JOULUISET uuteen viikkoon ja maanantaihin

Huh huh, aamuvuorossa pitkästä aikaa ja kyllä väsyttää. Lueskelin viikonlopun kuulumisia - valtavat pahoittelut Mansemammalle. Ja tervetuloa uudet minunkin puolestani.



Mitä vitamiineja oikein käytätte, joilla olo kohenee ja väsymys kaikkoaa? Itse olen napsinut Multitabsin raskausvitamiinia jo yritysajasta lähtien, mutta enpä tiedä tehosta.



Oletteko jatkuvasti iloisella mielellä raskauden suhteen? Itse kun odotan ensimmäistä, niin ei ole viime aikoina tuntunut kovin todelliselta koko vauva-ajatus. Raskaus kyllä, sitä ei kurjan olon takia pääse unohtamaan, mutta ennemmin tuntuu siltä, että olen kestokipeä ja pahoinvoiva loppuikäni. Vaikka vauva on meille tosi tosi odotettu ja tervetullut, ei sen tuleminen tunnu yhtään todelta. Kaupassa olen hiplannut vauvanvaatteita, mutta en ole kuitenkaan ostanut, kun en oikeasti ihan usko, että meillä olisi jouluna kotona oma vauva. Kuulostaako sekopäiseltä? Ehkä tämä on jotain hormoneista johtuvaa alkuraskausmasennusta tms, mutta tylsää kuitenkin. Ehkä yrittämisaikoina kuvittelin liikaa, ajattelin että sitten kun tärppää, niin odotusaika on tosiaan ihanaa odotusta, oireista huolimatta.



Synkähköistä mietteistä huolimatta kaunista kevätpäivää kaikille!



Manna 10+2

Täällä saatiin herätä aurinkoiseen aamuun ja lämmintäkin on luvassa, viikon ylim. loma takana joten ei haittaa pehmeä lasku ollenkaan.. Viikonloppuna lapset oli isällään, paitsi tietenkään tämä yhteinen yksivuotiaamme ja pihatöitä tehdessähän tuo meni aivan liian nopeaa, puutarhakauppojakin tuli kierreltyä ja muutamia taimia ja puinen puutarhakeinu terassille tuli ostettua, ostin myös vähän kesäkukkia, saas nähdä milloin voi ulos jättää ne yöksi, etteivät palellu.



Manna: (muistinko oikein nikin..) On ihan normaalia alkuun olla raskaudesta sekavilla tunteilla, vaikka olisikin erittäinkin odotettu, itselle tulee aina rimakauhu plussa testin jälkeen, kuinka selvitä, mitä sitten jos ja kun...Kun aikaa hieman kuluusitä itsekin kasvaa ajatukseen, ensimmäiset liikkeet ja pam, siinä sitä alkaa tuntua jo viimeistään todelliselta koko raskaus, viikko viikolta liikkeet vahvistuu ja oppii vauvan rytmin jne. Tässä vaiheessa kun ei ole nähnyt vielä mitään tai kuullut sydänääniä, kaikki tuntuukin niin epätodelliselta ja pelottaakin, ainakin minua, että onko siellä ketään ja onko elämää. Miehellekin alkaa liikkeiden myötä raskaus tuntua todemmalta, ei meillä ainakaan muisteta 24/7 raskauttani ja sen aiheuttamia asioita, ei ennenkuin maha näkyy ja tuntuu kunnolla ;-)



Oma ).( : Viikonloppu meni roskaruokaa syödessä:( Tähän asti on ollut syöminen melkolailla hanskassa, mutta nyt karkas mopo käsistä..Hampurilaisia, pita kebab jne. Nyt täytyy skarpata kyllä viikolla, kun en tosiaankaan halua enää mässäyskiloja lisää. Enää ei väsytäö hirveesti, saattaa tulla sellanen väsymys olo yhtäkkiä, muttei koko ajan, onneksi, huippaa välillä ja heikottaa, johon auttaa juominen ja nyt on tullut kuvioon myös nälkä ja muutama mieliteko...Joku entinen herkkuruoka ei maistu todellakaan, mutta jos nään jotain mitä alkaa tehdä mieli, sitä olis saatava heti..

