Meillekö vauva?!?

että koulua on vasta 1,5v. takana ja 2,5v. edessä, kun sinne palaan. Nyt olen äitiyslomalla, meille syntyi joulun alla ihana vauva! Tämähän sitä elämää vasta on, minulle koulu on ainakin miljoona kertaa pienempi juttu kuin tuo ihmeellinen pieni elämä! Kyllä sitä lukea kerkiää, vaikka 5 ammattia tässä elämässä, mutta lasta halusin alkaa yrittämään ajoissa, että jotain ehtii vielä tehdä, jos niitä ei sitten omin avuin tulekaan. Mullekin tuli vain se tunne, että nyt meidän elämästä puuttuu tuo lapsi, eikä se tunne hellittänyt ennen kuin sain vauvan syliin. Meille oli ainakin ihan oikea ratkaisu!



Nyt ei kerkee enempää, tsemppiä päätöksiinne!

Tervetuloa haaveilijoihin! :) Siellä on monella sama tilanne.

Ymmärrän sua hyvin. Itsekin olen vm-86. Tosin meillä on jo kolmevuotias. Mutta sanonpa sen, että vauvakuumeesta ei varmaan ikinä pääse eroon, vaikka se hellittäisi, se palaa pahempana kuin koskaan =)

Minä myös punnitsen tällä hetkellä näitä valintoja. Kun olisi opiskelujen aloittaminen ajankohtaista syksyllä. Mutta kun vauvakuume vaivaa, niin se aika helposti näyttää painavammalta tässä vaa' assa...

Olen samaa mieltä yhden vastaajan kanssa siitä, että kyllä niitä ammatteja ehtii itselleen lukea niin monta kuin haluaa. Ja se on yleistäkin nykyään että kolmekymppisetkin opiskelevat! Vaikka me molemmat ehditään opinnotkin suorittamaan ennen kolmekymppisiä, eikös ;)

Minä olen päätynyt melkeinpä siihen, että aloitan opiskelut tai en, niin vauva saa tulla kun on tullakseen. Opiskelut voi keskeyttää ja jatkaa sitten myöhemmin. Tai voi aloitta kokonaan uuden alan opinnot jos siltä tuntuu! Kyllä niitä ehtii.

Sitä ei ikinä tiedä suodaanko meille lapsia, joten parasta ottaa selvää asiasta ajoissa..ettei mene liian myöhäiseksi. Nykyään kuulee liian monia surullisia kokemuksia pareilta jotka niin toivoivat lasta mutta hoitoihin päädyttiin ja silti vaikeuksia.

Äitinä oleminen ja lapset antavat niin paljon, että sitä ei voi missään määrissä mitata! Ei voi sanoin kuvailla. Se on jotain niin suurta ja ihmeellistä, jotain mistä jaksaa aina olla kiitollinen ja mistä olla ylpeä. Se antaa itseluottamusta ja vahvistaa ihmisenä. Silloin ymmärtää elämän koko ihanuuden !



Noh, tuosta mun tekstistä päätellen näkee mun kannan aika selvästi =D

Lähinnä oma tilannettani ajatellen. Mutta tehkää te päätös, oli mikä oli, mutta tehkää yhteinen sellainen, se on tärkeää, että molemmat haluaa samaa asiaa. Siinä saattaa mennä tovi että pääsette yhteisymmärrykseen, mutta se kannattaa! Toivottavasti kuulen sinusta vielä =)

Kinttunen:

Tervetuloa haaveilijoihin! :) Siellä on monella sama tilanne.

Mites teidän joukkoon voi liittyä?:)

Laita vähän esittelyä haaveilijoiden esittelypinoon ja sitten voit kirjoitella viikkopinoon (" Haaveilijat viikkoon 19" tms.). Kysy tarkemmin, jos en ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi.

Juu minäkin vm-86 ja avomieheni vm-75... Meillä myös keskusteltu paljon omasta vauvasta. tosin meillä minä vähän jarruttelen. Itseasiassa mietin juuri eilen,että miksi jarruttelen. En oikein tiedä. Haluaisin minäkin lapsen.... ja juu muutamia vauvan nuttuja on jo kertynyt :) Jotenkin vain mietittyttää kaikki; kestääkö parisuhde, miten rahat riittää, osataanko me kasvattaa lapsi?Meillä kuitenkin ikäeroa on 10 vuotta ja ymmärrän hyvin että mieheni jo haluaisi lapsen haluaisin minäkin suht nuorena äidiksi.

