Rakkaan äitivainajan säästetyt päiväkirjat

Minullakin on tallessa äitini päiväkirjat ja lisäksi yksi kirja jota alkoi kirjoittamaan minulle kun olin vauva

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tallessa äitini päiväkirjat ja lisäksi yksi kirja jota alkoi kirjoittamaan minulle kun olin vauva

Rakkaimpia muistoja. Lämmittää kun lukee niitä. Tai vaan koskettaa. 

Minulla on äitini minulle 45 vuotta sitten neulomat lapaset. Yhä säännöllisessä käytössä. Novita langasta tehty aikana, jolloin Novitan langat vielä olivat laadukkaita ja kestäviä. Ei yhtään nyppyä ole vaikka joka talvi käytössä päivittäin. 
Päiväkirjoja hän ei kirjoittanut.

Mä olen jo hävittänyt omatkin päiväkirjani.  Ja yhtä lukuunottamatta kaikki kirjeetkin.  En tiedä,  pitikö mun äitini päiväkirjaa, mutta koska isä elää vielä, niin jos piti,  ne on jossain isällä.  Noin muutenkin en aio ottaa vanhempieni kodista aikanaan yhtään mitään.  Siskoni on tehnyt jo noin 50 vuotta sukututkimusta ja saa pitää kaikki valokuvat,  kirjeet ja muun. 

Revin jo nyt kaikki päiväkirjani. Lapselleni on lapsikirja ja valokuva-albumit. En itsekään olisi halunnut lukea äitini kirjeitä ja päiväkirjoja. Hullua että tousen päiväkirjaa ja kirjeitä ei saa lukea, mutta  henkilön  kuoltua aletaan surutta revittelemään jopa rahastamaan😳

Äitini kuoli reilu vuosi sitten. Minulla on tuossa iso pahvilaatikollinen hänen päiväkirjojaan, mutta en aio lukea niitä. Luultavasti poltan ne, täytyy vain ensin kysyä kuolinpesän toiselta osakkaalta suostumus. En itsekään haluaisi, että joku lukee päiväkirjojani kuolemani jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Revin jo nyt kaikki päiväkirjani. Lapselleni on lapsikirja ja valokuva-albumit. En itsekään olisi halunnut lukea äitini kirjeitä ja päiväkirjoja. Hullua että tousen päiväkirjaa ja kirjeitä ei saa lukea, mutta  henkilön  kuoltua aletaan surutta revittelemään jopa rahastamaan😳

Ei ole rahastamisesta kiinni. Päinvastoin.

Olen aina auttanut rakasta äitiäni taloudelisesti, Tasan 9 jaettiin se mitä jäi jäljelle. On vaan ihana lukea äidin ajatuksia , ei aina niin onnellisia ajatellen että me asumme ulkomailla  ja äiti ei suostunut muuttamaan mukaamme. Mutta vaan se tunne, että äiti on pitänyt kiinni näistä arkeista. 

Ja oli hätäinen kun halusi lähettää minulle syntymäpäiväonnittelut kauniin kortin muodossa. Hänen kaveri lähetti, koska äitini kuoli juuri ennen syntymäpäivääni. 

On sekin merkilistä kuinka oli painottanut että pitää heti lähettää. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli reilu vuosi sitten. Minulla on tuossa iso pahvilaatikollinen hänen päiväkirjojaan, mutta en aio lukea niitä. Luultavasti poltan ne, täytyy vain ensin kysyä kuolinpesän toiselta osakkaalta suostumus. En itsekään haluaisi, että joku lukee päiväkirjojani kuolemani jälkeen.

Yritän puhua lapseni kanssa asioista avoimesti, kaikkea en kuitenkaan sälytä hänen niskaansa. Miksi oksentaisin kaiken lähdettyäni🥺päiväkirjoissa ?

Päiväkirja = idiootin egotrippi