Ei kait sitä olisi valmistauduttava alkavaan työpäivään!



ponnari pikku itu 8+0

eiköhän ees kokeilla sydänäänten kuuntelemistä!! Pitää vaan asennoitua ettei välttämättä vielä kuulu. Jänskättää myös kun on tytöt mukana että miten tuo nuorempi esim. reagoi kun äiti kapuaa sängylle, toivottavasti ei saa mitään sätkyä =O



Mannalle: nuo fiilikset on aika normaaleja...tosiaan kun on huono olo koko ajan ja ei ole todistetta että masussa oikeasti on joku niin aika vaikeaahan siinä on olla pelkästään ruusunpunaset lasit silmillä. Ja varsinkin kun on yrittänyt pitkään ja mietinyt kuinka onnellinen sitten onkaan kun on raskaana niin monesti voi tulla juur sellanen olo ku sulla että hitto, kukaan puhunu tälläsestä olosta mitään ;) Toki jos olo on totaalisen masentunut koko ajan niin kannattaa asiasta puhua vaikka neuvolassa. Mutta kuvittelisin että ihan normaaliin hormooniheittelyn piikkiin menee =) Ite olen myös superonnellinen tästä pikkuisesta mutta seuraavalla sekunnilla voin olla kauhusta kankea (esim. kun käyn kahden edellisen kanssa yksin kauapassa ;D )





Jep, nyt ettimään lappuja jotka pitää viedä täytettynä neuvolaan...kuka hitsi nekin on hävittäny...





rv 10+5

Manna: tuntui ihan kuin itse oisin kirjoittanut tuon. Samanlaista fiilistä täällä. Tuntuu välillä, et leijailee pilvissä, välillä taas tuntuu et " Ei helkkari, mihin tässä nyt oikein on ryhdytty...."



Pikkuhiljaa lähipiiri alkaa olla tietoisia tästä asiasta ihan sen vuoksi kun ei miehen kanssa jakseta selitellä, et miksi tehdään asioita toisella tavalla (esim vappuna ei juotu kumpikaan skumppaa....)



ON: ällötystä pitkin päivää, erityisesti iltaisin kun pitäis mennä nukkumaan. Pohjaton ruokahalu, menee kaikki erityisesti varrasleipää ja viinirypäleitä menisi kilokaupalla. Tietty muutama Hese-reissukin on tullut tehtyä :( . Turvotusta, karmeeta. Varsinkin illalla on ihan potkupallo olo, mies innoissaan hiplailee masua... Ja sit tää itkuilu on todella mielenkiintoista. En ennen oo ollut mikään kovin liikuttuvaa sorttia olva nainen, mut nyt on ihan hirveetä. Miehen ei tarvitse sanoa ku kissa väärällä äänen painolla, niin tirautan pari kyyneltä. Lastenohjelmat on kans muodostunut parhaaksi itkuviihteeksi... (Ihan sekoboltsi-olo.... xD )



MeikkuDeikku und " Vilu" 8+5

Yääh!

Aivan kamala olo, ei jaksa mitään, ei kiinnosta mikään, aina vaan paha olo ja kokoajan nälkä! Mies on tosi kiltti mutta ei se jaksa kuunnella mun pohdintojani ruuasta, kaikki pyörii ruuan ympärillä... Mä haluan syödä!!!

Noin, se siitä ja anteeksi!

Tänään pitäisi viedä muksut vielä viimeisen kerran harrastuksien pariin ja se alkaa helpottaa sitten sieltä suunnasta, pian voin hautautua kotiin nukkumaan. Mä olen aivan surkea odottaja mutta loistava synnyttäjä, se ei tosin tässä vaiheessa lohduta yhtään. No kohta tulee kesä ja tuoreet marjat ja kasvikset jos niistä saisi sitten voimaa.

Ei muuta kuin ihanaa viikonalkua kaikille!



Rilla-ma-rilla ja tonttu 7+0

Sydänääniä ei saatu kunnolla kuulumaan =/ Kaks kertaa täti sano saaneensa lukemat ja sen smat kaks kertaa noin 2s oli ikäänkuin olis kuulunutkin mutta kunnolla ei siis saatu kuulumaan. Sit soiki puhelin ja täti luovutti. Meen uudelleen ens keskiviikkona josko sillon sitten. Mut kyllä nuo pienet lupauksetkin edes kivalta tuntu ;)



Hemoglobiini oli 133 et ihan hyvä t ja vereenpaineet tosi hyvät jne..



