Opettajan mielestä syy lapseni kiusaamiseen on meidän vanhempien.

Minustakin kuulostaa, että jossain kohdassa ap:lla tulee ylilyöntejä, nimittäin tuskin kukaan opettaja KANNUSTAISI päästämään lapsia iltaisin ja viikonloppuisin yksin kaupungille, kuten ap väittää. Eri asia sitten, jos perheessä on vaikka sellaiset tavat että lasta ei päästetä mihinkään, esim. kavereille yksin tai ollaan muuten niin ylihuolehtivaisia, että tämä kostautuu kaveripiirin nälväilynä. Sellaisiakin perheitä on, paljonkin, joissa jokin tällainen asia ikään kuin kostautuu lapsen kontolle, vaikka vanhemmat hyvää hyvyyttään muuta tarkoittaisivatkin. Vanhemmilla harvoin on vertailukohdetta tai kykyä peilata itsen ja oman perheen toimintamalleja ontuu. Lähellä kun on vaikea nähdä mitään vikaa, jos uskoo kaiken oikein tekevänsä eikä epäile itseään tai lapsiaan koskaan mistään.



Lapset todellakin löytävät kiusaamisen kohteet AINA. Ei siihen tarvita erikoisesti kenenkään aikuisen apua, tietysti se vaikuttaa paljon, miten kotona puhutaan muista ihmisistä (esim. opettajista, kavereista, naapureista, muista perheistä) tai jopa perheenjäsenistä.



Koulussa minusta on vaikea puuttua sellaiseen kiusaamiseen, joka on näkymätöntä tai yritetään sellaisena pitää, esim. eristäminen, selän takana puhuminen ym. joten se voi päästä melko pitkälle ennen esiin pullahtamistaan. Näkyvään kiusaamiseen on joka koululla varmasti mallit olemassa, sitä on esim. tämä ap:n mainitsema vaatteiden siirtely. Mitä isompi koulu, sitä hankalampi joskus selvittää. Toisaalta pienellä koululla takana voi olla usean luokan edustajia. Opettajat eivät minusta ole kiusaajia, mutta voivat toki provosoitua joskus jostain esim. vanhempien taholta tulleesta jutusta. Opettajakaan ei aina voi kommentoida kaikkeen vanhemmilta tulleeseen palautteeseen koska ei voi esim. muiden oppilaiden asioista puhua toisten oppilaiden vanhemmille ym.



Omallekin kohdalleni on tullut tapaus, jossa yritin vanhempien kanssa keskustella lapsensa levottomasta käyttäytymisestä koulussa, saamatta mitään tukea vaan päinvastoin haukkuja omasta kokemattomuudestani ym. Mihinkään ei saanut ottaa yhteyttä, ei neuvoa kysyä ilman heidän lupaansa jota ei siis tullut. Molemmat kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät vanhempainvartissa, joka kesti toista tuntia lopulta. Työpaikaltakaan en tukea saanut. Oli pitkän aikaa vielä vaikeampi suhtautua koko lapseen, vaikka hyvin ymmärsin, että osa hänen käytöksestään tuli varmasti kotoa, mikäli siellä puhuttiin minusta samaan sävyyn kuin päin naamaa olin saanut kuulla. No, ongelmat eivät loppuneet vaikka ope aikanaan vaihtui mutta tuskinpa vanhemmat ovat vieläkään osanneet peiliin katsoa. Mutta onko se niin vaikea ymmärtää, että koulussa esiin voi tulla erilaisia seikkoja kuin mitä kotona voi omassa lapsessaan huomata? Minä ainakin omien lasteni kohdalla olen ottanut vakavasti koulusta tulleet viestit ja niitä on pohdittu kotona syvemmin.

selvästi jakautuvat kahtia: ryhmään, jonka mukaan erilaisuuden väheksyminen on jotenkin hyväksyttävää ja toiseen ryhmään, jonka mukaan tilanteeseen pitää puuttua heti eikä moista pidä hyväksyä.

