Miksi niin moni aikuinen ihminen on henkisesti varhaisteinin tai jopa uhmaikäisen tasolla?

Kasvatettu kepillä ja remmillä. Samalla saanut katsella miten porkkanat on lahjoitettu muille. Kielletty tekemästä sitä, tätä ja tuota, mutta vaihtoehtoista sallittua, kannustettua, mielekästä ja etenkin ohjattua, ehkä jopa tavoitteellista, toimintaa ei ole tarjottu tilalle = elämä on paskaa ja kaikki on paskaa.

Purra

Voi olla luovuttamisen makua. Elämästä ei ole löytynyt viisautta eikä kunnon arvoja. On vain itsen nautintoja ja elämää mennään ikään kuin sykäyksestä toiseen. Ajatella ei jaksa, ei kiinnosta tai molempia. 

Perälauta vuotaa, metaforisesti sanoen. Jaakko Löytyn rippilaulun "Anna mun etsiä" sanoin tieltä on horjahdeltu harhaan, eikä ole löydetty enää takaisin. Tieltä itseen ja toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ehkä myös arvojärjestelmiin. Jäljellä on enää tv:n lumisadetta ja pilkkaa ja ivaa siellä.

Minä, minä ja minä-induvidualismi ja loputon materialismi ateismeineen. 

Enemmistö maapallon väestöstä ovat nuoria sieluja. Heille on tärkeää valta, varakkuus ja kuuluisuus. Nuoria sieluja maapallon päällä on enemmän kuin ketään muita. Nuoret sielut eivät tutki motiivejaan. Nuoret sielut ovat vain pintapuolisesti  kiinnostuneita filosofiasta,, taiteesta ja heitä elämän loppuvaiheessa kiinnostaa muutkin vaihtoehdot. Enemmistö maapallon väestöstä on myöhäistason nuoria sieluja ja tämä selittää maapallon yksimielisyyden. Nuorten sielujen maat ovat usein sekaantuneet kansainvälisiin sotiin ja yhteis ottoihin. 

Tuttavan kohdalla epäilen lapsuutta alkoholistivanhempien lapsena. Tutulta puuttuu kyky asettua muiden ihmisten tilanteeseen ja hän vaatii koko ajan huomiota niin kuin alkkisten lapset yleensä vaativat, jos toinen vanhemmista sattuisi vielä näkemään ja kuulemaan jotakin. Nyt hän vaatii huomiota tosi paljon. On epävarma, kontroloiva ja käyttäytyy noin uhmaikäisen tavoin.

Lapsettomat aikuiset ja varsinkin naiset ovat tosi lapsellisia itsekin.

Valehteleminen häikäilemättömästi on uhmakasta käytöstä. Aivottoman ja kasvattamattoman lapsen sikailua.

Mitään en oo tehnyt. En kerro totuutta. Enkä kerro. Enhän kerro.

Valheiden vyyhti.

Maalla olin käymässä. Setä suutahti isäänsä (mun pappaan): Miksi teit noin, kun vartavasten kiellettiin? Jatkoi: Se on se vanha sanonta: Ihmisestä kun tulee vanha, niin siitä tulee uudestaan lapsi. .... En sanonut mitään ("narskuttelin hampaita"). Myöhemmin sanoin, et älä hauku/rähjää hänelle, hän on sentään sodankäynyt mies. Setä sitten rauhottui. .... Mutta totta se on, huomasin sen saman isäni kohdalla. 

(ja tähän kohtaan Junnu Vainion biisi: Poliisi).