Lapset on kiukutelleet ja raivonnee tihan koko aamupäivän...iltapäivää kauhulla odotellen...



rv 10+5

Huomenta pitkästä aikaa...



Unirytmi on päin brinkkalaa, mutta mitäpä sillä on väliä kun yksikseni kotona oleskelen päivät pitkät... Illalla se kyllä ottaa päähän kun ukko menee ajoissa nukkumaan ja itse valvon vielä tunteja sen jälkeen!



En ole pahemmin jaksanut kirjoitella tänne, lukenut olen päivittäin. Tuntuu vaan ettei ole mitään kerrottavaa kun ei mitään tapahdukkaan...



Suuret pahoittelut kaikille keskenmenon saanneille... Itselläni kaks sellaista takana ja kokoajan pelkään kolmatta, varsinkin nyt kun tuntuu että kaikki raskausoireet on pikkuhiljaa kadonnut/katoamassa... Rinnat ei oo enää kipeet kuin välillä (paitsi nännit on yliherkät mutta ei kipeet). Pahaolo/kuvotus tulee enää tosi harvoin, mahan kasvusta tms en voi sanoa mitään kun tuo maha on jo omasta takaa viiden jalkapallon kokoinen...



NP-ultra on 29.5. siihen asti saa jännittää... Huoh! Aika menee niiiiiin hiiiiitaaaaasti...





Mintho ja rääpäle 9+3

Aamun olen siivoillut viikonlopun sotkuja. Silloin vaan tullaan ja mennään, kotona vaan käydään kääntymässä. Kun mies on vapaalla, tehdään ahkerasti aina jotain, jälkiä ei ehdi korjailla. Maanantai sitten onkin raivauspäivä.



Mä välillä toivon, että ultrassa ei näkyisi ketään... Mutta se menee kyllä nopeasti sitten ohi. Totta kai haluan tämän vauvan, mutta kestää vain tottua. Plussan jälkeen olin taivaissa, mutta nyt iskee paniikki: kolme lasta, jääkö meidän helppo elämä... menemiset ja tulemiset...

Ehkä ekan ultran jälkeen ollaan taas pilvissä ja ah, sitten kun tuntee ekat liikkeet. Hormoonit kai vaan..



Mutta ihana on osottaa kotona! Kummankin lapsen kanssa olen ollut 40h/vko töissä, joka on tosi liikunnalista ja aika rankkaa. Mutta nyt vaan tässä kuopuksen kanssa tehdään omia juttua päivät :)



Mulla on vasta kesäkuun ekalla viikolla eka ultra. Eikä täällä kuunnella sydän ääniä sitä ennen, jaksaisipa vain odottaa sinne asti.



Doshijas 8+0 (siirtyy luultavasti ultrassa kolmella päivällä takapakkia)

Eka Mansemammalle pahoittelut :(



Ja tervetuloa tosiaan uusille, meitä onkin todella hurjasti! En muista et edellisillä kerroillani oliskaan näin paljon ollut odottajia, mut hyvä näin :)



Kävin tänään siinä kauan odotetussa ultrassa...

Yksi sydän siellä masussa kiivaasti lyö! Kaikki muutenkin ok, LA aikastu kaks päivää, jouluaatoksi :)



Taidan pötkähtää sohvalle päikkäreille kun siihen kerrankin on mahdollisuus, isäni kävi hakemassa pojan seurakseen ja tyttö nukahti päikkäreille. Tekee raukka poskihampaita urakalla ja yöt tositosi levottomia...



Terkuin onnellinen ja väsynyt niad sekä tonttu 7+1

Manna: Ihan samoilla aalloilla mennään täälläkin. Ensimmäistä odottelen ja välillä on sellainen olo, ettei enää jaksaisi olla raskaana (etomista yms.). Silti vauva on hyvin toivottu ja haluttu. Jotenkin sitä ei vaan jaksa tai huvita yhtään mikään, koko ajan väsyttää ja pitkästyttää.