mutta kyllä opettajan perustelut ontuu! Hän pesee kätensä asiasta todella huonoin perustein, sen sijaan että kantaisi osavastuunsa ja auttaisi teitä. On aivan yhdentekevää missä lapsenne viettää vapaa-aikansa: koulussa häntä ei saisi kuitenkaan kiusata ja opettajalla olisi valta valvoa sitä, jos hän vaan haluaisi. Teinä kääntyisin ehdottomasti rehtorin puoleen. Älkää haukkuoko heti alkuun opettajaa, vaan odottakaa mikä ratkaisu rehtorilla olisi oma-aloitteisesti asiaan? Omalta osaltanne voitte lapsen kanssa yhdessä pohtia, miten toisten huonoon käytökseen voisi suhtautua uudella tavalla jotta sen saisi loppumaan kokonaan.

mm. puhutaan viivästyneen koston mekanismeista, jotka ovat usein niin piilotettuja, että niitä on vaikeaosoittaa todeksi. Lisäksi osa kiusaamisongelmasta on se että aina kiusaaja ei ole vain yksi tai pari henkilöä vaan 'taustoittajilla', hiljaisesti hyväksyjillä, on siinä aktiivisempi rooli kuin voisi luulla ja heidän tunnistamisensa ja herättelynsä on vaativaa. Lisäksi työpaikkakiusamsten puolella tunnetan myös ilmiö väärät ilmoitukset etukäteiskostona. Ja luokkahuoneessa ja töissä on toisinaan tulehtunut syntipukkikulttuuri jolloin yhden ihmisen kiusaaminen kun saadaan lopetettua, hetken päästä jotain toista jahdataan. Jopa eri ihmisten taholta.

Rehtorilla on paremmat valtuudet määrätä koulun käytännöstä, luulisi hänen keksivän jotain ratkaisuja.

Jos opettaja kieltää noin sanoneensa, on siinä vain minun ja mieheni sana hänen sanaansa vastaan. Rehtorille toki soitan heti maanantaina, mutta mitä tehdä jos opettaja asian kiistää? Ap

Laita opettajalle sähköpostia vaikka heti, niin saat asian pois mielestäsi. Kysyt suoraan, että mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti sanomalla: "...". Sitten kysyt, miten tilanteessa opettajan mielestä tulisi toimia ja mitä hän aikoo tehdä tilanteelle. Säilytä koko viestikeskustelu, sitten sulla on todistusaineistoa jos menet rehtorin/kuraattorin puheille.

Tuo jonkun ehdotus lääninkantelusta ei ole mahdollinen suoraan, koska kunnallisvalitus oikean menettelytavan mukaan etenee portaittain, opettaja, rehtori, koulutoimenjohtaja, opetuslautakunta ja sitten vasta lääni. Meillä esim koulutoimenjohtaja ei tee asialle mitään, jos rehtorille (ja opettajalle) ei ole annettu mahdollisuutta vastata ja hoitaa tilannetta itse.

jouduin myöskin hämmästymään opettajan kommenteista. Pidin jotenkin itsestään selvänä, että koulussa olisi nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. Kun kuitenkin kysyin, että eikö opettajat voisi puuttua siihen, että lapseni ainoana koko luokasta jätettiin välituntileikkien ulkopuolelle (ja eristettiin kaikesta muustakin toiminnasta) vastasi opettaja siihen, että lapsilla nyt on omat sääntönsä.

Niin se vain menee. Eikä sen erilaisuuden tarvitse olla mitenkään isoa, sillä aina löytyy syy, vaikka sitten liian ruskeat silmät. Ongelmana on se, että kun lapsi tulee 7-vuotiaana kouluun, niin hänellä on jo hyvin pitkälti vanhempiensa asenteet ja arvot käytössä. Jos vanhemmat sanovat maahanmuuttajataustaisia alibaboiksi ja sanovat, että tuollaista ei sitten tarvitse kotiin tuoda, niin mitä voi odottaa? Kiusaajahan siinä kasvatetaan. Ja jos vanhempia ei vielä kiinnosta pätkän vertaa lapsen kiusaaminen, niin minkäs teet?

