisee jo ensimmäisen lauseen jälkeen. Tosi kurjaa ja ärsyttävää. Ikääkin on kuitenkin jo yli 35 vuotta, luulisi tämmöisten menevän ohi. Tuota lääkityksen hakemista olen joskus miettinyt, mutten vielä ole saanut toteutetuksi. Työnkin puolesta joutuu näihin tilanteisiin ja täällä pienellä paikkakunnalla ei edes järjestetä mitään esiintymiskurssejakaan. Muuten olen sosiaalinen ja puhelias, mutta nuo esiintymiset...