Ja syöminen on taas yhtä pelleilyä :( Mitään ei huvittaisi syödä, mutta pakko sitä jotain on. Meillä on pakastimessa kohta ollut viikon (kaikkien aikojen ennätys!) jäätelö, enkä pysty sitäkään syömään. Haluaisin ihan hirveästi, mutta ei voi. Välipalat ja vihannekset (hedelmät vain harvakseltaan) menisivät alas, lämmintä ruokaa en jostain syystä pysty kunnolla syömään. Mulla ei ikinä aikaisemmin ole tullut sellaista stoppia kesken ruokailun, kun nyt tulee.



Niin, ja mun rakkoni on selvästi varastettu. Ei voi olla mahdollista, että joutuu käymään melkein 20 kertaa vessassa päivässä! Ja ummetustakin pitäisi vissiin kohta olla? Toiveita vaan... maha toimii sellaiselle teholla, että ihme, jos jotain ehtii kroppaan imeytyä. Kaipa tämä tästä kuitenkin vielä muuttuu kauniiksi ja ihanaksi?



Muuten, enää viikko ekaan neuvolaan! Oloa helpottaa huomattavasti, kun on jotain, mitä odottaa :)



Nunia ja Lumikko 9+2

Hei! Päätin rohkaistua ja ilmoittautua mukaan joulukuisiin. Huomenna 8rv täynnä. Oireita on kyllä ollut rutkasti, mutta ei uskalla oikein viellä itsekään odottaa tulokasta.

Sain keskenmenon helmikuussa rv 11+1 joten siitä tämä varovaisuus... yhdet menkat ehti olla välissä ja huomasin odottavani jälleen. Vauva on kyllä erittäin tervetullut, mutta tuo km pitää jalat maassa. Neuvolaankin aion mennä vasta kunhan pääsen ultraan että saan samantien varmistuksen tulokkaaseen. Huomenna on kuopuksen 1vee neuvola ja samalla ajattelin kysellä miten tääläpäin äitiyspuoli toimii.

Meillä siis ennestään 3tyttöä (kävin jo esittelyihin tietoni antamassa, mutta tuntuu että lyhyt esittely on tälläkin puolella ok) -03, -04 ja -06 syntyneet. lisäksi takana on km rv8 ennen esikoista ja nyt sit tämä liiankin tuoreessa muistissa oleva helmikuinen.

Muutettiin huhtikuunalussa itäsuomesta tänne keskisuomeen joten muutosten myllerryksessä monella tapaa...



nyt kuuluu nuorin neiti heräilevän päikkäreitä joten äitiä kutsutaan :) Hyviä vointeja ja voimia sekä mammoille että masuasukeille!!!



daisy82rv 7+6

ja uusille: tervetuloa vaan joukkoon



Kysymys: Teistä varmaan joku on laittanut madam mammalle vietiä, että kumpi sieltä olis tulossa. Miten pian vastaus on tullu?

Laitoin viimeviikolla, olisko ollu torstai, mutta mitään ei vielä kuulunu. Joo, ihan hömppäähän se on, mutta kun kerran hömpähtää, niin silloin pitää hömppäillä kunnolla. Tässä vaan oon noin sata kertaa käyny s.postin katsomassa....



ON. nyt on taas hyvä olo, näkyy menevän tämä pahoinvointi parin päivän jaksoissa. Pitänee käydä illalla lenkillä tai uimassa, että paino edes jotenkin pysyy kurissa.



P-M rv 8+1

Madam mammalta vastaus tuli vain muutamassa päivässä siltä toiselta kestää paljon pitempään, kuulemma...

Laitoin jo päivällä viestiä tänne mutta mihin lie katosi, itku meinasi siitäkin tulla.



Jotenkin on tosi masis-olo, mikään ei huvita, väsyttäis vaan ja ajatukset (ne vähät mitä on) pyörii ruoan ympärillä. Muisti reistailee, unohtelen kaikkea kuten äsken vaihtaa vaipan pojalle ennen päiväunia :(, nukkuu nyt märässä vaipassa pihalla!



Itkettää kun tyttöäni ei kutsuttu yksille synttäreille, ihan pöhköä. Kaikki korostuu potenssiin sata, vähiintääkin.