Viestisi laittoi miettimään, että olenko suurennellut asiaa tai onko paha mieleni asian tiimoilta muokannut alkuperäistä keskustelua mielessäni muuksi kuin mitä se oli. Nuo asiat jotka olen aiemmissa viesteissäni maininnut, ovat kyllä noin tapahtuneet. Tietystikään opettaja ei kehottanut lastamme prjjantaisin ja viikonloppuisin ulos päästämään, mutta sanoi että on luonnollista, että muut kiusaavat kun emme niin tee. Muutoin lapsemme liikkuu kyllä harrastuksissaan ja kaveriensa luona ikäisensä tasolla itsenäisesti. Vartissa opettaja mainitsi myös, että kyseessä on meidän itsemme luoma tilanne ( siis se kiusatuksi joutuminen ) eikä aio mitään asialle tehdä. Tämä lausunto ihmetyttää minua kovin ja siksi siis lähetin tänään iltapäivällä opettajalle tarkennusviestin ja kysyin jatkotoimista kiusaamisen lopettamiseksi.

Ap

keskittykää itse ongelmaan! Ei ole mitään hyötyä todistaa kuinka opettaja ei osannut/halunnut auttaa - olennaista on, keksiikö rehtori asiaan jonkun ratkaisun? Vaikka yhdessä opettajan kanssa? Jos opettaja on asiassa avuton, voisi auttaa jos rehtori tukisi häntä asiassa. Antakaa heille vielä yksi tilaisuus, koska ei se pakottamallakaan onnistu.

Niin se vain menee. Eikä sen erilaisuuden tarvitse olla mitenkään isoa, sillä aina löytyy syy, vaikka sitten liian ruskeat silmät. Ongelmana on se, että kun lapsi tulee 7-vuotiaana kouluun, niin hänellä on jo hyvin pitkälti vanhempiensa asenteet ja arvot käytössä. Jos vanhemmat sanovat maahanmuuttajataustaisia alibaboiksi ja sanovat, että tuollaista ei sitten tarvitse kotiin tuoda, niin mitä voi odottaa? Kiusaajahan siinä kasvatetaan. Ja jos vanhempia ei vielä kiinnosta pätkän vertaa lapsen kiusaaminen, niin minkäs teet?

vaikuttavat lapsiinkin. Ja jos naapuria aina haukutaan ääneen ja arvostellaan kaikessa toisia ihmisiä negatiiviseen sävyyn niin samaa voidaan odottaa lapsiltakin..

ratkaisevaa on loppujen lopuksi se, salliiko kiusaamisen kohteeksi joutunut kiusaamisen? Kiusaaminen loppuu jos sitä vastaan on kunnon aseet. Pitää olla lujaa tahtoa pistää vastaan, ehkä jopa kykyä olla sarkastinen ja fiksumpi kuin kiusaajat. Kannattaa muistaa että kiusaaminen on merkki heikkoudesta, ja heikolle kiusaaminen saattaa kääntyä itseä vastaan.

Siellä oli hyvin pitkään, minun kouluvuosienikin jälkeen erittäin pahoja kiusaamisongelmia eri luokilla vuodesta toiseen. Mutta voihan olla että sen jälkeen ovat viisastuneet?



Mutta ei mikään ihmeellinen 'ranskalaisuus' sinänsä tarkoita että olisi suvaitsevainen ja lämmin ilmapiiri.



t.17

yhteyden ottaminen mediaan, tai erilaiset kantelut ja valitukset oikeusteitse tulehduttavat lopullisesti välit koulun aikuisten kanssa ja koituu lopulta vain tyttärenne haitaksi.



Kuvattua kiusaamista ei missään tapauksessa tule sallia.



Sinänsä on harmi, etteivät aikuiset osaa selvittää asioita kasvotusten, vaan liian usein apuun huudetaan vaikkapa eduskunnan oikeusasiamiestä tai paikallislehden toimittajaa.

Suomalaisten suvaitsemattomuus? Mitaan erilaista ei ymmarreta. Tallakin palstalla vilisee "mina vihaan..", "mina halveksin.." jne. oli aihe mika tahansa.

Minun lapseni USAlaisessa koulussa lapset valmistellaan ottamaan "erilainen" lampimasti vastaan, kerrotaan mista esim. vamma johtuu ja miten se vaikuttaa jokapaivaisessa elamassa ja opetetaan samaistumaan siihen.

Taalla kansojen sulatusuunissa ei elamasta tulisi mitaan jos joka hetki miettisi toisten erilaisuutta. Samoja pulliaisia ollaan kaikki vain vahan erilaisissa paketeissa.