Mikä saa ihmisen harrastamaan jotain extremelajia tai vastaavaa jossa jopa kuolemanvaara

Ajan kuva. Mitä narsistisempi, pinnallisempi ja itsekkäämpi olet sitä arvokkaampi sinun henkilöbrändisi on.

Jos pääset hengissä  sieltä kuolemanvuoriltasi voit päästä kertomaan kouluun lapsille elämän oikeista arvoista.

Itse olen harrastanut kaikenlaista mitä joku muu voisi pitää riskialttiina: sukellusta, laskuvarjohyppyä, täyden kontaktin kamppailulajeja jne. Kiipeilemässäkin olen joskus käynyt ja lasketellut rinteiden ulkopuolella. 

Oletan että useimmat minua tuntevat ihmiset pitävät minua luonteeltani rauhallisena ja harkitsevana, ja se pätee useimpiin näitä lajeja harrastaviin. Tyypillinen äärilajien harrastaja on aika vakaa ja harkitsevainen mutta myös itsenäinen ihminen joka ajattelee omilla aivoillaan ja ymmärtää yleensä tarkkaan minkä riskin on ottamassa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta tässäketjussa kuvatut ADHD/adrenaliiniriippuvaiset ovat mielestäni keksitty stereotypia eikä perustu mihinkään todelliseen.

Ylipäätään ihmisillä on myös yleensä väärä mielikuva ns äärilajien vaarallisuudesta. Tilastollisesti laskuvarjohyppääjän on paljon todennäköisempää kuolla auton alle matkalla hyppypaikalle kuin itse hypyn seurauksena. 

Yleiset lajit kuten juoksu, jalkapallo tai tennis ovat paljon vaarallisempia jos lasketaan tapaturmia per harrastukseen käytetty tunti kuin mitä esim sukellus tai laskuvarjohyppy. 

Itseäni on useimmiten ajanut näiden lajien pariin uteliaisuus. Olen ollut kiinnostunut näkemään miltä pinnan alla näyttää, tai miltä tuntuu kellua vapaassa pudotuksessa. Ikinä en muista motivaation olleen se, että haluaisin tuntea sydämen lyövän oikein hurjasti adrenaalin takia. Päinvastoin, esim laitesukellus on nautinnollisinta juuri silloin kun mieli ja keho ovat rauhallisia ja rentoutuneita. 

Viimeiseksi pitää mainita, että kaikki alussa mainitsemani lajit ovat lajikulttuuriltaan erittäin turvallisuuskeskeisiä. Turvallisuus on ensimmäinen asia mikä uudelle harrastajalle opetetaan, ja sen odotetaan pysyvän mielessä myös kun kokemusta kertyy. Yleensä sellainen harrastaja joka suhtautuu turvallisuuteen leväperäisesti saa pian huomata olevansa ilman harrastuskavereita koska kukaan ei halua sukeltaa, kiivetä tai hypätä vaarallisesti käyttäytyvän kanssa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen harrastanut kaikenlaista mitä joku muu voisi pitää riskialttiina: sukellusta, laskuvarjohyppyä, täyden kontaktin kamppailulajeja jne. Kiipeilemässäkin olen joskus käynyt ja lasketellut rinteiden ulkopuolella. 

Oletan että useimmat minua tuntevat ihmiset pitävät minua luonteeltani rauhallisena ja harkitsevana, ja se pätee useimpiin näitä lajeja harrastaviin. Tyypillinen äärilajien harrastaja on aika vakaa ja harkitsevainen mutta myös itsenäinen ihminen joka ajattelee omilla aivoillaan ja ymmärtää yleensä tarkkaan minkä riskin on ottamassa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta tässäketjussa kuvatut ADHD/adrenaliiniriippuvaiset ovat mielestäni keksitty stereotypia eikä perustu mihinkään todelliseen.

Ylipäätään ihmisillä on myös yleensä väärä mielikuva ns äärilajien vaarallisuudesta. Tilastollisesti laskuvarjohyppääjän on paljon todennäköisempää kuolla auton alle matkalla hyppypaikalle kuin itse hypyn seurauksena. 

Yleiset lajit kuten juoksu, jalkapallo tai tennis ovat paljon vaarallisempia jos lasketaan tapaturmia per harrastukseen käytetty tunti kuin mitä esim sukellus tai laskuvarjohyppy. 

Itseäni on useimmiten ajanut näiden lajien pariin uteliaisuus. Olen ollut kiinnostunut näkemään miltä pinnan alla näyttää, tai miltä tuntuu kellua vapaassa pudotuksessa. Ikinä en muista motivaation olleen se, että haluaisin tuntea sydämen lyövän oikein hurjasti adrenaalin takia. Päinvastoin, esim laitesukellus on nautinnollisinta juuri silloin kun mieli ja keho ovat rauhallisia ja rentoutuneita. 

Viimeiseksi pitää mainita, että kaikki alussa mainitsemani lajit ovat lajikulttuuriltaan erittäin turvallisuuskeskeisiä. Turvallisuus on ensimmäinen asia mikä uudelle harrastajalle opetetaan, ja sen odotetaan pysyvän mielessä myös kun kokemusta kertyy. Yleensä sellainen harrastaja joka suhtautuu turvallisuuteen leväperäisesti saa pian huomata olevansa ilman harrastuskavereita koska kukaan ei halua sukeltaa, kiivetä tai hypätä vaarallisesti käyttäytyvän kanssa. 

 

Ja heti joku tuli alanuolettamaan.