Mulla on ollut outoa " liikettä" kohdussa eilen ja tänään, tiedän ettei liikkeet ihan vielä voi kyllä tuntua, mutta olen muka tuntevinani liikkeitä?? Esikoisen kanssa tuntui ekat liikkeet rv 22, toisesta rv 18 ja kolmannesta rv 14 mutta että jo rv 8??? Tuskinpa sentään?



Joku kyseli onko kokoajan mieli korkealla vauvan suhteen, no ei tosiaan ole. Tämä oli muutenkin täysi vahinko mutta kyllä ajan myötä nyt alan sopeutua tähän mutta kun mieli on maassa ja oksettaa ja huono olo on jatkuvaa niin ei tässä kyllä suoraan sanottuna jaksa liiemmin ilakoida. Ehkä sitten kun on käynyt ekassa ultrassa ja tämä jatkuva kuvotus ja väsymys loppuu...Mutta kyllä paniikkia toisinaan pukkaa kun kiidän tuon 10kk perässä ja samalla yritän keskittyä kahteen koululaiseen, läksyihin ym, niin en tiedä miten selviän tulevasta. En meinaa nytkään selvitä pyykkivuorista ym ym....



Tällaisia maanantaitunnelmia täältä!



t. mariadee ja tonttu 8+0

Teretulemasta uusille :)



ON: väsymys..hmm..väsyttää jos jään paikalleen. Siksi varmaan koko ajan sinkoilen ja teen hupsuna hommia. Koko viikonlopun rehkin pihassa. Olo onkin kuin piestyllä nyt ;) Mutta tyytyväinen olen tulokseen. Sanoin eilen illalal miehelle et jos nyt ei kesken tule niin eiköhän tuo loppuun asti pysyne :)

Tänään aamulla lähdettiin aikaseen avoimelle päiväkodille. Tultiin puolen päivän jälkeen. Olin ihan poikki :( Sit sain päähäni jatkaa katon maalausta ja hups sain sen tehtyä. Nyt on pullat uunissakin vielä joten syömme iltapalaksi tuoretta pullaa :) Eli mun väsymyksen karkoituskeino on multitabs raskausvitamiinit ja koko ajan puuhailu ;)



Ilointia raskaudesta. Voin kertoa et tämä raskaus oli toivottu ja haluttu mut kyl olen alussa varsinkin ihan ääneenkin miehelle sanonut et menis kesken :( En todellisuudessa varmaan sitä toivonut mut pelottihan se miten jaksan/pärjään 3 pienen kanssa. Eli ne kielteiset tunteet on ihan normaalia.



Ennustus. Sain mammalta vastauksen noin viikossa. Ellistä ei ole kuulunut...



Olikos sitä muuta... En nyt muista...Menen pelastamaan edes yhden pullan itselle ;)



Kanelinen ja IitaEemeli rv 8+2

Mäkin luen lähes joka päivä viestit mutta oma elämä vähän tylsää niin ei jaksa jatkuvasti teitä tylsistyttää omilla jutuilla :-P



Mulla on liian hyvä olo. Tässä vaiheessa kahessa ekassa raskaudessa oli jo ällötys 24h ja voimakkaat mieliteot / ällötyksen kohteet. Mutta nyt kun pitää huolen siitä ettei iske kova nälkä kulkuneuvossa, ei ole mitään pahoinvointia. Paniikki rupee taas hiipimään pintaan... Tänään möläytin äitillekin jo uutisen... Kohta kaikki kaverit ja koko suku tietää ja sit jos siellä ei olekaan ketään :-(



Minna kirjoitteli et vauva ei oikein tunnu todelliselta. Mulla oli sama kun odotin ekaa, olin vaan keskittynyt raskauteen eikä vauva tuntunut todelliselta, tuntui et " elämä" päättyi siihen synnytyksen ajatteluun ja vauva oli sit ihan asia erikseen. Oli mukavampi kasvavan massun ympärillä " pyöriä" kun aatella sitä mikä siellä sisällä oli. Mulla tosin on esikoiseen etäisemmät välit kun pikkukakkoseen ja mietin et johtuisko se tästä. Mut rohkeesti vaan neuvolan kautta pyydät apua jos alkaa tuntua tukalalta. Ja mä olin melko nuori, vaan 20v kun synnytin ja nyt jälkeenpäin ajatellen oon sitä mieltä etten ollut vielä tarpeeksi kypsä. Kakkosen syntyessä 23-vuotiaana olin jo ihan erilailla kypsynyt ja nautin äitiydestä.



