Millä perusteella Sinulle on mies tärkeämpi kuin lapset?

minusta näitä suhteita ei voi mitenkään verrata. Lapset menevät varmasti kuitenkin ykköseksi, jos olisi pakko valita.

eihän toki kummankaan tarvitse tuntea oloaan syrjäytetyksi...

Eivät osanneet enää elää kahdestaan kun kaksossiskoni kanssa muutimme pois lapsuudenkodista. Äidillä ja isällä ei ollut enää mitään yhteistä, kun kaikki aika ja energia oli käytetty minuun ja siskooni, parisuhde lähes unohdettu vaikkakin jakoivat saman vuoteen. Siskoni kanssa toisinaan syyttelemme itseämme vanhempien avioerosta. Terveellä tavalla mielestäni parisuhde menee lasten edellä eikä se sulje sitä pois etteikö lapset olisi tärkeitä. Palavasta talosta pelastaisin ensin ne lähinnä olevat, oli siinä mies tai lapset (jos miehen pelastaisi ensin, saisi hänen kanssaa ehkä lapset yhdessä pois ja näin olisi 2 aikuista pelastamassa lapsia).

Jos sanoo, että rakastaa lapsiaan eniten maailmassa niin se tarkoittaa siis mielestäsi sitä, että ei rakasta miestään? Että jäljelle ei jää mitään, kun lapset muuttavat pois? Oletko yksinkertainen vain tässä asiassa vai muutenkin?

Elämässä kuuluu olla paljon muutakin kuin vain lapset.



Toivon, että jokainen lapsi olisi tärkeintä maailmassa omille vanhemmilleen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sen elämänsä keskipisteen ympärille rakentaa muutakin!



Minä rakastan lapsiani eniten maailmassa. Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että rakastan miestäni todella paljon ja pidän parisuhteestamme huolta. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että haluan elää loppuelämäni mieheni kanssa ja haluan käydä töissä ja olla ystävieni kanssa jne. Miten ihmeessä joku voi nähdä tämän joko-tai-tilanteena?

Käytännössä ei ole suurtakaan eroa. Lapsien tarpeet menevät omien tarpeidemme edelle, koska se on meidän velvollisuutemme vanhempina. Siinä hypoteettisessa tilanteessa, että pitäisi pelastaa mies tai lapset, niin pelastaisin lapset, koska heillä on vielä elämä edessään ja se on velvollisuuteni äitinä.



Tunnetasolla kuitenkin koen, että tärkein ihmissuhteeni on suhde omaan itseeni, sitten mieheen ja vasta sitten lapsiin.

Jos olen poissa kotoa, ikävöin lapsia jo yhden yön poissaolon jälkeen. Miehestä kestän eroa paremmin.



Jos minun olisi jostain syystä valittava, asunko yhdessä mieheni vai lasteni kanssa, ilman muuta lasteni. En velvollisuudesta, vaan omasta halustani.



Jos mies pettäisi tms., voisin erota. Lapseni eivät voi tehdä mitään sellaista, että heidät hylkäisin.

Vierailija:

Lapseni eivät voi tehdä mitään sellaista, että heidät hylkäisin.

Joskus luin jostain, ettei rakkaudesta tiedä mitään ennenkuin on synnyttänyt (huom: en hae mitään " sektio ei ole synnytys" -keskustelua) ja minusta siinä on totuuden siemen. Miestä tosiaan voi vaihtaa mutta lapsia ei!

En tarkoita, että ehdoitta toimisin nöyränä palvelijana, mutta en osaa kuvitella mitään todellista, jonka takia en suostuisi tapaamaan tai auttamaan omaa lastani parhaaksi katsomallani tavalla.

Mutta rakkauteni heitä kohtaan on ehdotonta!

Miestä ei ole. Jos mies joskus tulee, lapseni ovat todellakin elämässäni ne tärkeimmät. Mies on kiva lisä aikuisten suhdeverkkoon. Lapset on ne, joiden vuoksi vaikka luovun miehestä. Mihen vuoksi en luovu lapsista. Kun lapset aikaanan muuttavat omilleen, sitten voin enemmän panostaa miessuhteeseen jos sellaisen löydän (ei ole pakottavaa tarvetta kyllä edes etsiä).

Uskomatonta, että 2 todella kehtaa sanoa että jos lapset ovat äidille rakkainta maailmassa niin sitten hänellä ei voi olla elämää lapsien ulkopuolella tai miehensä kanssa HAHAHA! Uskomatonta!



Ja 11! Hylkäisitkö sinä lapsesi? Tiedätkö että jopa murhaajilla on vanhemmat jotka hyvin harvoin (kulttuurista riippuen) voivat noin vaan hylätä lapsensa. vanhemmat ovat lapsiensa tukena vaikeinakin hetkinä eikä siteitä niin vain voi katkaista jos lapsi tekee hölmöyksiä. ei kaikkea voi eikä tarvite hyväksyä eikä lasta voi joka asiassa ja tilanteessa puolustaa, mutta ei se vanhemmuus siitä katoa!

jos oma lapseni vaikka murhaisi jonkun niin olisin todella surullinen ja vihainen varmaan pitkään, mutta silti tukisin lastani ja pyrkisin auttamaan häntä!