Tuntuuko koskaan tältä?

saanut itseni heräämään! Ja se on aika pelottavaa kun unessa tietää näkevänsä unta! Se on ihmeellistä! On kuin olisi siinä ihan todellisesti, ja voi tehdä mitä tahansa. Yleensä olen aina sillon lähtenyt lentämään. Se vasta on ihmeellistä! Hyppään vaan ja lähden liitelemään taivaalle. Mutta jossain vaiheessa se tuli pelottavaksi. Aina kun lähdin lentämään, niin joku paha henki kävi kimppuuni ja alkoi ajamaan takaa eikä olisi päästänyt pois siitä unesta, huh! Sitten lopetin ne lentelyt kokonaan...

tai ehkä se olis enemmänkin puristumista.

Leijumisen tunnetta on myös...



Herään myös monesti siihen, että kuuluu paljon ääniä - niinkuin ap sanoi, että ihmettelee miksi mies on jättänyt tv:n päälle.

Ja sitten ne äänet katoavat, kun herää vähän paremmin.

Se on kyllä hurja tunne, kun luulee, että omassa kodissa on jotkut rockbändin harjotukset eikä täällä mitään ole...

" en ole ruumiissani ja leijailen ylhäällä?"



silmät on kiinni. välillä tää asia käy ihan pelottamaan. näitä tulee n, 3 kertaa kk.

Tai oikeastaan, joskus kun menen nukkumaan, enkä saa heti unta, tunnen vartaloni valtavan isoksi, varsinkin kun ajattelen käsiä, niin ne ovat suuuuuret ja paksut. Tunnen kuin minä itse olisin sen ison vartalon sisällä pienempänä.



Outo tunne. Onko kenelläkään muulla samanlaista?

En olisi ikinä arvannut, että tällaisia juttuja on näin paljon! Mulla taas joskus nukkumaan mennessä, unen ja valveen rajalla tuntuu, että kaikki on pientä! Pystyn ikäänkuin sen hetken näkemään vaikka jotain taloja ylhäältäpäin. Vähän siis kuin katsoisi maailmaa lentokoneesta. Hui, kuulostaapas oudolta..

Pienenä sain aika usein kohtauksia, joissa koin kaiken olevan unta. Toimin normaalisti mutta oma oloni oli todella outo. Pikkutyttönä nämä kohtaukset saattoivat kestää tunninkin, mikä teki elämän välillä vaikeaksi. Varsinkin uusissa tilanteissa nämä kohtaukset iskivät rajustikin.

Murrosiässä kohtaukset lyhenivät. Nyt niitä ei ole juurikaan; ehkä joki 30 sekunnin unituntemus kerran vuodessa.



Nuorena sain myös kohtauksia, jolloin kaikkien muiden päät näyttivät menevän jonnekin kauas ja samalla muuttuvan isoiksi. Outo olo oli tämäkin.



Masennuslääkitys poisti nämä tuntemukset, mistä olen välillä ihan harmistunut. Ne olivat jo muodostuneet osaksi minua.

Minusta tuntui aikaisemmin juuri kun olin nukahtamassa, siltä että putoaisin. Tätä tapahtui usein. Nykyään säpsähdän juuri kun olen nukahtamassa ja vaivun samantien uneen.

tuntuu fyysisemmältä kuin toisinaan.. Ääneen sanottuina nämä asiat kuulsotavat hassuilta/hulluilta, mutta varmasti moni kokee näitä, ehkä myös huomaamattaan.



Itse " opin" kontrolloimaan uniani kauan sitten. Muistan vielä sen ekan kerran kun olin teini ja yht' äkkiä unessa havahduin, että tämähän on unta! Kävin heti hakemassa (unessa) naapurista kaverini ja lensimme yhdessä etsimään söpöjä poikia.

Sittemmin tajusin ettei minun tarvitse etsiä mitään vaan unissa voin toteuttaa kaiken mitä haluan. Joskus paremmin joskus huonommin. Opettelin myös itse heräämään pahasta unesta ja vaihtamaan unta. Nuorempana oli vahvempia ja selkeämpiä kausia kun nämä jutut ilmentyivät vahvoina...sama juttu sisaruksillani. Nyt ei ole pitkään aikaan ollut selkeitä unijuttuja.



On paljon kaikkia erilaisia outouksia... olen joskus pyrkinyt kirjoittamaan niitä ylös aina havaintoja tehtyäni. Olen myös huomannut ettei aivan kaikesta kannata alkaa puhua missä tahansa seurassa ;)

herättämään, sanon että hyvä uni on kesken. Jatkan nukkumista ja sama uni jatkuu, siitä mihin jäikin.



34