Doshijas kirjoitteli sitä et vähän toisinaan ahistaa kolmannen lapsen tulo, mulla ihan sama, aattelen että helppo elämä on nyt sit mennyttä... Ja pelkään sitä et kun on jo kaksi tervettä lasta niin on kohtalon kiusaamista synnyttää lisää lapsia, pelkään et lapsella jokin vamma ja vielä enemmän pelkään sitä että jos lapsella on tosiaan jokin vamma niin koko loppuelämän mietin sitä et miksei käytetty kortsua :-( tällaisia kivoja mietteitä tänään...



Hirveän huono omatunto aina kun puhuu palstalla siitä et lapsi on vähän niinkuin vahinko, pelkään et loukkaan niitä jotka on yrittämällä yrittäneet vauvaa kauan. Toisaalta jos mulle sanotaan (ja usein kyllä sanotaankin) että ollaan liian onnekkaita, niin se on ihan sama kun suomalaiselle sanotaan että ollaan onnekkaita kun ollaan näin vauraassa maassa. Tottakai me se tiedetään mutta se on meille arkipäivää eikä me aatella sitä jatkuvasti ja kiitellä onneamme... Niin se vaan on.



Ja teille jotka ette käy alkuraskauden ultrassa, hatunnosto kärsivällisyydestä! Itte en vois kuvitellakaan odottavani rv 13-14 asti saadakseni selvän siitä onko siellä masussa edes ketään! Parhaan kaverin tuulimunakokemus pelotti niin paljon.

Tuntuu et perjantaihin on tosi kauan, sillon on mulla siis ultra... Jännää.



Tänään iski himotus ja ostin paketin mozzarellatankoja, sellaisia joita friteerataan, ja tein ne himassa ja söin kaikki 8 kpl ja vitsi että oli ällö olo sen jälkeen ja morkkistakin kun vetäsin naamaani pari sataa grammaa juustoa...!!! :-( et ehkä vähän jotain raskausoireita löytyy, järjettömät ostospäätökset ja syömispäätökset.



Tsemppiä pahoinvoiville, haluaisin palan sitä kuitenkin koska sen mukana tulisi ehkä pieni pala mielenrauhaa että kaikki masussa hyvin...

Mulla on vähän sama " vika" kuin mintholla (ja oli muistaakseni jollain muullakin..) että oireet on hävinny jonnekkin.. Niin kävi jo kerran aikasemminkin mut tulivat muutaman päivän päästä takasin. Nyt oon odotellu niitä jo viikkokaupalla eikä oo ollu kuin pienen pientä pahoinvointia, sekin oli yövuorossa eikä se tuntunu samanlaiselta ällötykseltä kuin ennen :( Masukaan ei tunnu kasvaneen vaikka kuin yrittää koitella. Mulla on kyllä taaksepäin kallistuva kohtu, joka voi olla osasyynä.. (??)



Sillon kun mä tein plussatestin, niin olin onnesta kankeana ja samalla niin järkyttyny. Tätä lasta on haluttu ja toivottu jo pitkään mutta en tiiä et mikä muhun sillon meni.. Välillä oon yöllä kesken unien heränny siihen et " APUA!! mitä oon tekemässä.. haluanko mä nyt varmasti tätä.. jos taas menee jotain pieleen.." Nyt kun nuo oireet on katoamaanpäin niin kadun hirveesti ajatuksiani ja mietin, et mitä jos nuo mun ajatukset onkin saanu sen pienen elämän kuolemaan masussa.. Kun varasin neuvolaan ekaa aikaa ittelleni niin mietin sillonkin et mitä mä turhaan sinne soittelen kun ei me kuitenkaan koskaan saada toista lasta, että kesken menee taas.. Tiedän että ihan hullua, mut ei voi mitään.