Ehkä eniten mietin että onko meidän parisuhde niin hyvä että lapsi voitaisiin tehdä. ei meillä mitään isoja ongelmia ole. tavallisia riitoja mm.rahasta ja kotitöistä.Toisaalta olemme molemmat hyvin itsepäisiä, vahovoja johtaja luonteita joten sarvet kolisee aika usein :) Minä olen pikkutarkka ja mies hoitaa asiat vasemmalla kädellä. yhdessä kuitenkin on kuljettu jo reilut 2,5 vuotta

Itseasiassa toivon että voisitte neuvoa, auttaa, kertoa milipiteenne, rohkaista, jarruttaa mitä vain. olisi kiva kuulla mitä muut ajattelevat.

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet vastailla=)



Susa 186 Meillä kanssa ikäeroa on 6 vuotta, mutta tosiaan siltikin meillä tuo mies enemmän jarrutteli. Nyt onneks suostu ja meninpä sitten pinoutumaankin tuonne ensikkoihin=) Nyt kovasti odottelen että jos olis vaik tärpänny.... Onhan se lapsen tulo tietysti suuri asia ja varmasti mullistaa elämää niin paljon että en osaa vielä edes kuvitella. Meilläkin mietittiin pitkään taloudellista tilannetta, ku toi mun opintotuki ei oo mikään hurja. Käyttekö te muuten kumpikaan töissä? Meillä mies käy mutta ei silläkään palkka päätä huimaa. Todettiin kuitenkin, että kirpparilta saa tosi hyviä tavaroita pienellä summalla ja eiköhän ne sukulaisetkin hätätilanteessa auta.



Te ootte ollu suunnilleen yhtä kauan yhessä ku mekin tai no meillä tulee vast 2 vuotta kesällä. Mä oon sitä mieltä et jos suhde on kestääkseen ni kyllä se sen lapsenkin kestää. Tietysti ero on aina inhottavampi tilanteessa, jossa on lapsi. Sanoisin kuitenkin että kannattaa luottaa suhteen kestävyyteen jos te kuitenkin toisianne rakastatte! Teillä on nyt iso päätös edesä ja toivottavasti saatte yhteisen päätöksen tehtyä:) Tsemppiä teille!!!!!! Tulehan tänne sitten kertomaan mitä päätitte?!

Ihanaa että teillä näin! onneksi olkoon ja toivottavasti tärppää :)

Meillä ollaan molemmat töissä, ei kylläkään millään huippupalkoilla. tullaan juuri toimeen, tosin aina on mahdollista tinkiä menemisistä, vaikka ei me matkustella tai juosta kapakoissa mutta kuitenkin. Ja mies haaveilee omasta yrityksestä. täytynee katsoa syksymmällä mikä tilanne on sen suhteen. Jos se onnistuu ja mies saa yrityksen pyörimään voi ehkä olla taloudellisesti helpompaa... Hassua taas seison jarrun päällä! :)

Pakko kertoa oma tarina opiskelujen ja vauvan yhteensovittamisesta=)



Mä tulin raskaaksi kesken opiskelujen. Vauvaa olimme yrittäneet jo tovin ja ajattelin että pieni huilitauko koulusta saa motivaatiota kivasti nostettua opiskelujen suhteen.

Niin juuri siinä kävikin. Vauvan synnyttyä tein pikku hiljaa kotoa käsin opintoja eteenpäin, verkkokurssia ja iltaopintoja aivan juuri siihen tahtiin kun itse jaksoin eli aika hitaasti. Opiskelut kuitenkin etenivät kivasti.... Palautin opinnäytetyöni vauvan olessa 5kk eli motivaatiota riitti!



Mulle vauva on tuonut kivan pienen breikin mutta innostanut tekemään opintoja eteenpäin koko ajan. Nyt ei enää paljon puutu. Syksyllä mulla on yksi kurssi edessä iltaopintoja ja vuoden päästä keväällä menen täyspäiväisesti kouluun tekemään loputkin opinnot pois joita on jäljellä 4kk.



Minusta tuo opiskelut+vauva ei ole yhtään huono ratkaisu jos löytyy motivaatiota käydä koulu loppuun kuitenkin! Se on jokaisen omalla kohdalla mietittävä. Me halusimme perheen nyt vaikka koulut ovat kesken. Se vaati vain hieman suunnittelua, kuka käy millonkin koulua ja millon töitä. Mies on nyt töissä kun mä olen hoitovapaalla ja opiskelen. Sitten kun valmistun niin mies lähtee vielä kouluun...