Mä oon syönyt niitä Multivitoja, sen jälkeen en oo väsynny ollut. Mulle se neuvolatäti sano et multitabsit olis jotenkin liian " tujuja" raskaana oleville, mut ei puhunnu mitään niistä raskausvitamiineista. En tiennykkään että sellasia on erikseen :)



Käytiin tänään pojan kanssa ostamassa muutama omppupuu, joten taidan tästä lähteä pihalle ja kattelemaan niille paikkoja jos muutaman viikon päästä vois jo istuttaa :) Just loppu ukkoskuurokin, niin ilmakin on ihanan raikas nuuskittavaksi :)



Lauraazia 9+2

Minna-Maaria, cillama ja daisy82, tervetuloa mukaan!



Iksu07: todellakin oli iso pudotus normaalista hyvästä olosta totaalisen pahoinvoivaan ja väsyneeseen fiilikseen. Työkaverit on alkaneet jo huomioida väsyneen olemukseni, en meinaa kestää hereillä normaalia työpäivää ja työteho on kadonnut totaalisesti..



Manna: Ihan kuin lukisi omaa kirjoitusta :) Mulla on ihan samanlaiset ajatukset.. Vauvan saaminen olisi maailman ihanin asia, mutta vielä sitä ei edes usko todeksi. Mieskin on erittäin matalalla profiililla ennen ekaa kunnon ultrakäyntiä eikä tajua miten väsynyt ja pahoinvoiva olen. Sanoo vaan, että pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan, eikä usko että tämä johtuu raskaudesta.. Jospa voisin siirtää oloni edes pariksi päiväksi hänelle! Itse tyhmänä luulin, että koko odotusaika olisi pelkkää iloista mieltä ja energistä aikaa, mutta jos tämä on 9 kk tämmöistä, niin ei paljon naurata. Pitää mennä ostamaan niitä raskausvitamiineja, jos ne on teillä muilla auttaneet. Aamupäivästä tulee paha olo, kun ei pysty syömään yhtään mitään. Sitten kun väkisin tunkee jotain naamaansa, tulee vielä pahempi olo :( Appelsiinit on kyllä hyviä, niitä voisi syödä pärekorillisen päivässä.



Että mollivoittoista jorinaa täälläkin. On kyllä psyykelle hyvä kuulla, että samanlaisia ajatuksia on muillakin. Helpottaa hieman oloa.

Ja kyllä täällä saa sanoa ääneen myös sellaisia asioita, jotka ei kaikkia miellytä... Jos oikein ahistaa ja on paha olla, niin saa ja pitääkin siitä puhua. Sintagma, älä pode huonoa omaatuntoa, sehän on teidän elämää eikä kenenkään muun!



Tsemppiä kaikille ahdistuksen kanssa painiville, kyllä tämä tästä! Ja te pirteät ja hyvin ruokailevat, ottakaa mukaan :))



Gaiole ja pilkku 6+5

Heippa!



Tervetuloa uudet!



Täälläkin on tosi vaihtelevat fiilikset. En usko todeksi koko raskautta edelleenkään ja toisaalta tämä karsea krapulantyylinen olotila vie ihan kaikki mehut. Siksi varmaan välillä vaikea iloita ja ajatella todeksi. Tavallaan varmaan on vielä sellaista itsesuojeluakin pelissä, kun siihen rv 12 on vielä matkaa. Ei uskalla täysillä iloita vielä tästä.



Tulin vaan nopeasti heippaamaan, jaksamisia kaikille!



-Terppari 9+1

Lapsi oli todellakin haluttu ja ihanan nopeasti tärppäsi:-)

Ja olen niin iloinen tästä, että en oikein oo osannu mölyjä mahassa pitää vaan olen kailottanu suurinpiirtein kaikille. Samoin edellisissä raskauksissa on tullu hehkutettua alusta alkaen, nyt kuitenkin jotain varovaisuutta kun oli se keskenmeno. Ja tuo maha on niin turvonnut, että kaikki alkaa arvailla jos on kireä paita päällä:-)



niinä päivinä, kun on pahoinvointia, jatkuva krapula, ei kyllä oikein naurata. Onneksi on näitä välipäiviäkin. Ja olen löytänyt aika hyvän helpottajan (ja melko kevyen): mehujäät!



Gaiole: ei tämä koko raskaus tätä " krapulaa" ole, yleensä toinen kolmannes on aika mukavaa aikaa, loppusalla voi sitten taas olla " hikiset viikot"



No, illan jatkoja